Ajk kotisivu Asko Korpela Free counter and web stats English по-русски
Kultainen kehä
Золотое кольцо [zólotoje koljtsó]

ma ti ke to pe la su Palautetta
Kehyskertomus Jurij Pompeev: Kultainen kehä
Esittely Roman Gorelyshev: Kultainen kehä
Verkkoalbumi Keijo Juusola: Moskova ja Kultainen...

Forex: 1 eur = 37,5 rub (100 rub = 2,67 eur, 1000 rub = 27 eur) Viimeisin (20110902) Word-muotoinen matkaohjelma


Kultainen kehä
Margi Moskovasta koilliseen on ryhmä vanhoja kaupunkeja, jotka muodostavat yhdessä niin sanotun kultaisen kehän. Nimitys on annettu, koska kaupungeilla on ollut merkittävä rooli Venäjän historiassa. Kaupungit on rakennettu 1000 – 1600 –luvuilla ja ne muodostavat Venäjän hallinnollisen, kirkollisen ja kaupankäynnin keskuksen ennen Moskovan kehittymistä valtakunnan pääkaupungiksi. Pieni matkaopas Kultaisen kehän kaupungeissa voi ihailla toinen toistaan kauniimpia kirkkoja ja luostareita. (Margi)
Jännittävä matka. Harvaa matkaa olen niin paljon jännittänyt kuin tätä ja harvalle niin tiukalla asenteella valmistautunut kuin tälle. Syy on 'raadollinen': heikentynyt liikuntakyky. Mielessä ovat koko ajan (jo viime syksystä lähtien) pyörineet vastaavan viimevuotisen matkan kokemukset. Silloin piti Tsaarien vesitiellä laivan ollessa kulkuvälineenä kävelyä olla vain vähän. Toisin kuitenkin kävi. Eihän niitä paikkoja pelkästään laivan kannelta katsella. Käydään myös maissa, vanhoissa kaupungeissa kuten nytkin. 'Tiukka asenne' on tarkoittanut ahkeraa sauvalenkkeilyä ja polven kunnon huolestunutta kuulostelua. Välillä on ikäänkuin tuntunut pientä kipua, mielessä heti matkan peruuttaminen. Mutta sitten taas on tuntunut ihan normaalilta. Kyllä pitää lähteä, varsinkin kun osanottajamäärä on pieni ja koko matkan toteutuminen kiikun kaakun vaakalaudalla. Onneksi kesän kuntoilu tuotti tulosta ja päätin, että mukaan lähdetään.

Vanhat tutut, Sepon porukka lähdössäLisäjännitystä tuo vielä se, että puoliso ei katso voivansa lähteä mukaan, kun on myöhemmin syksyllä edessä todella tiukka paikka, liian tiukka minulle, kahden viikon Etelä-Afrikan matka. Yritän houkutella mukaan muita läheisiä ystäviä, mutta kukaan ei sitten kuitenkaan mukaan lähde. Toisaalta ei huolta, kun ainakin puolet seurueesta ja ennen kaikkea matkan järjestäjä Virve on tuttua väkeä. Seppo vielä useaan kertaan vakuuttaa, että kyllä minusta huolehditaan. Näin tapahtuukin. Suuret kiitokset avusta ja kärsivällisyydestä. En oikeastaan missään vaiheessa tunnekaan itseäni riippakiveksi. Pari kävelykierrosta 'oikaisen' kuten olen suunnitellutkin. Ihan tarpeeksi saan nähtävää ja koettavaa näinkin. Tietenkin olisi mieluisaa, jos mukana olleet antaisivat minulta puuttuvista paikoista kuvia ja havaintoja tähän kertomukseen liitettäväksi (Metro, Novodevitsin hautausmaa, Vladimirin katedraali...).

20110905ma
1752 Lähtee Helsingista Moskovaan Tolstoi-juna.
Junamatkan kokemukset. Tiedossa on minulla jo kolmantena peräkkäisenä vuonna junamatka Moskovaan. Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluvuilla tätä väliä tuli reisattua varmaan lähes 10 kertaa. Aina on itse junamatka ollut yksi oma elämyksensä. Varhaisemmista matkoista on mieleen jäänyt mm se kerta kun vaunupalvelija 'Ivan' oli lähes sataprosenttinen puhevammainen, mutta silti sai toimeksi bisnestä. Ostin aidot venäläiset teelasit junan varastosta. Ivan vakuutti saavansa Moskovasta tilalle. Toisen kerran ystävällinen tullimies penkoi kaikki matkatavarani ja aina vain tuli luvatonta esiin: kirjoja ja tutkijoiden julkaisuja. Ei sellaisia noin vain saanut viedä länteen [julkaistavaksi].

Ruokalistaa tutkitaan Viimeisiltä matkoilta on vesi kielellä. Ravintolavaunussa saa ensi kosketuksen venäläiseen keittiöön. On borshtshia, seljankaa, bliniä ja jopa julienne, oikea tattijulienne. Vesi tulee kielelle jo kirjoittaessa. Niinpä nytkin mennään ravintolavaunuun. Mutta mikä anteeksiantamaton kömmähdys: ei kuvia ruokalistasta eikä annoksista! Tilaan kalaseljankan, muu seurue lihaseljankat. Mutta minullekin tuodaan lihaseljanka. En välitä vaatia vaihtoa, kun tämäkin on ennestään kokeilematta. Loistoherkku! Mielenkiintoinen asia on myös palvelu, tarjoilu. Sitä hoitelee 'Ivan', juntin näköinen kiiluvasilmäinen nuorimies (kuvassa selin). Hän liikkuu nopeasti kuin salamanteri ja ystävällisesti hymyilee, mutta siis pientä epätarkkuutta tilauksen toimittamisessa. Palaan Ivaniin, joka yllättää, tämän kertomuksen lopussa, paluumatkaa koskevassa selostuksessa.


Kuvia menomatkalta ( 18)
Askelia 2020. o Kommentoi menomatkaa!
Kindle: Zolotoe_koltso-Pompeev-20110903 - Loc. 227-1462
An Introduction to Philosophy (George Stuart Fullerton) Loc. 1360-1462: 75-80=5

20110906ti
0825 Tolstoi-juna saapuu Moskovaan.
Margi Kierrellään Moskovan tärkeimillä kaduilla, bulevardeilla ja aukioilla. Ihaillaan niin historiallista kuin nykypäivän rakennustaidetta, muistomerkkeja ja nautitaan upeista näkymistä. Vaikuttava on uudelleen rakennettu Kristus Vapahtajan Katedraali Moskovajoen rannalla, yksi suurimmista ortodoksisista kirkoista maailmassa. Tutustutaan myös Novodevitšin Nunnaluostariin ja hautausmaahan. Luostarin perusti Iivana III vuonna 1524 Smolenskin Jumalan Äidin ikonin kunniaksi. Monet naiset kuningasperheistä tulivat nunniksi, jotkut väkipakolla ja jotkut oma-aloitteisesti. Luostarissa on myös kuuluisa hautausmaa, joka neuvostoaikana oli arvojärjestykseltään toinen Kremlin muurin jälkeen. Neuvostoliiton kaaduttua siitä tuli ensimmäinen, koska muuriin ei enää haudata. Hautausmaalle on haudattu paljon kuuluisia artisteja ja poliitikkoja. Luostari on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2004.
Kahvitauko kiertoajelun aikana.
Russian BORSCH, "croquettes" (meat balls) in tomato sauce with mashed potatoes, cake, tea or coffee.
Kaupunkikierroksen jälkeen kuljetus hotelliin. Majoittuminen kahdeksi yöksi hotelliin Cosmos ****. (Margi)
Lounas hotellissa.

Kristus Vapahtajan katedraali (Moskova) o Saint_Basil's_Cathedral o Saint_Basil's_Cathedral (official eng)
РУССКАЯ ПРАВОСЛАВНАЯ ЦЕРКОВЬ o Novodevitshin Nunnaluostari o Novodevichy_Cemetery o Новодевичий монастырь
Moskovan Leningradskij asemalle saavutaan aikataulun mukaan 0825. Vaikka Leningradia ei enää ole vaan on Pietari, on Leningradin nimi säilynyt monessa muussa yhteydessä. Esim Pietarin kaupunki on Leningradin alueella (Alue on hallinnollinen yksikkö, vastaa ehkä meikäläistä lääniä). Myös Viipuri kuuluu Leningradin alueeseen. Tämä on käynyt selväksi minulle ihan virallista tietä, kun äskettäin tiedustelin Viipurin arkistotoimistosta Viipurin uudessa naistensairaalassa 1938 syntyneen vaimoni ja erään vuotta myöhemmin syntyneen tuttavamme syntymätodistusta. Ei löytynyt, kehotettiin kääntymään Mikkelin maakunta-arkiston puoleen. Ei ole sielläkään, vaan kehotetaan kääntymään Viipurin arkiston puoleen.

Punaisella torilla 20100713 Tärkeä tapaaminen. Minulla onkin sitten heti tärkeä tapaaminen. On nimittäin asemalla vastassa ystäväni Lev Evdokimovitsh Balashov, käytännön filosofian professori, jonka tekstejä olen vuodesta 2005 käännellyt ja nettiin sovitellut. Kaksi vuotta sitten oli samanlainen tapaaminen, kun vein hänelle tekijänkappaleet hänen pääteoksensa Практическая философия suomennoksesta (Käytännön filosofia). Vuosi sitten piti nostettaman malja saman kirjan englanninnoksesta, mutta kääntyi Punaisella torilla pullon suusta ryyppäämiseksi (vaimo, Lev ja minä), kun unohtui asianmukainen varustautuminen. Nyt on kirja kysymyksinä ja vastauksina eli dialogisoituna netissä, BalaPedia kolmella kielellä.

