Ajk kotisivu 70

Asko Korpela
Muistelmat

04-HKYK o 00-Muistelmat o 06-Urheilu
Anna palautetta
Muistelmat

05 Teinielämää Karhulassa

  1. Voltteja pihalla olevaan lumikasaan!
  2. Kymin Yhteiskoulu
  3. Matematiikka osoittautui tärkeäksi
  4. Urheilu jatkui koulussa ja kentillä
  5. Teollisuusvakoilua?
  6. Kuvia

Keskikoulu, luokat I-V Haminassa, lukio luokat VI-VIII Karhulassa. Tuntuupa tosi oudolta tuo roomalaisten numeroiden käyttö. Näinköhän vielä nykyään? Mahtavatko lapset tuntea koko roomalaisia numeroita. Enpä osaisi minäkään tuhatta suurempia lukuja kirjoittaa. Venäjällä käytetään, ainakin vuosisatoja ilmaistaessa, vaikka kirjaimet eivät kuulu kyrillisiin.

Miksi juuri Karhulassa? Miksi ei Haminan Yhteislyseossa? Syy oli saksan kieli. Saksaa ei luettu pitkänä kielenä eli toisesta luokasta lähtien, ollenkaan Haminassa. Lukioon piti mennä joko Karhulaan tai Lappeenrantaan. Luulenpa, että niiden välillä valinta tapahtui etäisyyden ja liikenneyhteyden perusteella. Karhula hieman lähempänä ja tiheämpi bussiliikenne. Toinen tärkeä kriteeri tietenkin koulukortteeri. En muista miten tieto saatiin, mutta Karhulassa järjestyi sopiva ullakkohuone Timolle ja minulle Pekka ja Helvi Värrin omakotitalossa, osoite Kierikkala, Kymi eli kohta Kymijoen Korkeakosken takana, matkaa koululta n 2 km. Kierikkalan Vuorikatu . Aivan mainio koulukortteeri koko lukion ajan. Ensimmäisenä vuonna, tai ainakin jonkin aikaa Helvi laittoi meille myös ruuan, mutta sitten kyllästyi. Ei hätää kosken rannalla oli ruokalakahvila Joutsen. Siellä söimme kohtuuhinnalla.

Voltteja pihalla olevaan lumikasaan!

Luvun lopussa on pari kuvaa siitä, kun majapaikan kuistin katolta lumikasaan hyppäsimme. Karhula on teollisuuspaikkakunta, aivan eri ympäristö kuin Virolahti tai Hamina. Jouduimme tekemisiin työväenaatteen kanssa. Pekka Värri, vaikka Vaalimaalta lähtöisin, oli sen omaksunut ja voimallisesti sitä julisti. Samaa henki koko paikkakunta. Työläiset - herrat vastakkainasettelu. Uutta meille. Minulla oli paikkakunnalla myös muu tuttavuus: kummitätini, äidin vanha sydänystävä ja kummisetä, Hilja ja Onni Tasa, Onni Kymin Alahovin tilanhoitaja, kuka mahtoikaan omistaa, luulen että Ahlströnin tehdas. Aika usein kävin kummien luona ja sain ruokaa. Eikö siis Timo? Tasoilla oli kaksi meitä nuorempaa poikaa: Kyösti ja Jorma. Yhteys heihin on katkennut, vaikka alkuun, hyvän aikaa koulun jälkeenkin jatkui. Pieni erikoisuus, eikä aivan pienikään: Tämä Jorma ajattelemattomuuttaan meinasi pilata meidän hääyömme Korpelassa 19640927-28! Istui iltaa kanssamme, kun kaikkin muut häävieraat olivat ymmärtäneet jo lähteä. Puhelias Jorma istui ja istui eikä lähtenyt. Vihdoin sitten pääsimme aitoihin hääyön iloihin. Aivan varmasti tapauksen muistaa myös entinen morsian, nykyinen mummi. 😆

