Ajk kotisivu 70

Asko Korpela
Muistelmat

20-MyeBooks o 00-Muistelmat o 22-Uskonto
Anna palautetta
Muistelmat

21 Mitä mieltä olen politiikasta?

  1. Olen opiskellut politiikkaa
  2. Puoluekanta kodin perintönä

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Osa ihmiselämän tarpeista on sellaisia, että ne kannattaa hoitaa yhdessä tai ettei niitä edes voida hoitaa yksin. Aina sitä on politiikka lapsesta saakka tullut seurattua, jotenkin kuitenkin vain puolella sydämelllä. Olen jopa korkeimman yliopistollisen arvosanan eli laudaturin valtio-opissa suorittanut. Se nyt tietysti on politiikkaa poitiikan ulkopuolelta. Muistuupa mieleen, että valtio-opin professorini Tuttu Tarkiainen lämpimästi suositteli minulle uraa politiikan parissa. Niin innostunut tästä asiasta en kuitenkaan koskaan ole ollut. Opiskelin asiaa muulta kannalta eli siksi, että aioin diplomaattiuralle. Sitä taas siitä käytännön syystä, että siinä olisi käyttöä käytännön kielitaidolle, jota lapsuudesta tähän päivään saakka olen innostunut hankkimaan. Ei tullut minusta diplomaattia, kun jo opintojen varhaisessa vaiheessa luin parin diplomaatin muistelmat ja totesin, että koiran virka, ei sijaa omalle aloitteellksuudelle. Tytär Salla tuli samaan tulokseen, mutta vasta toimittuaan ainakin puolenkymmentä vuotta alalla.

Olen opiskellut politiikkaa

Kun politiikasta puhutaan, sillä tarkoitetaan nimenomaan puoluepolitiikkaa. Ja vaaleissa äänestäjä ikään kuin pakotetaan puoluemuottiin. Ääni annetaan d'Hondtin, belgialaisen tilastotieteilijän mukaan nimensä saaneessa järjestelmässä ensi sijassa puolueelle, vaikka äänestäjä ajattelisikin ja tekisi valintansa henkilön mukaan. Suomessa on aina ollut vara valita puoluekantansa, kun kymmenkunta puoluetta on vaaleissa mukana. Joissakin muissa maissa on kaksipuoluejärjestelmä. Näin on ennen kaikkea Britanniassa, ennen sanottiin ujostelematta: Englannissa ja Yhdysvalloissa. Britanniassa tämä kaksipuoluejärjestelmä noteerataan perustuslaisssa, jota maassa ei kuitenkaan virallisesti ole olemassakaan, toisin kuin kaikissa muissa maissa, on vain kertynyt perinne kuten niin monta muutakin tässä parlamentarismin kehdossa. Yksi hassu sellainen, muistan politiikan opinnoistani, on se että kaikki parlamentissa hyväksytyt lait alkavat ranskankielisillä sanoilla: Le roi prévoit tai jos valtion pää on kuningatar kuten nyt, La reine prévoit (kuningas /kuningatar säätää) [Enpä yllättäen saakaan googlella vahvistusta tälle brittilakien alulle. En kuitenkaan millään ole itse voinut tuollaista keksiä. Jää askarruttamaan mieltä]. Britannian kaksipuoluejärjestelmä vahvistetaan siten, että opposition johtajalla on määrätty paikka parlamentissa ja hänelle maksetaan erikseen palkkaa toiminnastaan opposition johtanana. Onpa sentään jotakin jäänyt mieleen politiikan opinnoista. Myös jäi mieleen, että jouduin tenttimään lähes tuhatsivuisen kirjan nimelta 'American Democracy'. Kirjan sisällöstä en mitään erikoista muista paitsi että itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin Pennsylvaniassa ja yksi allekirjoittajista oli suomalaiperäinen, nimeä en muista. Amerikassa, Pennsylvaniassa ollessamme kävimme tietysti museossa ja näimme alkuperäisen dokumentin.