Moskovan maraton Lev Balashov liittyy joukkoomme ja bussilla lähdemme taaskin juuri Punaiselle torille eli kaupungin ydinkeskustaan. Matkalla Lev kehaisee: eilen tuli juostua kymppi Moskovan maratonin yhteydessä, "onko sinulla mitään vastaavaa äskettäistä urotekoa?" Enpä keksinyt mitään. Tiesin kyllä ystäväni ahkerasta lenkkeilystä, mutta suu jäi silti auki. On sentään pappa tuhdissa kunnossa ja ikää 67. Ei silti, on minullakin kehaistavaa, jopa Moskovan maratonista, jonka juoksin täyspitkänä vuonna 1982, mutta se oli silloin. Nyt ei jalka nouse enää juoksuaskeleeseen ollenkaan.

Punaisella torilla Punaista toria ja ympäristöä aikamme pällistelemme. Oikeastaan minulle siellä ei juuri uutta olekaan, kun niin monta kertaa olen käynyt. Mutta silti sitä sopii katsella ja kuvata, Venäjän ydintä. Oikeastaan olisi pitänyt koota ryhmä ja ottaa ryhmäkuvat taustana sekä mahtava Kreml että kaunis Vasilin kirkko. Viereisessä kuvassahan ne ovat molemmat, mutta aivan liian kaukana ja orvolta näyttää koko porukka, ihan kuin olisivat muutamat ainoat ihmiset koko suuren Venäjän keskustassa. Niin keskustassa: tuli sentään otettua pari kuvaa paikassa, jota vastaava on Helsingissä Sokoksen alakerrassa, eli nollapisteessä, josta valtakunnan etäisyydet lasketaan.

Pyhä Vasili ja Lev Asko nimipaivanaan nollassa Seppo nollassa Ljudmila ja Lev Punaisella torilla
Parhaat kirkot tiskin alla (katso tästä)

Nyrkkitaksi vie. Tässä vaiheessa Lev ja minä erkanemme joukosta, kun Virve ystävällisesti lupaa hoitaa matkalaukkuni hotelliin. Me otamme 'nyrkkitaksin' ja pyyhkäisemme puolen kaupungin läpi kaupungin etelälaidalle. (Nyrkkitaksi taitaa olla vain minun käyttämäni termi, kun Lev sellaisen pysäyttää nostamalla käden nyrkissä ylös). Lännessä sitä nimitetään pimeäksi taksiksi. Tarkoittaa, että kadulla pysäytetään kuka hyvänsä ohi ajava, joka haluaa ottaa pysäyttäjän kyytiin perille vietäväksi. Mielestäni se on loistoratkaisu kaikkien muiden paitsi taksiammatin harjoittajien kannalta. Miksi pitäisi kaikkien yksityisautoilijoiden ajaa yksin, kun voi jakaa polttoainekulut jonkun toisen kanssa? Tällainen nyrkkitaksi maksaa yleensä noin puolet tavallisen taksin hinnasta. Ekologinen ja sosiaalinen ratkaisu suurkaupunkiliikenteessä. Opas sanoo, että joka kolmas autoilija pysäyttää ja ottaa kyytiin. Kyllä me taisimme nyrkkiä useammalle näyttää. Taksa sovitaan etukäteen, mutta maksetaan vasta perillä. Tämä meidän taksi maksaa 400 ruplaa (11 euroa). Normaali taksi olisi 700, ei ole hinta eikä mikään vähintään 15 km matkasta, mutta täälläpä onkin bensan hinta vain puolet Suomen hinnasta.

lounas - обед Lev asuu yhtä vaatimattomasti kuin minäkin, alle 50 neliön yksiössä, jossa on kyllä erillinen keittiö, toisin kuin minulla. Hän on asunut asunnossaan jo pitkälti toistakymmentä vuotta, joten kirjaa ja taidetta on kertynyt lattiasta kattoon joka puolelle. Asunto on valtavan kerrostalon, varmaan yli 20 kerrosta, olikohan se nyt 14. kerroksessa. Mielestäni ei muuta puutu kuin parveke (ja tietysti sauna, joka minulla on). Niin ja ruokapöytä, jos nyt asian niin ajattelee. Kuvassa on hänen ruokapöytänsä, kieltämättä vähän pieni varsinkin ajatellen venäläisen ruokakulttuurin runsautta. Nautiskelemme maukkaan lounaan, sen mitä kuvassa näkyy paitsi että konjakkia jää sentään pullon pohjalle. (vrt. vuosi sitten). Lepäilemme, varsinkin minä, kaikessa rauhassa. Sitten lähdemme metrolla keskustan kautta etelästä pohjoiseen, hotellia etsimään. Metrossa menee melkein tunti. Karmeasti kolisee, ei tule keskustelusta mitään.

maratoonarit Hilpeä ilta. Mutta eipä tiistain (nimipäiväni muuten) hauskuudet tähän loppuneet. Kuten kuvat todistavat, vietämme hilpeän illan muun seurueen kanssa hotelli Kosmoksen ravintolassa. Olen hyvin mielissäni, kun Lev sulautuu täydellisesti joukkoomme. Ikään kuin kuvittelemaani kielimuuria ei olisi lainkaan. Kiitos Virven, joka pääasiassa hoitaa tämän asian. Onpa mieluisa tilanne, myös Lev nauttii aivan ilmi selvästi, kun joukossamme onkin oikea maratoonari. Keijo ja Lev paiskaavat kättä ja juttua riittää. Tämä illanvietto jää mieleen yhtenä retkemme kohokohtana.


Tiistain kuvia Moskovassa ( 61)
Askelia 8372. o Kommentoi tiistaita!
Kindle: An Introduction to Philosophy (George Stuart Fullerton) Loc. 2328: 80-128=48s

20110907ke
Margi
Aamiainen hotellissa.
Moskovan keskustaan mennään metrolla. Metromatkan aikana tutustutaan upeisiin metroasemiin. Asemat on koristeltu sankaripatsain, maalauksin, lasimaalauksin, veistoksin, mosaiikein ja kimaltelevin kattokruunuin.

Opastettu kaupunkikierros jatkuu Punaiselle Torille. Sen alkuperäinen nimi Kauppias-tori muutettiin 1600-luvulla Punaiseksi toriksi. Venäjänkielinen sana красная (krasnaja) tarkoittaa sekä punaista että kaunista. Alueen tunnetumpia nähtävyyksiä ovat Leninin mausoleumi ja Pokrovan tuomiokirkko (Pyhä Vasilin Katedraali). Katedraali on omintakeinen sekoitus itämaisia ja länsimaisia vaikutteita ja sen värikkäät kierteiset kupolit ovat Venäjän ja Moskovan tunnetuimpia symboleita. Kalliita putiikkikauppoja löytyy GUM-ostoskeskuksessa.

Seuraavaksi tutustutaan korkean muurin ympäröimään Kremliin. Moskovan historiallisen keskuksen, Kremlin, alueelta löytyy palatsien ja museoiden lisäksi useita kultakupolisia kirkkoja, joista upeimmat kartoittavat tsaarien ja tsaariperheen elämää ja arkea kruunajaisista kuolemaan: Marian taivaaseen astumisen kirkossa tsaarit kruunattiin, Neitsyt Marian ilmestymisen kirkossa he harjoittivat uskontoaan ja Arkkienkeleiden kirkkoon prinssit ja tsaarit lopulta haudattiin. Kremlin kuuluisassa Spasskaja-tornissa ovat Kremlin kellot, joiden lyönnit toistetaan radiossa kolmesti joka päivä. Vaikuttavia ovat myös valtava Tsaarin kello ja painaava kanuuna.

Tutustutaan mielenkiintoiseen Asehuoneeseen, joka sijaitsee vastapäätä Arkkienkeli Mikaelin kirkkoa. Alun perin tilaan jätettiin aseet, joita ei saanut viedä kirkkoon mukaan. Jossain vaiheessa siitä tehtiin Venäjän tsaarien saamien lahjojen ja lopulta myös regalioiden säilytyspaikka. Kremlin kuuluisimman museon aarteiden joukkoon lukeutuu vanhoja venäläisiä kruununkalleuksia, tsaarien seremonia-asuja, vaunuja ja monia muita tsaarien Venäjän loistonpäivien muistomerkkejä. Kreml kuuluu UNESCO:n maailman perinnön luetteloon.

Lounas.
Sen jälkeen kävellään vielä Arbatilla, joka on Moskovan vanhimpia katuja. Bussikuljetus hotelliin. (Margi)

Moskovan_Kreml o Moscow_Kremlin o Московский Кремль o Kremlin_asehuone o Kremlin_Armoury o Оружейная палата o (Арбат)
Lepäilyä. Keskiviikkona riennän muiden kanssa aamiaiselle, mutta jään sitten lepäilemään, kun muut lähtevät etukäteen arvioiden paljon kävelyä merkitsevälle kaupunkikierrokselle. Kun nyt katson Margin laatimaa päiväohjelmaa, huomaan, että todellakin olen siinä mainitut paikat nähnyt paitsi en ehkä tärkeintä eli Pyhän Vasilin Katedraalia, Moskovan ehkä tärkeintä nähtävyyttä. Siitä minulla tässäkin on kuvia paljon, mutta vain ulkopuolelta. Olisin kiitollinen, jos sisällä käynnistä saisin kuvia. Kai siellä sai kuvia ottaa samoin ehdoin kuin muissakin kirkoissa. Eikä minulla siis ole kuvia tietenkään muistakaan tämän päivän nähtävyyksistä. Mielelläni niitä kuitenkin laittaisin kaikkien nähtäville samaan tapaan kuin omianikin, jos mukana olleet niitä käyttööni antaisivat (tai linkkejä omiin verkkoalbumeihinsa).