Kymin Yhteiskoulu

Mutta entä koulu Karhulassa, Kymin Yhteiskoulu, joka sekin edellisen tapaan meidän aikanamme muutti nimensä Karhulan yhteiskouluksi, josta sitten ylioppilastodistuksemme saimme. Kolme vuotta 1954-57, sekin tärkeä kausi elämässämme. Oliko meitä viisi, jotka Myyryläisen koulusta saksan lukijoina tulimme: Timo ja minä, Matti Huuho, Seija Ruokonummi ja Olavi Soukka. Seija ihanaan, todelliseen maailmanmatkaajaan yhä yhteys kerran pari vuodessa. Ei mitään moittimista vastaanotossa uuteen kouluun. Timolla vuosikertomus, kunpa muistaisin pytää kopioita aukeamista! Minua kuitenkin harmitti, kun suomen opettaja Eikka Hallikainen kylläkin vuolaasti kehui, kuinka Haminasta tulleet oppilaiden parhaimmistoa, huonot eivä lähde jatkamaan. Mutta jatkuvasti kuutosia aineistani antoi. En nyt itsekään itseäni minään taiturina pitänyt, mutta kuutosia en ollut tottunut näkemään, paitsi laulussa ja uskonnossa, enkä oikein seiskojakaan. Kahdeksikkoa olisin pitänyt asiallisena. Onneksi muutti Eikka ensimmäisen vuoden jälkeen Varkauteen, tuli tilalle tiukkapipoinen Marja Talsi, juuret Virolahdella. Ei moittimista opetuksessa eikä arvostelussa.

Mutta täysin onneton fysiikan ja kemian opetus jatkui. Täällä sitä antoi itse koulun rehtori. Aivan mainio mies, varmaan myös rehtorina, mutta sanaakaan en muista sanoneen itse oppiaineesta. Kaikkea muuta puhui ja paljon. Reipas urheilumies, eläkeikää lähestyi, Eero Laurikainen. Sutjakka ukko. Kun tuli tunnille luokkaan, jo ovelta itse vielä näkymättömissä, heitti ruskean nahkasalkkunsa opettajanpöydälle. Mielikuva, että aina osui, vaikka matka monta metriä. Muistuu mieleen, että ihmetteli tulostani, kun voitin koulun mestaruuden vauhdittomissa hypyissä ja ennätykseni 319 (aina muistin 321) hyppäsin. Tarkistin: eipä ollutkaan kuin 318, seköhän jäi myös ennätykseksi? Laurikainen ymmärsi tuloksen hyvyyden, ihan Suomen parhaita. Tapauksen johdosta kuulin hänen suustaan ensi kerran sivistyssanan 'eksakti'. Olikohan tulos eksakti. Hämmennyin kun en tiennyt oikein mitä tarkoitti. Hämärästi kuitenkin ja vakuuttelin että magnesiumia oli jalan alla ja matto pysyi paikoillaan. Kyllä yli 3 metrin tuloksia hyppäsin muuallakin. Kaksi kertaa piirin mestaruuden voitin.

Luokanvalvoja oli Esko Aaltonen, historian opettaja. Vuolaasti ja asiantuntevast puhui historiasta, mutta ei oikein pystynyt luomaan henkilökohtaisia siteitä oppilaisiinsa kuten monet muut opettajat. Kukaan ei kuitenkaan Mykyn, eikä oikein eräiden muidenkaan Myyryläisen koulun opettajien veroisia. Esko Aaltosella oli alkoholiongelma. Useammin kuin kerran krapulaisena, ehkä joskus vaikutuksen alaisena tuntia piti. Löyhkä paljasti. Samaa ongelmaa Eikka Hallikaisella. Eikalla oli oma huone, buduaari, kuten sitä nimitti. Ei viihtynyt opettajainhuoneessa kuten muut. Buduaarissa oli ilmeisesti sitten asianmukaiset tarvikkeet.