Nyrkkitaksi vie Askoa lounaalle Rankka liikennekokemus. Minä siis lepäsin aamupäivän ja varmaan pariin otteeseen nokosetkin otin. Tuntuikin olevan lepo tarpeen. Ihmettelen säästyinkö paljoiltakin askelilta tällä omalla vaihtoehtoisella ohjelmalla, johon ei sisältynyt yhtään mitään näkemisen arvoista. Laittauduin nimittäin omineni yhteiseen lounaspaikkaan ravintola Godunoviin. Oli huomattavasti mutkikkaampi juttu kuin kuvittelin. Suorastaan jännittävä kokemus. Mielessä on iki-ihanan oppaamme Ljudmilan sana: taksi majapaikasta ravintolaan maksaa 700 ruplaa (19e), nyrkkitaksi ehkä puolet ja joka kolmas ottaa kyytiin. Katson suuntaa auringosta ja ensiksi kompuroin sauvoineni isoa väylää kohti itää. Ei pure nyrkki ollenkaan. Ei kukaan edes pysähdy. Päätän jatkaa seuraavaan isoon risteykseen, josta lähtee katu etelään päin. Varmaan on matkaa toista kilometria. Sitten lähden edelleen auringosta suuntaa päätellen kohti etelää. Aika mukava katu, liikennettä melko paljon. Mutta kukaan ei taaskaan nyrkkiin pysähdy. Ehkä sauvojakin vierastetaan. Tällä en koko matkan aikana nähnyt ainoatakaan sauvakävelijää. Varmaan taas kilometrin, aikaa yhteensä reippaasti yli puoli tuntia lampsin kohti etelää, aina autolle sopivissa pysähdyspaikoissa kättäni heilutellen. Pari autoa pysähtyykin, vai oliko jo valmiiksi tien poskessa. Päätä puistelevat, kun kyytiä kyselen. Sitten viimein tärppää. Kuusissa kymmenissä oleva pappa ottaa kyytiin ja lupaa tarjoamallani 400 ruplalla (11e) viedä minut Bolshoi-teatterille. Godunov-ravintolasta ei ollut kuullutkaan. Ukko on selvästi perillä paikoista ja välttelee ruuhkia, mutta silti matka kestää reippaasti yli puoli tuntia. Mielestäni yhdeltä lähdin liikkeelle ja myöhästyin selvästi, ehkä vartin tai enemmänkin ja kun muutkin myöhästyivät, käytin matkaan luultavasti noin 1½ tuntia, siitä puolen nyrkkitaksin tavoitteluun ja puolet matkaan.

Väärään suuntaan. Nyt kun otan esille googlen kartan, havaitsen, että olen lähtenyt täsmälleen väärään suuntaan: Kosmonauttien katua itään, kun olisi pitänyt lähteä länteen ja kohta olisin päässyt kääntymään kohti etelää. Suora reitti olisi ollut kartan mukaan 12,8 km ja aika-arvio (autolla) 25 minuuttia. Tällaista tämä on, tiedottoman hortoilu. Hiukan toi lohtua Virven puhelinsoitto, että muutkin ovat myöhassä. Silloin minä jo istuin nyrkkitaksissa. Istuin takapenkillä, joten puhelu kuljettajan kanssa oli hankalaa, varsinkin kun liikenne vaati häneltä kaiken huomion. Liikenne oli sellaista puuroa, etten ikinä olisi uskonut. Tolkuttomasti autoja. Ties kuinka kauan sitten suunnitellut kadut vuoroon kapenivat ja levenivät, joten kaistaa oli vähän väliä vaihdettava. Kun oli vapaata, vauhtia nostettiin reippaasti. Pari kertaa seistiin jumissa useita minuutteja. Mutta perille päästiin. Olisi mielellään vienyt ihan Godunovin eteenkin, mutta kun ei arvannut, miten sinne pääsee, katsoimme parhaaksi, että jäin pois aukion ylälaidassa. Ohjeen mukaan Bolshoin vastapäätä aukion toisella laidalla oli ravintola. Kylttikin on katolla, mutta melkein mahdoton havaita.

Kauhujuttu. Kartasta kun katson, en enää ihmettele, kun ei hotellilta lähtien ainoatakaan taksiasemaa tullut vastaan sen enempää kuin metroakaan, pelkkää puistoaluetta. Jäljestä päin hiipi melkein kauhu mieleen: mitä jos en olisi saanutkaan nyrkkitaksia? Kuinka kauas olisi pitänyt kävellä? Ei puhelimestakaan mitään apua olisi ollut. Ainoa keino olisi ehkä ollut mennä kadun varren liikkeisiin, sillä kyllä siellä joitakin kioskin tapaisia oli, ja niistä yrittää pyytää apua. Silloin en kuitenkaan vielä hätääntynyt, mutta löntystelevä kävelu sauvojen kanssa alkoi kyllä painaa. Päivän askelmitta on 9525. Paljonkohan siitä tuli sitten ravintolan jälkeen, kun kävimme kaupassa? Riittäsiköhän aamiaiselta ym 1000 ja illalla 1500 askelta. Pitkältä sekin iltakävely tuntui, kun jo väsytti. Sen mukaan siis olisin tähän matkaan Kosmoksesta Godunoviin käyttänyt 7000 askelta, tekee noin 4 km. Taisinkin mennä suunnilleen oheisen oikeanpuoleisen kartan mukaan Bogorodskoe valtakadulle ennenkuin sain nyrkkitaksin. Siitä se 4 km tuleekin ja aikaa jalan noin tunti, luultavasti päälle. Kosmoksesta Bolshoihin yhteensä 18 km, josta siis nyrkkitaksin osuus 14 km. Varmaan ei riitä eikä ajanut juuri tämän reitin mukaan, vaikka navigaattoria välillä käyttikin. Ystävällinen pappa, sivistyneet puheet. Tulinkohan kortin antaneeksi. Olisi pitänyt nettiosoite pyytää. (Näpäytä alta kartta ja sen alta edelleen isompi kartta, näet 'elävän kartan', jolla voit hiirtä käyttäen muuttaa reittiä ja saat tiedon matkasta).

Suoraan 12,8 km AJK 4+14=18 km

Jännittävien kokemusten jälkeen löytyy Godunov. Olen kuulevinani helpotuksen huokauksen, kun astun sisään ja minulle paikka näytetään. Mitä herkkuja me täällä saimmekaan. Hyvää oli joka tapauksessa ja ravintolan sisustus, voisiko sanoa: kansallisromanttinen. - Jaa niin, nyt muistuukin mieleen, että jo ulko-ovesta sisään päästyäni minut tunnistettiin ja ohjattiin oikeaan paikkaan ennenkuin ennätin edes päivää sanoa ja mitään kysyä. Emo Virve oli varmaan ohjeistanut. Ei ihme, että sitten huokaistiin. Keppiukko sittenkin perille löysi. Kiitos huolenpidosta.
Menu: Russian Salad with fresh Vegetable,served with Oil Rassolnik" (Salted Cucumbers, Potatoes, Cabagge, Meat..) Chicken shaslyk - Ice-Cream - Mineral Water, - Tea or Coffee

Smolenskin tuomiokirkko - Novodevitsh Arbat. Mutta eihän päivämme Godunoviin päättynyt. Meinasin unohtaa Arbatin ja aivan mainion sightseeing-kierroksen matkalla sinne. Bussilla huristelimme ja näimme matkalla paljon maisemia, erityisesti joen rantaa. Godunovista on aivan lyhyt matka Arbatille, joten meidän on pitänyt tarkoituksella tehdä pieni kierros. Auttaisikohan se merenkulkupatsas paikallistamisessa? Joo, kyllä Pietarin muistomerkki löytyy, mutta en onnistu laittamaan siistiä reittiä sen kautta Arbatille. Selvää kuitenkin on, että koukattu on, eikä menty suoraan. Novodevitshin nunnaluostarissakin käymme, kun se eilisessä ohjelmassa oli jäänyt väliin (vai oliko jo osaksi toteutunut?) Ohessa kuva ja kuvaikkunassa lisää asiaa.