Muita merkittäviä opettajia olivat saksan opettaja Aili Eskola alias Korppu ja Irma? Karkiainen alias Pikkarainen. Lempinimet hyvin kuvaavia. Kaksi pätevää, mutta aivan eri menetelmilla toimivaa opettajaa. Korppu oli siinä käsityksessä, että saksan kieli opitaan opettelemalla kielioppi vesiselväksi: an, auf, durch, ohne, wieder... Meniköhän kaksi luetteloa, datiivi- ja akkusatiiviprepositiot sekaisin. Tämä ei koskaan ole ollut minun menetelmäni, mutta jotkut todella näin oppivat. Mielessä ikiystävä Marita, joka kaikki mahdolliset säännöt osasi. Minä jatkuvasti hakauksessa Korpun kanssa. En kuitenkaan mitään antipatiaa Korppua kohtaan kehitellyt kuten edellisessä koulussa uskonnon opettajaa kohtaa. Häntä selvästi miellytti, kun perustin saksankerhon, jossa käytiin läpi myöhemmän hyvän ystäväni Carl-August von Willebrandtin kirjaa Lebendes Deutsch.

Korppu oli varma menetelmästään ja ylioppilaskirjoitusten alla minua suuresti moitti sanoen 'Korpela menettää mahdollisuutensa' kun ei opettele kielioppia tarpeeksi. Enpä sitten korkeinta arvosanaa saksasta saanutkaan, mutta ei tarvittu kahta viikkoa Kauppakorkeakoulussa, kun saavuti suorastaan mahtiaseman saksankielessä, ikiknä en muita arvosanoja kokeissa ja tenteissä saanut kuin laihan kirjaimen l. Ja se tuli nimenomaan Pikkaraisen menetelmällä, joka sattui olemaan mitä selvimmin myös Kauppakorkeakoulun saksanopettajani Hannu Teräksen menetelmä: esimerkkilauseita loputtomana sarjana, virtana, kymenä. Niitäkään en oppinut ulkoa, en mitään muutakaan, en edes Maamme laulua tai kymmentä käskyä, mutta kuitenkin tämä on tapa jolla minä kieliä opin. Idiomeja, idiomeja, idiomeja. Nyt olen oivaltanut tämän siinä, että olen niille varannut eri luettelon MyeBooks systeemissäni. Idiomien kautta opitaan aitoa kielenkäyttöä. It is as simple as that. Kaikissa kielissä.

Matematiikka osoittautui tärkeäksi

Tärkeistä aineista ansaitsee muistelua vielä aivan ensimmäiseksi matematiikka, sillä koulussa oli pakollinen matematiikkalinja, kielilinjaa eli kielipainotteista opetusta ei ollut. Oliko siis ylioppilaskirjoituksissa myös pakollinen pitkä matematiikka tai sitten ei lainkaan matematiikkaa. Minä joka tapauksessa kirjoitin pitkän matematiikan ja sain siitä juuri alimman arvosanan, kun kolme tehtävää ratkaisin oikein. Palkkioksi urotyöstäni sain yhden lisäpisteen pyrkiessäni kauppakorkeakouluun. Matematiikan opetus lukiossa oli sillä tavoin heikoissa kantimissa, että joka vuosi oli eri opettaja ja heidän muodollisen pätevyytensä kanssa oli asia vähän niin ja näin. Mutta mitä muodollisuudesta, kyllä he mielestäni asiansa osasivat.

Mikä olikaan opettajien järjestys? Timon vuosikertomuksista pitäisi selvitä. Ensimmäinen oli neiti-ihminen Elma Salo, jonka titteli oli ylioppilas, mutta kunnon opettaja tosissaan asiansa otti. Vasta muutama vuosi sitten sain tietää, että hän eli ikivanhaksi ja kuka se olikaan, luokkatoverimme piti häneen jatkuvasti yhteyttä. Hän taisi puolestaan tavata meidät yhdessä luokkakokouksistamme. Selviäisiköhän valokuvista? Toinen eli seitsemännellä luokalla oli Eino Levinen, muistaakseni vähän vaille matematiikan maisteri. Kolmatta en muista, mutta se selviää Timon vuosikertomuksista: fil.maist. Rakel Nieminen. Rakelia Timo piti selväjärkisenä matematiikan opettajana, kolmas matematiikan opettajamme ja missä vaiheessa? Jo hahmottuu olemuksensa minunkin mielessäni.

Siihen aikaan en vielä ollut mitenkään erikoisen innostunut matematiikkaan enkä oivaltanut sen todellista merkitystä, varsinkaan en tietenkään aavistanut sen merkitystä myöhemmässä elämässäni. Kielimiehenä itseäni pidin ja sen mukaan diplomaattiuralle tähtäsin. Toisin kuitenkin kävi ja matematiikasta tuli tärkeä asia, jota sinnikkäämmin kuin mitään muuta ekonomitutkinnon jälkeen monta vuotta opiskelin. Kieleksi sitten kuitenkin matematiikka taipui ja itse edelleen kielimiehenä itseäni voin pitää. On ehkä vähän eri asia kuin varsinainen matemaatikko.

Mutta onpahan vielä pienet muisteltavat muissakin oppiaineissa. Me Timon kanssa ilman muuta biologiaa opiskelimme vaihtoehtona psykologialle. Suunnilleen puoliksi taisi luokka näiden kahden välillä jakautua. Kummankohan nyt valitsisin, jos valinnan paikka olisi. Saattaisin psykologian puolellekin kallistua. Puhtaasti yleissivistykseen on biologian käyttö koulun jälkeen jäänyt. Sama tosin käyttö minimaalisilla psykologian opeillakin. Biologian opettaja Siiri Leino, josta ei kovin runsaita muistoja ole mieleen jäänyt. Hienoiset, naisen kasvoihin hyvin sopivat viikset pienellä ja jotenkin pyöreämuotoisella ystävällisellä vanhalla tädillä. Ja erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen suullinen lopputentti ennen ylioppilaskirjoituksia. Siitä tuli sillä tavoin hyvä mieli, että tuntui, ettei ainetta oltu turhaan opiskeltu. Todettiin yhtä ja toista kurssin asiaa.

Urheilu jatkui koulussa ja kentillä

Voimistelun opettajana oli tunteikas mestariurheilija, keihäänheittäjä Olli Mäki, joka asui Haminassa. Käsitykseni mukaan tutkinnon suorittanut voimistelunopettaja. Lasketaanko hänet sittenkään mestariurheilijaksi, kun taisi 70 jäädä keihäässä nipin napin rikkomatta. Viljo ehkä tietää tarkemmin. Voimistelua ja urheilua siihen aikaan ilman muuta tosissaan harrastettiin. Ja minä kaiken vuodesta 1953 noin satasivuiseen mustakantiseen vihkoon muistiin merkitsin. Kokonaan skannattu sähköiseen muotoon, mukava selata silloin tällöin. Tarjolla myös muille kiinnostuneille. Urheilutulokset

Vauhdittomista hypyistä on jo puhe ollutkin. Joka syksy piti Olli Mäki meille kymmenottelun hieman helpotetulla lajikokoelmalla. En ollut ainoa vapaa-aikanakin urheilua harrastava. Ei olut silloin niin paljon ajanvietteitä, etteikö urheilukin olisi kelvannut. Yleisurheilun lisäksi koulussakin vielä voimistelua, hiihto ja palloilua. Kymmenottelussa en kovasta harrastusinnosta huolimatta ollut suinkaan paras, vaan vasta toinen. Veijo Skriko voitti. Hiihdossa olin muihin verrattuna heikko, vaikka mieluisa laji oli sekin. Kuudennen, seitsemännen paikkeilla sijoitus koulun mestaruuskilpailuissa. Veijo Skriko, myöhemmän tunnetun jääkiekkoilijan isä, siinäkin oli paras. Vapaa-aikana ryhdyin harrastamaan, ei vähän mitään, painonnostoa! Siihen sopiva paikka oli urheilukentän katsomon alla talvellakin lämmin halli. Joskus siellä tapasin huomattavasti hommaan sopivamman näköisen komean ikätoverin Rainer Gartzin. Aivan äskettäin sain tietää hänen paperi-insinöörinä olleen Ahlströmin johtajan ja luokkatoverimme Sirpa Vuorisen hänen sihteerinsä ties kuinka pitkään. Siihen aikaan RG oli Kotka Svenska Samskolanin oppilas samalla luokalla kuin mekin. Muistan että seitsemännen ja kahdeksannen luokan välillä kesän Ruotsissa vietettyäni puhuimme Gartzin kanssa ruotsia!

Teollisuusvakoilua?