Itse Arbat on kuin Seinen ranta Pariisissa tai mitä niitä nyt on muita taiteilijoita kuhisevia paikkoja maailmalla. Sitä se oli jo neuvostoaikana. Joskus siellä on tullut tallusteltua ja vieläkin on kotona kaunis pilkkahintaan ostettu kehystetty pikku taulu. Niitä on saatavilla nytkin ja uusia tehdään paikan päällä. Täältäkään en nyt mitään osaa mukaan ostaa, mutta sen sijaan saan toimeksi tärkeän asian. Ljudmilan johdolla käymme postitoimistossa ja ostan 90 postimerkkiä laitettavaksi etukäteen tekemiini kortteihin (90x25r=2250r=60e). Joitakin vuosia sitten keksin, että matkalta lähetettävät kortit voi tehdä etukäteen, jolloin niiden lähettäminen käy helposti ja nopeasti, kun on osoite valmiina. Tässä tämänkertainen kortti ja tässä ohjeet, joiden avulla pitäisi tekemisen onnistua. Tällä tavoin voi tehdä hyvinkin henkilökohtaisia kortteja, laittaa vaikka vastaanottajan kuvan johonkin kenttään (jos on varmaa, että hän ei sitten luule, että se lähetetään kaikille). Kortit laitoin postiin Suzdalissa 20110909. Perille tullut kortti näyttäisi leimatun 20110915)


Keskiviikon kuvia Moskovassa ( 74)
Askelia 9525. o Kommentoi keskiviikkoa!
Kindle: An Introduction to Philosophy (George Stuart Fullerton) Loc. 3156: 128-175=47s

20110908to
Margi
Aamiainen hotellissa
Moskovasta lähdetään Sergiev Posadiin. Kaupungin tunnetuin nähtävyys on Sergein Pyhän kolminaisuuden luostari, jonka on perustanut munkki Sergei Radonezhiläinen 1300-luvun puolivälissä ja kuuluu UNESCO:n maailmanperintölistalle. Tämä toiminnassa oleva luostari on Venäjän ortodoksisen kirkon hengellinen keskus. Siellä on myös tsaari Boris Godunovin hauta. Sergiev Posad tunnettiin neuvostoaikana nimellä Zagorsk.

Siirrytään Rostoviin (Rostov Velikij).

Ennen tutustumista kaupunkiin nautimme lounaan.
Rostov on mainittu aikakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 862 ja se on yksi Venäjän vanhimpia kaupunkeja. Rostov on myös yksi kauneimmista Kultaisen kehän kaupungeista. Kreml ja luostarit on rakennettu järven rannalle ja näkymä luostariin ja Kremliin yli Nerojärven on kuin sadusta. Tutustumme Kremliin ja Pyhä Jakobin luostariin. Kaupunki on kuuluisa emalitöistään, vieraillaan myös Emalin museossa. Yövytään hotellin „Moscow path“ *** standard-huoneissa. (Margi)

Sergijev_Posad o Sergiyev_Posad o (nordictravel) o Сергиев Посад
(Asko ja Salli olivat Zagorskissa 1970)
1970 Zagorsk - Segiev Posad 2011
Kartta
Zagorsk 1970 Sergiev Posad 2011 Kultainen Kehä
Sama näkymä samalta tieltä. (Näpäytä karttaa, saat 'elävän').
Rostov o Rostov (eng) o Ростов
Ростов Великий - жемчужина "Золотого кольца России" (Rostov Velikij "Kultaisen kehän" helmi)
Kultainen kierros. Torstaina sitten alkaa varsinainen Kultainen kierros (кольцо myös kehä, sormus). Sillä tavalla mielenkiintoinen juttu, että ensimmäisessä pysähdyspaikassa eli Sergiev Posadissa olen ennenkin käytynyt, vuonna 1970. Silloin sen nimi oli Zagorsk. Silloin oli matka huomattavasti konstikkaampi juttu, se oli sitä paitsi luvaton. Niin että tuo mainio kuva, jonka nyt ihan vahingossa onnistun uudistamaan, piti ottaa salaa. Isäntämme pysäytti auton ja nosti konepellin ylös muka jotakin tutkiakseen, kun minä otin kuvan. Oikeastaan lähes identtinen uusi kuva ei itse asiassa mikään ihme ole. Kun näyttävämpi kirkko tai luostari tulee näköpiiriin on luonnollinen reaktio, että kuva räpätään. Nyt kuvaa ottaessa ei kuitenkaan nimenomaisesti ollut mielessä tämä vanhempi ja että pitää samanlainen ottaa. Se vain näin sattui.

Tuttu paikka. Perillä tunnistan paikan helposti, vaikka luulenkin, että silloin tulimme paikalle päinvastaisesta suunnasta eli mäkeä ylös, kun nyt tulimme ylhäältä päin. Samanlainen aukio oli silloinkin luostarin portin edessä. Varmaan oli silloinkin matkamuistomyyntiä, mutta tuskin niin paljon kuin nyt. Vähän harmittaa, kun en sittenkin jotakin ostanut, esim sitä tyynynpäällistä. Piirakoita sentään ostin, mutta ... jaa, taidettiin sittenkin vielä kotona niitä maistella, vai olivatko jostakin muualta. Luostarin sisällä koetin kovasti tunnistaa paikkoja, mutta pettymyksekseni ei kello ollenkaan kilahtanut, ei kertaakaan, vaikka pakkohan niiden samojen vanhojen rakennusten oli silloinkin olla siellä. Siitä kerrasta on selvänä mielessä vain se kuinka huivipäisiä mummoja kuhisi pihalla ja kaikilla oli n 2 litran alumiinihinkki kädessä, johon sitten siunattua vettä ottivat.

Perheidylli pioneerileirin aidan vieressä Sillä kertaa oli retkellä toinenkin tarkoitus. Oli nimittäin isäntäperheen 7-vuotias poika koko kesän mittaisella pioneerileirillä jossakin täällä lähistöllä. Leirille ei vanhempien pitänyt päästä, mutta aidan raosta poika kuitenkin saatiin ulos ja perhe kasaan. Ei siinä sen kummemmin vetistelty kuten kuvastakin näkyy. Siihen aikaan valtio kasvatti lapset. Tästäkin pojasta tuli sitten diplomaatti, opiskeli isänsä tapaan suomea ja oli jonkin aikaa Suomessa, kävi meillä kotonakin. Nyttemmin on kontakti hävinnyt.

Mutta meillähän on vielä hyvän verran matkaa jäljellä... Rostoviin ollaan matkalla. Tiedä montako Rostovia on Venäjällä, google tarjoaa eräitä. (Margin aikataulutettu ohjelma: Rostov Velikij, 120 km) Tämä ei ole se kuuluisin eli Donin Rostov, ei ole kaukana. Jos olisi tämä se, olisi kaupungissa kaksi tuttua. Eivät tosin tunne minua, mutta minä heidät. Moukarinheiton maailmanennätysmies Jurij Sedyh ja luokkatoverinsa korkeushyppääjä Valentina Bykova. Jälkimmäistä oli kunnia haastatella hänen voitettuaan maailmanmestaruuden Helsingin MM-kisoissa 1983. Jäi mieleen, kun onnistui niin kivasti.

Vihreän Tammen kahvila Vihreä Tammi. Kahvihammasta alkaa pakottaa ankarasti, niin ankarasti, että joudumme taivuttelemaan vastahakoisen kuljettajan pysäntymään tienvarsikahvilassa nimeltä Vihreä Tammi (Зеленая Дубрава). Siellä on vähän holotna, mutta on tarjolla huopia. Kesäverannaksi se osa kahvilasta jo sen kattomainoksessa mainitaankin. Kun emme ole tulleet pitäneeksi esittäytymistilaisuutta niin arvelen yrittää konstilla eli ottaa videon jokaisesta sanomassa nimensä. Olen ne katsonut. Muista kaikista saattaa onnistua paitsi Tarusta, joka ehdottaa lystikkään lauseen videon loppuun.

Videoiden kimppuun käyn sitten viimeiseksi, vaikka minulta niitä on jo kyselty, aivan yllättävä taho: mainio oppaamme Roman, joka liittyy joukkoomme Rostovissa. 'Mainio oppaamme' - onkin jäänyt kiittelemättä toinen mainio oppaamme Ljudmila. Hänhän seurasi meitä koko retken. Kun Ljudmila ensi kerran suunsa avaaa, ajattelen: voi kauhistus, tuollainen suomen kieli. Mutta varmaan me kaikki jo toisella suun avauksella Ljudmilaan ihastumme ja äkkiä opimme ymmärtämään hänen joitakin ehkä erikoisia suomenkielisiä ilmauksiaan. Hän on todella paneutunut asiaansa. Kyllä on tärkeätä, että kieli ja tiedot ovat kohdallaan, mutta vielä tärkeämpää on asenne ja suhtautuminen. Ja Ljudmila ottaa meidät kokonaan omakseen ihan niinkuin me otamme Ljudmilan. Odotan kovasti, että saan yhteyden häneen, kun lupasin auttaa häntä suurella vaivalla kirjoittamiensa esittelytekstien suomen kielessä. Samalla rohkenen toivoa, että hän tekee minulle saman palveluksen, kun ja jos käännän tämän kertomuksen venäjäksi, kuten on tapanani.

Hiiren pesä Vihredän Tammen kahvilasta on vain lyhyt matka Rostoviin ja majapaikkaamme "Moskovsky trakt" (Moskovan polku; googlen kääntäjä antaa kylläkin merkityksen 'suolikanava' - heh, heh! Mistä olen mahtanut 'polku'-merkityksen saada? Ai jaa: Margi) hotelliin. Mutta mehän käymme välillä lounaalla puuarkkitehtuurin kukkasessa ravintolassa nimeltä Мышкин (Myshkin - mitenkähän tuo pitäisi suomentaa: 'Hiiren pesä' ehkä, мышка on hiiri). Paikka vaikuttaa eräänlaiselta 'turistilinnakkeelta'. On sekä nälkä että ruoka hyvää. (Virven menu: Salad (cabbage, paprika, egg, mayonese) - Borsch -'Beefstroganoff" garnished buckwheat - Strudel - Compot + mineral water).

Sitten on taas kirkkoa ja luostaria. 'Kreml ja Saviour Monastery Yakovlev, vierailemme myös Emalin museossa' näin sanoo Margin aikataulutettu ohjelma. Alkaa jo pää mennä pyörälle ja 'kiintiö täyttyä' kuten joku sanoo. Epäilemättä ovat näkemisen arvoisia paikat, mutta sulatteluun tarvittaisiin ehkä lisäaikaa. Mitenkä se oli tämä Emalin museo? Olimmeko sellaisessa? Olen ensimmäiseen tätä kohtaa koskevaan kuvaan merkinnyt: tästä eteenpäin Suzdal. Eihän se nyt niin voi olla. Aivan mahtava paikka joka tapauksessa.

Pyöreä talo. Pitkän päivän lopuksi majoitumme sitten 'Moskovan polkuun'. On sekin vekkuli paikka. Jos me alamme olla pyörällä päästä, niin tämä hotelli on kokonaan 'pyörällä', siis pyöreä. Sitä joskus vitsaillaan pyöreäseinäisestä kopista. Tämä on koko rakennus. Heti tulee mieleen: mitenkähän on huoneet? onko niissä pyöreä ulkoseinä ja kapenevat sivuseinät? Ne tosiaan on sijoitettu pääty pyöreään ulkoseinään rajoittuen, mutta pettymys, pettymys: en ainakaan minä nähnyt mitään pyöreyttä ja kapenemista seinissä. Illalla tosi rattoisa 'omaehtoinen' iltapala pyöreän rakennuksen toisen kerroksen keskiosassa. Mitenkähän tämän nyt tässä kertoisi? Matkalla mukana entinen oppilaani noin 40 vuoden takaa. Istuu vieressäni ja haluaa ehdottomasti tarjota minulle koko iltapalan. Vastustelen, mutta lopulta suostun. Olen jo unohtanut, kuka tarjosi junassa tullessa. Harmin paikka: красная икра - punainen kaviaari on ehkä koko retken ainoa ei ihan viimeisen päälle herkullinen. Ihan vilpittömästi jää mieleen: onko vika suussa vai mädissä? Saattoi olla suussakin, on outoa, näyttää kirjolohen mädiltä, mutta on ainakin kolme kertaa niin isokokoista kuin olen ennen syönyt, joka onkin parasta kaikista: kotona ehdoton vuodenvaihteen herkku.


Torstain kuvia Sergiev Posad ( 82)
Askelia 7836. o Kommentoi torstaita!
Kindle: An Introduction to Philosophy (George Stuart Fullerton) Loc. 3502: 175-197=22s

20110909pe
Margi
Aamiainen
Aamiaisen jälkeen lähtö Suzdal-kaupunkiin (180 km). Kirjoittautuminen hotelli „Suzdaliin“ ***.
Lounas
Suzdal ja Vladimir kuuluvat UNESCO:n maailman perinnön listaan. Suzdalista on ensimmäinen maininta vuodelta 1024 ja se on yksi parhaiten säilyneitä Venäjän vanhoista kaupungeista. Täällä on loistavia arkkitehtonisia muistomerkkejä eri aikakausilta, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen luonteensa ja ulkonäkönsä. Viehättävässä Suzdalissa voi tuntua astuvansa puolivuosituhatta ajassa taaksepäin ja kokea, miltä on tuntunut asua muinaisvenäläisessä kaupungissa. Suzdalin kohokohtiin kuuluvat Kreml ja Pyhän Euthymiusin luostari. 1300-luvulla Suzdalista tuli kirkollinen keskus lukuisine luostareineen. Suzdalin Kreml on kaupungin sydän, joka muodostaa kirkkoineen upean arkkitehtuurisen kokonaisuuden. Mahtava on Pyhä Euthymiusin Luostari ja sen Katedraali, jonka interiöörissä on entistettyjä upeita freskoja. Luostarissa on toiminut myös myös vankila, jossa nyt on luostarin sotaisesta historiasta kertova museo. Tutustutaan vielä mielenkiintoisen puuarkkitehtuurin museoon. (Margi)

Suzdal o Суздаль o Suzdal_Kremlin o Суздальский кремль o Monastery_of_Saint_Euthymius o Спасо-Евфимиев монастырь
Музей деревянного зодчества (Puuarkkitehtuurin museo)
Kirkko sateisen bussinikkunan takaa Perjantaina otetaan pyöreästä talosta ärhäkkä lähtö kohta aamiaisen jälkeen. Silloin sitä jo satelee aika lailla. Vaikka on aamiaiset nautittu niin kahville (ja vessaan) pitää kuitenkin pitkän matkan puolivälin paikkeilla pysähtyä. Kuvia ei kahvihommasta ole, mutta pari kuvaa viereisen elintarvikekaupan (Продукты) valikoimasta. Enpä tainnut mitään täällä osata ostaa. Tämäkö se tyhjennettiin karpalolikööristä? Matkaa jatketaan ja tulee edes yksi sateesta todistava kuva bussin ikkunasta otetuksi.

Hotellilla lapamatosiivet. Suzdalissa kurvataan yhden ihmeellisimpiin näkemistäni hotellirakennustaiteen saavutuksista eteen, hotelli Suzdaliin. Hotellin vastaanotto on ihan viattoman oloinen ja asiallinen paikka. Ihmeellisyys paljastuu, kun ryhdytään majoittumaan. Hotellin yli 200 huonetta ja sviittiä on sijoitettu vastaanoton kahden puolen pitkien käytävien varrelle. Sattuu niin, että minun huoneeni on toisen tällaisen käytävän päässä ja ravintola vastaavasti se toisen käytävän päässä. Askelmittariin tulee sillä tavoin pitkälti toista tuhatta askelta kun aamiaisella käväisen. Mikä siinä, ihan jees aamulenkki ja aaminainen samaan hintaan. Mutta matkalaukun raahaaminen pikku rullilla käytävän päästä päähän ei kampurajalkaista keppiukkoa naurata. Muutenhan paikka on ihan jees. Hyvät ruuat ja riittävän mukava huone. Virve kylläkin protestoi ankarasti omasta ensin saamastaan huoneesta: kylpyhuone on ala-arvoisessa kunnossa. Sitten saadaankin juuri remontoidut paremmat huoneet. Seuraavana aamuna lähtöä aulassa odotellessa saan elämäni arkkitehtoonisen oivalluksen, ainoan toistaiseksi: hotelli olisi pitänyt rakentaa 'lutikkakaavan' mukaan. Vastaanotto keskelle ja kahden käytävän asemesta kuusi säteettäin kuusikulmion sivuista ulospäin. Sillä tavoin käytävien pituudeksi vain kolmannes nykyisistä. - Jälkiviisaus lienee viisauden helpoin laji...

Näpäytä ja lue! Puuarkkitehtuurimuseo. Täälläkään ei kirkoilta ja luostareilta vältytä, vaikka kyllästymispiste aletaankin jo olla saavutettu. Mutta ensin on jotakin muuta: tutustuminen aivan mainioon puuarkkitehtuurin museoon. Samalla tutustutaan myös seuraavat pari päivää meitä opastavaan tietoniekkavaijariin nimeltä Roman. On perin juurin mainio mies. Tietää kaiken ja osaa juuri sopivasti tietonsa meillekin annostella, Ljudmilan jo tutuksi käyneeseen tyyliin tapahtuvan tulkinnan kautta. Minä kyllä tunnen saavani selvästi ekstraa, kun pystyn myös Romanin suusta tulevaa vaivattomasti seuraamaan. Niin, 'nimeltä Roman', siihen liittyy soma tarina, kaksikin. Ensimmäinen on se, että muuten olisi nimi matkakertomuksen kirjoittamiseen päästyäni jo unohtunut (tämän ikäisen nimimuisti!?), mutta sitten keksin, että katsotaanpa näitä kuvia. Aivan oikein: katso itse! Viereisestä kuvasta, kun ensin näpäytät sen takaa suuremman ja sitä vielä kerran, näet sen minkä minäkin näen: Romanin nimilapussa lukee selvästi alimmaisena 'Roman Gorelyshev' ja yläpuolella 'Горелышев Роман Викторович'.

Toinen tarina: Eilen (20110925) näen Gmailin postilaatikossa oudon viestinlähettäjän nimen грег вайтхулл. Kummastelen ja vähältä pitää etten poista. Tuollaiset yleensä menevät automaattisesti roskapostiksi (melkein kaikki saamani parikymmentä päivittäistä roskapostia ovat Venäjältä). Kuitenkin tulen auki klikanneeksi. Mitä sieltä paljastuukaan? Sähköpostin lähettäjäosoitteeksi beketov175 ja viestin on allekirjoittanut 'Roman'. Sisällöstä selviää, että se on tosiaan meidän Roman. Minä viestiä lähettämään ja nimittämään häntä mystiseksi henkilöksi ja kysymään mikä on oikea nimensä. Pian tulee vastaus: Roman Gorelyshev, mutta haluaa kätkeytyä englanninkielisissä viesteissä salanimen грег вайтхулл taakse. Sähköpostiosoitteen beketov on hänen äitinsä tyttönimi. Minä kiittelen ja päivittelen ja vakuutan, että jos ei olisi viestittänyt, olisin hänen ensimmäisen viestinsä roskiin toimitettuanikin kysellyt osoitetta Ljudmilalta ihan vain saadakseni kiittää mainioista opastuksistaan. Minä aina auliisti nimikorttiani jakelen uusien kontaktien toivossa, mutta äärimmäisen harvoin sen perusteella kukaan ottaa yhteyttä. Sen vuoksi olenkin päättänyt kysyä ja kirjoittaa muisiin sp-osoitteet saman tien.