Viljo (Ristola, luokkatoverini ja kirjallisuuden ja filosofian mentorini viimeisten kymmenen vuoden ajan eli ikävuosina 70+) kertoo aivan hurjaa juttua minun voimaurheiluharrastuksestani. Ensinnäkin muistaa kuinka tilasin sen hetken maailman kuulantyöntäjien eturiviin kuuluneelta Otis Chandlerilta hänen käyttämänsä ja tarjoamansa, olikohan maksullinen vai maksuton? harjoitusohjelman, jonka sitten suomensin. Kai sitä jotenkin sitten noudatimmekin. Mutta se varsinainen mehevä juttu on, että oikeat voimamiehet, kuulan, keihään ja kiekon mestarit Armas Murto ja Viljo eivät voineet sulattaa, että minä rääpäle heidän reviirilleen tuppasin. Etenkin risoivat kehuskelemani painonnostotulokset. Päättivät suorittaa teollisuusvakoilua. Olivat Viljon mukaan piiloutuneet keskuskentän urheiluhalliin katsomaan, miten painonnostoni meni. Minulla ei tästä vähäisintäkään aavistusta silloin, ei myöskään siitä, että heidän mieltään vaivasi. Vasta nyt äskettäin on Viljo kertonut. Ei ole ollut puhetta, mitä mahdollisesti seurasi. Hyvinä kavereina on aina pysytty.

Jotenkin nämä meidän urheilutouhut tyttöjäkin sipaisivat, kun kerran muistaakseni hiihtolomalta palattuamme luokkamme varsinainen välkky Kaisa Varis ojensi minulle piirtämänsä vihkon, jossa esiteltiin uusi seiväshypyn tehoharjoitusohjelma. Muuten jees, mutta minua häiritsee rimanylitys oudossa asennossa muka.
Tyyliopas


Selauskuvat
05-19550001001-KorpelaAsko-KurkelaTimo-Varri-Kierikkala-Kymi-p 05-19550001002-KatoltaKinokseen-Varri-Kierikkala-Kymi-p 05-19550001003-Asko-VarriEeva-Timo-KatoltaKinokseen-Varri-Kierikkala-Kymi-p 05-19550501001-ElimaenKirkolla-Luokkaretki-KyminYk 05-19550501002-ElimaenKirkolla-Luokkaretki-KyminYk
05-19550501003-LapinjarvenKirkko-Luokkaretki-KyminYk 05-19550501004-Tuulimyllymaki-Loviisa-Luokkaretki-KyminYk 05-19550620002-Jussit_johtajat 05-19550620003-Jussit_Jukolan_pojat 05-19550620004-Jussit_jussit
05-19550620005-Jussit_kaikki_ryhmäkuva_nurmikolla 05-19550620006-Jussit_katsomo-A001H 05-19550620008-Jussit_ryhmäkuva-A001H
05-19550620011+Jussit_Toukolan_tytöt-A001H 05-19550620013-jussit-A001H
05-19550912002+Manttari-127-Turpeinen-126-Korpela-126-100m-KyminYkMestaruus-(AaltoPaivo)-A001H 05-19550912003-Yleisoa-KyminYkMestaruus-(PeltonenOke)-A001H 05-19551025001-KyVUnLentopallomestaruus-A001H 05-19551110001-Tuominen-AaltoPaivo-AaltoTuula-LeminenHannu-KorpelaAsko-ArpponenAarno-A001H 05-19551110002-KorpelaAsko-(AaltoPaivo)-A001H
05-19560105001-Asko_Enska_Kotka-1956 05-19560105002-Kotka_Hilkka_NN-1956 05-19560105003-Kotka_ryhmäkuva-1956 05-19570530001-KarYK-Ylioppilaat 05-19570530002-KurkelaTimo-KorpelaAsko-yo
05-KarYK-Oppikirjat 05-KarYK-VI-1954-55 05-KarYK-VII-1955-56 05-KarYK-VIII-1956-57 05-KarYK-Yliopp-1957
05-TK949 1954-55 05-TK949 1954-56 05-TK952 1956-57 05-TK954 05-TK955
05-TK956 05-TK957 05-TK958



PageTop
04-HKYK o 00-Muistelmat o 06-Urheilu

Asko Korpela 20171120 (20170401)