Museo on mainio ja antaa myönteisen kuvan sekä olojen vauraudesta ymmärtääkseni lähinnä puolentoista vuosisadan takaa että myöhempien polvien arvostavasta suhtautumisesta esivanhempiensa elämään. Sitä on vähän sellainen käsitys, että kommunismin 70 vuotta tuhosi kaiken mahdollisen vanhan porvarillisena hapatuksena, mutta niin ei onneksi kuitenkaan ole ollut, ei edes kirkkoja ja luostareita ole hävitetty, vaan syntyy sellainen mielikuva, että päätettiin kyllä kitkeä pois vanha hapatus, mutta sitten näiden päätösten täytäntöönpanossa lipsuttiin, ikäänkuin takaraivossa olisi ollut taianomainen pelko, että Jumala voi sittenkin olla olemassa ja rankaisee pahantekijää.

Pyhän Euthymiuksen kellot Euthymiuksen kellopeli. Sitten tutustutaan Pyhän Euthymiuksen (mikä ihmeellinen nimi: vasta kolmannella kerralla onnistuu nimen oikea muoto, valokuvissa varmaan vieläkin väärin) luostariin. Tapahtuu taas mainio yhteensattuma, saman tapainen kuin niiden kahden lähes identtisen Sergiev Posadin 40 vuoden välein otetun valokuvan kanssa. Muistan yhtäkkiä, etten olekaan ottanut videolle juuri muuta kuin sen ovelan esittelysarjan. Nyt kuullaan kellonsoitto. Sen äänitän useana pätkänä samalla kun lähestymme kohtaa, josta kellot myös näkyisivät. Onneksi riittää virtaa moniin otoksiin ja onneksi ennätämme näköetäisyydelle ennenkuin soitto loppuu. Viimeisen otoksen liitän tähän kunhan saan sen valmiiksi esityskuntoon. Siinä todellakin näkyy kellojen liike (melko kaukaa kuitenkin) ja kuuluu ääni. Harmi, että kamera vapisee. Onnistunut loppu, venäläinen naisen ääni: Молодец! (Suurenmoista!), taputukset ja suomeksi joku meistä: Kiitos! (Katso näpäyttämällä kuvaa tai tästä, ihan vain upean äänen takia).

Erikoinen yhteensattuma tässä on se, että matkan jälkeen luen vielä pietarilaisen professori Pompejevin mainiota kuvausta 'Kultaisesta kehästä'. Sain sen häneltä vain päivää ennen matkamme alkua, joten ei mitään mahdollisuutta kääntää opastukseksi, taustaksi tälle matkalle. Teen sen heti kun ennätän ja laitan linkillä saatavaksi tästä. Siinä kertomuksessa nimittäin mainitaan tämä Pyhän Euthymiuksen luostari ja sanotaan: 'Колокольный звон, который мы слушали в Спасо- Евфимиевском монастыре, не мог оставить равнодушным. Многие из нас даже достали диктофоны, пытаясь записать этот глубокий звук.' Kellojen ääni, jonka kuulimme Spaso-Euthymiuksen luostarissa, ei voinut jättää välinpitämättömäksi. Monet meistä tarttuivat sanelukoneeseen(!) yrittäen äänittää tämän syvän soinnin.' Pompejevin tekstit ovat aivan huippuluokkaa. Hänen 'История и философия отечественного предпринимательства' (Venäjän yrittäjistön historia ja filosofia) kannattaisi ehdottomasti ottaa pakolliseksi idänkaupan opiskelijoiden kursseihin.

Sepon ja Ritvan kotivastaanotto Touhukkaan päivän päätteeksi on vielä kotikutsut Sepon ja Ritvan luona. Eipä näytä väki väsyneeltä vaikka sellainen päiväurakka on takana.


Perjantain kuvia Suzdal ( 50)
Askelia 7955. o Kommentoi perjantaita!
Kindle: An Introduction to Philosophy (George Stuart Fullerton) Loc. 4269: 197-236=39s

20110910la
Margi
Aamiainen
Aamiaisen jälkeen siirrytään Vladimiriin. Kaupunki on saanut nimensä perustajansa prinssi Vladimir Monomahin mukaan. Vladimir rakennettiin linnoitukseksi vuonna 1108 ja saman vuosisadan loppupuolella siitä tuli Kiovan Venäjän pääkaupunki. Kaupungin ainutlaatuiset arkkitehtoniset mestarityöt yhdessä kulttuuri- ja taidemuistomerkkien kanssa edustavat venäläisten käsityöläisten ja taiteilijoiden henkisyyttä ja taituruutta. Kaupungin Kultainen portti on hienoa nähtävää, samoin Pyhän Dimitrin katedraali ja Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraali, jonka kohokohtia ovat upean ulkomuodon lisäksi Andrei Rublevin ja joidenkin muiden mestarien seinämaalaukset. Myös 1200-luvulta peräisin oleva Dmitrin katedraali on näkemisen arvoinen kiviveistostensa takia. Yhtenäisyydessä katedraali edustaa Venäjän ja Bysantin mestarien todella upeata työtä. Tutustutaan näyttelyyn Vanha Vladimir ja käydään Kristallimuseossa. Paluumatkalla Moskovaan ehditään käydä vielä Bogoljubovin luostarissa. (Margi)
Lounas ja paluu Moskovaan, juna-asemalle.

Vladimir o Vladimir (eng) o Владимир (город) o Bogoljubov o Andrey_Bogolyubsky o Андрей Юрьевич Боголюбский

2250 Tolstoi-juna lähtee Helsinkiin Leningradskin vakzalista.
Vielä on tätä ihanuutta askelilla mitaten koko retken pisin päiväurakka jäljellä. Lauantaina on vaikka mitä ohjelmaa: on kirkkoja ja museoita, eräillä osallistuminen kansanjuhlaan ja jopa häihin. Lopuksi vietetään aikaa uskomattoman suuressa maanalaisessa ostoskeskuksessa keskellä Moskovaa ja sitten vielä rautatieaseman odotussalissa. Ei tämä kuitenkaan pelkkää seisoskelua ole, sillä askelmittariin kertyy todella ennätyslukema tällä retkellä, yli 12000 eli noin 7,5 km, mikä on meikäläiselle nykyään paljon.

Suzdalin nähtävyyksien karttakaavio Vladimir. Ennätyspitkän aamiaiskävelyn ja sitä seuranneen täyspitkän laukunraahausmatkan jälkeen lähdetään liikkeelle. Ensimmäinen etappi on Vladimirin (=Hallitse maailmaa!) kaupunki, jonne ei olekaan kuin 40 km matka. Sieltä aikoinaan todella 'maailmaa hallittiin', oli Kiev Rusin eli 1400-luvulla syntyneen suuren, voidaan kai sanoa nykylaajuisen Venäjän edeltäjän pääkaupunki ennen Kiovaa, jonka mukaan valtakunta sitten sai nimensä. Mutta jo matkalla aamulla ani varhain pysähdyttiin taas kirkkoa katsomaan, mikä olikaan nimeltään, ja toiseen haikailtiin. Mentiin rautatien yli johonkin pellon kulmaan, mutta kun olisi ollut mutapellon poikki päälle kilometrin kävely niin tyydyttiin vain pellon yli katsomaan. Mitkä olivatkaan näiden pyhien paikkojen nimet. Minä en muista, Ljudmila tietäisi. Ehkä lukee tätä ja lähettää tiedon minulle. Jossakin välissä nähtiin myös kivikautinen asumalähiö nimeltä Sungir. Tämän kummallisen nimen satun tietämään, kun sitä erikseen ovensuussa istuneilta mummoilta kyselin. Samalla ostin myös paikkaa kuvailevan esitteen ja todella hienon Suzdalin nähtävyyksiä esittelevän brosyyrin vai voisiko sanoa 'karttakaavion' kuten venäjänkielinen nimitys suoraan kääntyy. Vieressä kuva sen takakannesta.

Kultainen portti, Vladimir Vladimirissa joudutaan sitten keskelle liikennesumaa. Tänään on Vladimirin päivä ja suuri kansanjuhla. Kaikki ovat liikkeellä ja tietyt reitit muulta liikenteeltä suljetut. Kuljettajamme kuitenkin onnistuu ylipuhumaan liikenteen ohjaajia ja pääsemme lähelle Vladimirin arvokkainta historiallista muistomerkkiä, Kultaista porttia. Se näytteli keskeistä osaa taistelussa mongoliylivaltaa vastaan. Vladimirin puolustus nimellä kulkee 1238 käyty taistelu, josta on Kultaisen portin ylätasolla 5 minuutin, miksiköhän he nimittävät, oliko stereopanoraama eli animaatio tilanteesta, jossa mongoolit hyökkäävät ja venäläiset torjuvat. Kuvasta nähdään, että sataa tihuttelee. Onneksi ei kovin pahasti.

Lasimuseon vitriini, Vladimir Kultaisen portin jälkeen tutustutaan lasimuseoon. Onneksi tuli otettua kuvia kuta kuinkin systemaattisesti äärestä vierin. Värit ovat huikaisevat ja taide tyylikästä. Tällaiseen tulokseen päästään vain pitkillä perinteillä. Itse lasin käsittely on muistaakseni vuosituhansia vanha asia, menetelmä yhä se sama: putkeen puhalletaan ja sitä sopivasti pyörittlemällä ja 'saksia' ja muita muotoiluvälineitä käyttäen loihditaan jos mitä muotoja. Oma asiansa on sitten lasin hiominen särmille, jolloin valo taittuu kauniisti. Värejä lasitöihin laitetaan metallioksiideja käyttäen. Kullakin metallilla on oma värinsä. Mitenkä se nyt meneekään: rauta antaa vihreätä, samoin kromi, koboltti sinistä, hiili ruskeata ja kulta punaista.

Piiri pieni pyörii, Vladimir Kansanjuhla. Sitten alkaa varsinainen hulabaloo. Kansaa virtaa Kultaisen portin ympäristöön ja joku nuori neitonen antaa ämyrissä ohjeita. Arpalippujakin taidetaan jakaa houkutukseksi. Ja mihin houkutellaan? Piiriin Kultaisen portin ympärille. Satoja siihen tarvitaan, uskaltaisiko arvata, että ainakin 500 ihmistä tarvitaan ennenkuin saadaan ehyt piiri kädestä käteen muistomerkin ympärille. Sitten alkaa piiritanssin harjoittelu. Askelia otetaan eteen ja taakse, kaksi askelta eteen, kaksi taakse, välillä pyörähdetään ympäri. Varmaan kymmenen metrin välein on nuoria tanssinopettajia piirin sisällä. Ehkä vartin verran harjoitellaan. Jahkailen, että pitäisikö yrittää ottaa video. Päätän ottaa. Onneksi jahkailin ja samassa alkaakin sitten tosi toimi eli tanssi äänekkään musiikin raikuessa.

Hääseurue Kultaisen portin alla Hääseurue. Eikä juhliminen tähän lopu. Muiden kirkkokierrokselta tuloa odotellessa ilmestyy Kultaisen portin alle hääseurue. Aivan ilmeisesti on traditio, että siinä hääväki valokuvataan. Näin nyt tapahtuu. Ja kaikki näyttävät tietävän ohjaamatta, miten asetutaan. Ensin hääväki muodostaa kunniakujan portin alle. Sitten morsiuspari lähtee kujan toisesta päästä juhlallisesti marssimaan. Hääväki alkaa rytmikkäästi huutaa venäläiseen hääseremoniaan välttämättömänä osana kuuluvaa Горько!, Горько! (Kitkerä! Kitkerä!) huutoa. Kirjaimellisesta merkityksestä huolimatta se tarkoittaa, että Suudelkaa!, Suudelkaa! Morsiuspari noudattaa useaan kertaan toistettua käskyä. Tämä kaikki videoidaan. (Myös vieressä olevan kuvan takaa löytyy video). Sitten kaikki asettuvat taaskin ilman eri komentoa puolikaaren muotoon ja morsiuspari keskelle. Nyt otetaan tavanomaiset valokuvat. Siitä että tämä kaikki tapahtuu automaattisesti ja nopeasti, voidaan päätellä, että tämä on täällä tavanomainen menettely. Kaikki tietävät ilman muuta miten tehdään ja miten asetutaan. Muuten kaikki ihan jees, mutta yhtä asiaa todella kauhistelen: kaikilla naisilla on lähes 20 cm korkeat korot kengissään. Miten ihmeessä pystyvät kävelemään nupukivialustalla. En kuitenkaan näe kenenkään kompuroivan, kun paikalta sen kummemmin aikailematta poistuvat.

Piiritanssin ja hääseurueen taisivat nähdä vain Taru ja minä, sillä muu seurue teki jonkinmoisen kävelymatkan katsomaan Dimitrin katedraalia ja Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraalia, näin ainakin ohjelma edellytti. Olisi mukava saada näistä paikoista vähintään kuvia, mieluummin myös joku kommentti tähän sivulle. Kiitän etukäteen.

Traktir. Ohjelma Vladimirissä ei vielä tähän lopu, vaan menemme täällä lounaalle. Paikan nimi on Traktir. Ihan kelpo sapuskat sielläkin saadaan. Kuvaaminen kuitenkin unohtuu eikä mieleen palaudu, mitä täällä syödään. Virvehän se taitaisi tietää kaikki ruokalistat, kun tuntui niistä silloin tällöin, ehkä joka paikassakin, kertovan. Jos nyt Virve tätä lukee ja on ruokalistat tallessa, voisi minulle lähettää. Mielelläni laittaisin ne esille. Minulle itselleni nämä paikalliset herkut on kaikkien mahdollisten matkojen tärkein asia, museot ja kirkot sun muut monumentit jäävät armotta toiseksi. Tässä: (-Vegetable salad -Chicken noodle soup -Chicken with rice -Cabbage pirozhok -Tea or Coffee; -Mineral water)

Tällä aterialla sain taas kerran hyvän todistuksen Virven ihmissuhdetaidoista. Seurue oli alkanut vähitellen pitää möreä-äänistä ja harvapuheista kuljettajaa vähän niinkuin outona veikkona. Virven käsittelyssä möräkkö oli pelkkää vahaa ja puhui huomattavan sivistyneesti alueen nähtävyyksistä ja erityisesti muistaakseni taiteesta. Luulenpa, että tämä Virven erityistaito onkin hänen menestyksekkään toimintansa takana. Suhtaudu ihmisiin suopeasti, niin hekin suhtautuvat samoin sinuun. Lev Balashovin Käytännön filosofian tärkein lause on käytöksen kultainen sääntö: Käyttäydy toisten kanssa siten kuin haluaisit toisten käyttäytyvän sinun kanssasi. Tämä on ymmärtääkseni myös Vuorisaarnan ydin.

Timo with cat, Vladimir Toinen merkittävä episodi Traktirissa on Timo ja kissa! Vaikka itse pelkäänkin silmittömästi kaikkia rottaa suurempia eläimiä, onnistun saamaan kelpo kuvasarjan Timosta ja kissasta. Mutta se on vain kalpea heijastuma Timon aihepiiriä koskevasta filosofisesta jutustelusta. Saisi laittaa sanoiksi, edes muutamaksi lauseeksi, jotka voitaisiin liittää tähän.

Teremok Maanalainen ostoskeskus. Sitten huristellaan jo Moskovaan, minne onkin vielä aikamoinen matka, noin 200 km. Siinä ennätetään vielä liikenteen hurjaa menoa monta kertaa päivitellä. Eipä tuonne monikaan meistä mielellään sekaan lähtisi. Mutta meidän kuskimme pärjää hienosti. Pieni kolehti Moskovaan päästyä ojennetaan. Seppo ja Ritva huolehtivat, että myös iki-ihanat Virve ja Ljudmila saavat meistä muiston. Moskovassa uppoudutaan maan alle 'Охотный ряд' (Ohotnyj rjad - Metsästäjän paratiisi? - 'rjad' on kylläkin varsinaisesti 'rivi') ostoskeskukseen viettämään aikaa ja käyttämään viimeisiä ruplia. Minä hakeudun halvimmaksi mainittuun alimpaan kerrokseen ja kyselen, mistä saa venäläisen keittiön ruokaa. Arvelen, että taidetaan tällaisen kysyjää katsoa kuin halpaa makkaraa, kun McDonaldsit ja jos jonkinlaiset pizzat ja pastat tarjolla. Niissä paikoissa eniten väkeä onkin, mutta on siellä minunkin paikassa 'Теремок' (kamarit!?), jopa nuorisoakin. Siemaisen vielä borshtshit ja sieniblinit aidon venäläisen kvasin eli kaljan kanssa. Kuten vierestä näkyy: 224r = 6e. Oli sen väärti. Verkkoalbumin kuvasta näkyy, että kattauksessa olisi ollut parantamisen varaa. Jälkiruuaksi nautiskelen pikku kahvilassa tapaamani Jarkon ja Marjan seurassa Cappucinot ja teen jälkikäteen ajatellen viimeisen munauksen: jätän antamatta almua sitä pyytäneelle laitapuolen kulkijalle. Jarkolla sen sijaan on sosiaalinen omatunto valveilla ja hän antaa. Mies poistuu ilmeestä päätellen antajaa siunaten.

Ivan yllättää. Vielä käy bussi meidät heittämässä Leningradin asemalle, missä ainakin tunnin vietämme kolkonpuoleisessa odotussalissa. Sielläkin vielä jotakin suuhunpantavaa maistelemme. Sitten menemme junalle. Heti alussa lupasin palata vielä 'Ivaniin'. Tässä on se paikka, on tosin aihetta vielä huomen aamullakin. Kun raahaudumme junalle, on tulomatkalta tuttu ravintolavaunun salamanteri 'Ivan' veturin nokan tuntumassa - ja tunnistaa minut ja tervehtii!!! Varmistan aamulla asian kysymällä. Joo, kyllä hän tunnisti ja tervehti. Ihmettelen hirveästi, mutta loppujen lopuksi: sauvat, sauvat!


Lauantain kuvia Vladimir
( 62)
Askelia 12830. o Kommentoi lauantaita!
Kindle: Common Sense ($.99 Patriot Classics - Complete Original Text) (Thomas Paine) - Bookmark Loc. 395: 24s

20110911su
1200 Juna saapuu Helsinkiin
Aamiainen - taideteos Tupla-aamiainen. Yllättäviä kokemuksia riittää vielä paluumatkan aamullekin. Tilaan aamiaiseksi teetä ja makkaravoileivän ja juustovoileivän, muistaen, että nämä herkkupalat eivät täällä ole kovin suuria. Ne kiikuttaa pikavauhtia paikalle vaunupalvelija Volodja, joka eilen illalla piti minulle tiukan oppitunnin, kun olin nostanut matkalaukkuni tyhjäksi tietämälleni vastakkaiselle britsille (vai onko se sittenkin pritsille?). Onpa tyylikkäät voileivät! Taideteoksiksi Volodjalle mainitsen. Äkkiä ne niin pienet nälkäinen mies siemaisee. Mutta sitten huomaan taas unohtaneeni ottaa kuvan. Ei auta muu kuin tilata uudet selittäen syyn. Tämähän käy, rahallahan siitä pääsee. Kohta tuo Volodja uuden annoksen, jos mahdollista vieläkin kauniimmin laitetun. Ihan nappiin ei kuvaus nytkään onnistu: osa taiteilijan päästä jää kuvan ulkopuolelle. Onneksi sentään silmät... Nyt älyän myös pyytää sähköpostiosoitteen. Tuskin on kukaan muu huomannut ottaa kuvaa papasta työpaikallaan. Luulin jo lähettäneeni, mutta enpä löydä lähteneiden luettelosta. Kunhan saan tämän venäjäksi...

Venäjän tullin palveluksessa. Lähestymme valtakunnan rajaa. Venäjän tullimies käy koputtamassa ovelle ja vetää kättä lippaan. Ei aihetta enempään. Mutta sitten alkaa kuulua aikamoinen polotus naapurihytistä. Siellä on jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Ohimennessä olin huomannut pelokkaan näköisen tumman tytön. Niin käy, että kertyy paikalle kolme, neljä virkamiestä ja kova neuvottelu. Kohta tulee yllättäen Volodja kysymään minulta, osaanko ranskaa. Myönnän osaavani. Sanoo apua tarvittavan. On tehtävä nuorelle naiselle selväksi, että hän joutuu poistumaan junasta - mikä se nyt oli kummallinen nimi Venäjän puoleisella raja-asemalla: Buslovskaja, en ole ennen pannut merkille. Yllättävästä tilanteesta olen niin änkkänä, varsinkin kun on tämä ennestään tuntematon raja-aseman nimi, etten millään tahdo saada muotoiltua kunnon lauseita asian selittämiseksi, kun ei vielä poistumista tarkoittava jokapäiväisen puheen verbi sortir-kaan tule heti mieleen. Asia tulee kuitenkin selväksi. Puhutaan vain passin epäselvyyksistä ja sanotaan, että jos on kunnossa, pääsee Helsinkiin seuraavalla Allegrolla, tätä hienommalla junalla. Siihen päättyy urani suuren Venäjän tullilaitoksen palveluksessa. Näen sitten junan lähtiessä tytön, ilmeisesti kongolaisen, puhuu ranskaa sillä tavalla 'ontosti suun sisään' kuin keskiafrikkalaiset yleensä. Tässä yhtenä aamuna, pari viikkoa matkan jälkeen on sitten Yle1 radion ajankohtaisessa lähetyksessä raportti juuri tästä asiasta: Venäjän tulli on tänä vuonna ottanut kiinni, oliko se 40 keskiafrikkalaista väärennetyillä passeilla Schengen-alueelle pyrkivää. Tavallaan olen tehnyt palveluksen isänmaalle!

Entä Suomen tulli? Tähän asti on vetänyt kättä lippaan, mutta nyt alkaakin yllättäen kysellä ja nimenomaan nostattaa lattialla olevan laukun vastakkaiselle britsille (mitähän Volodja sanoo, jos huomaa). Penkoo tavarat, huomaa lääkepussin. Seuraa hämmästyttävän tiukka esitelmä siitä, miten reseptit on oltava mukana. Minä sopertelemaan, että kun on vain tämä yksi dosetillinen näin lyhyellä matkalla. Jos olisi pitempi matka, olisivat automaattisesti mukana, kun olisi reppu, jossa on koko lääkevarasto. Kyllähän minä ymmärrän mistä on kysymys: huumeista, mutta heittäydyn tahallani hölmöksi. Olen jopa valmis luovuttamaan koko dosetin, senhän piti muuten sunnuntaiaamuna olla tyhjä! No, pussissa on jotakin Panadolia ja silmälääke, muutama pisara glaukomalääkettä. Mitä uhkailikaan, 'jos olisi ollut tiukkapipoisempi', kuten sanoi. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä kumpi on isompi auktoriteetti: lääkäri vai tullimies. - Vanha venäläinen sananlasku: Ihminen muodostuu kolmesta osasta: ruumis, sielu ja passi (lääkemääräys). Jos näistä yksi puuttuu, ei ole ihminen.

Volodja. Ja vieläkin on pieni kertomisen arvoinen episodi. Ehdottomasti haluan tupla-aamiaisesta huolimatta mennä vielä viimeisen kerran ravintolavaunuun aitoja venäläisiä herkkuja maistelemaan, nimenomaan kalaseljankaa, josta olin jäänyt paitsi menomatkalla. Tuulikin ja Timon kanssa lähtöä haikailemme. Tulee paikalle Volodja ja suorastaan kieltää vielä lähtemästä. Sitten kysyy, mitä tilaisimme. Arvelemme seljankat ottavamme. Haluaa ehdottomasti toimittaa tilauksen itse. Kohta tulee ja sanoo: 8 minuutin kuluttua on valmis. Sitten sopii mennä. En tänäkään päivänä ymmärrä miksi tällainen menettely. Epäilen, että Volodja, hieno mies, kuten kuvasta näkyy, on kiinnittänyt huomiota nimikorttini titteliin eikä luota 'juntti Ivaniin' vaan haluaa tehdä palveluksen, varsinkin kun olin häntä taiteilijaksi nimitellyt, valokuvannut, sähköpostiosoitteet oli vaihdettu. Olisiko omaatuntoa painanut vielä eilinen laukkuläksytyskin.

Lasku Valmiiseen pöytään sitten istumme ja täsmälleen sitä tuodaan, mitä olimme tilanneetkin. Ja lisäksi oluet, ja votkat, ja blinit, ja kahvit. Ja leipääkin taisi pitää erikseen tilata 6x5=30r(=1e). Ja kermakin maksaa näköjään erikseen, 3x20=60r (=2e; oho! nämä meni nimittäin kaikki minun kuppiini, olen сладкоешка [herkkusuu]). Kiire on Ivanilla niin että minulta kuva unohtuu ottamatta. Ennätän kuitenkin kysyä siitä eilisiltaisesta tunnistamisesta ja tervehtimisestä. Uralilta sanoo olevansa kotoisin. Laskutuksen hoitaa sähäkästi ravintolavaunun 'päällikkö' nuori nainen. Laskun jako: 1+2, нет проблема, maksu euroissa: no problem, saman tien ja nopeasti.


Sunnuntain kuvia Junassa
( 17)
Askelia 1104, Yht 49642 = 28,8 km o Kommentoi paluumatkaa!
Kindle: Common Sense ($.99 Patriot Classics - Complete Original Text) (Thomas Paine) - Note Loc. 833: 24-51 =27s
Yht 161+51=212 sivua luettu matkan aikana.

Timon parhaat

Kommentoi tässä!

Kirjoita tähän palautteelle otsikko

Kirjoita palaute tähän

Kirjoita tähän nimesi

..ja tähän sähköpostiosoitteesi


Tämän palautteen saa Asko Korpela 


по-русски Nimi ja päiväys English

Asko Korpela 20100821 (20090923) o Ajk Kotisivu o Ajk Matkasivu o WebMaster

Moskova ja Kultainen Kehä matkan hinta on 754 eur per henkilö
majoituksella kahden hengen huoneessa; edellyttäen ryhmässä minimi 14 henkilöä.
Yhden hengen huonen lisämaksu: 160 eur

Lisämaksusta:
05. ja 11.09.TOLSTOI JUNA
Helsinki-Moskova-Helsinki
makuu-paikka 2 lk. 4 hengen osastossa - 143 eur
makuu-paikka 1 lk. 2 hengen osastossa – 215 eur
makuu-paikka 1 lk. 1 hengen osastossa – 303 eur

VENÄJÄN KERTAVIISUMI 76 eur http://www.lahialuematkat.fi/viisumit/venaja - Tulostettavat viisumilomakkeet

Passin on oltava voimassa kuusi (6) kuukautta viisumin päättymisen jälkeen ja siinä on oltava tyhjiä sivuja käytettävissä. Passin on oltava täysin ehjä: jos jokin sivu on edes osittain irti, viisumianomus voidaan hylätä.

Liitä viisumianomukseen virallinen passikuva, jonka mitat ovat 3,5 x 4,5 cm ja joka on korkeintaan kuusi (6) kuukautta vanha.

Täytä viisumianomuslomake ohjeiden mukaisesti. Muista viisumia anoessasi täyttää myös viisumianomuslomakkeen tilausosa, josta käy ilmi toivomasi viisumityyppi ja toimitustapa. Mikäli viisumianomus tai tilausosa on puutteellisesti täytetty, emmekä tavoita viisuminhakijaa, emme vastaa mahdollisista virheistä viisumissa tai sen toimituksessa.

Suomen kansalaiset tarvitsevat aina viisumianomuksen liitteeksi todistuksen voimassa olevasta matkavakuutuksesta. Kertaviisumiin riittää vakuutuskortin kopiot molemmin puolin. Lisätiedot Venäjän viisumeista Lähialuematkat puh: +358 9 6689 570

Matkan kokonaishinta on: 754+143+76= 973 eur,
josta ensimmäisen osan - 450 eur eräpäivä on 04.07.2011
ja loppumaksun 523 eur eräpäivä on 03.08.2011

Lisätiedot ja varaukset: HansaTravel OÜ, Margi Allikmäe
e-mail: margi@hansatravel.ee; puh. +372 53439696 www.hansatravel.ee.

Asko Korpela o AJK kautta aikain o vvvvkkpp

Asko Korpela 20110623 (20110330) o Ajk Kotisivu o BalaPedia o WebMaster