Puoluekanta kodin perintönä

Luulenpa, että useimmilla minun ikäisilläni puoluekanta on perinöä lapsuudenkodista. Jos on syntynyt työläisperheeseen se on vasemmistolainen, virkamiesperheessä oikeistolainen, Kokoomus ja maanviljelijäperheessä Keskusta. Näin minunkin tapauksessani. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olen aina äänestänyt Keskustan ehdokkaita, en koskaan vasemmistolaisia enkä myöskään muistaakseni kokoomukselaisia ehdokkaita. Yhteen aikaan, henkilökohtaisen tuttavuuden ansiosta muistaakseni suorastaan jäseneksi puolueeseen liittyen olin liberaali. Mutta se loppui siihen, kun he kuten muutkin, vaalikeskusteluissa käyttivät argumenttina: 'jo silloin ja silloin olimme johdonmukaisesti tällä kannalla...'. Minusta piti Liberaalisen kansanpuolueen säännöissä olla vain yksi pykälä: Ole liberaali. Eli aina oltava valmis muuttamaan mieltä asiasta riippuen. En ole koskaan pitänyt suurena poliittisena syntinä ns takinkääntämistä. En muista mistä nimenomaisesta suuresta takinkääntämisestä Paavo Väyrynen on saanut huonokaikuisen poliitisen luonnehdinnan: takinkääntäjä. Minun silmissäni ei synti vaan pelkkää plussaa. Ehkä siksi aina kaikessa olen kannattanut Väyrystä. Ilman muuta nytkin 2017 kuntavaaleissa olisin sittenkin raahautunut äänestämään, jos olisin huomannut, että Paavo Väyrynen olikin ehdokkaana Helsingissä. Meni sitten myös läpi ilman minun ääntänikin.

Edellisissä vaaleissa, vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vaalikone antoi minulle täysin yllättäen kahdeksi parhaaksi ehdokkaaksi Piraattipuolueen ehdokkaat. Tutustuin puolueen sääntöihin ja ohjelmaan. Minulle ei tuottanut vähäisintäkään vaikeutta myös äänestää vaalikoneen antamaa ehdokasta. Nyt kuntavaaleja varten silmäilin taas Piraattipuolueen ohjelman. Kaikessa muussa samaa mieltä paitsi suhtautumisessa ilmastonmuutokseen. Olen kyllä valmis uskomaan itse ilmiöön, mutta en lainkaan pienen ihmisen mahdollisuuteen vaikuttaa isoon luontoon. Enpä usko mihinkään muuhunkaan luontovouhotukseen, vaan nimenomaan luontoa hyväksi käyttävään tieteeseen ja tekniikkaan. Jopa niin pitkälle, että jos teknologia pidentää elintarvikkeiden käyttöikää, niin se pidentää ja parantaa myös niitä syövän ukon ikää. Systemaattisesti kaihdan luomutuotteita, en kuitenkaan luonnontuotteita. Tutustuttuani Piraattien ohjelmaan, hyväksyn kaiken muun paitsi puolueen nimen. Minusta nimen pitää olla myönteisen mielikuvan herättävä. Oikein ajatellen sellainen nimi on vain SosDem puolueella. Sosiaalinen demokratia, voiko mitään myönteisempää puolueen nimeä olla? Mutta sitten taas syntyperärasitus estää täysin minua äänestämästä mitään vasemmistopuoluetta. Muiden puolueiden nimet ovat kovin neutraalin mauttomia kuin soppa ilman suolaa. Ruotsalainen kansanpuolue ok, myös ohjelma ok. Voisin hyvin äänestääkin.

Mitä vielä keksisin suhteestani politiikkaan kirjoittaa? Toisin kuin pitkään tämän kirjoittamista kaihtaen, siirtäen, kierrellen ja kaarrellen etukäteen pelkäsin, ei tämä ollut sen vaikeampi asia kuin muutkaan. Aikaansaannos vastaa aidosti käsityksiäni tässä asiassa. Maailmanpolitiikkaan otan erikseen kantaa pasifismiani käsittelevässä luvussa.

20190827-Politiikka

Olen todella hämmentynyt. Vuodesta 1970 lähtien olen ollut ruohonjuuritason kosketuksessa venäläisiin. Kielen opiskelun aloitin 1959, yhä jatkuu. Oto tulkkina toimin 20 vuotta 70-luvun puolivälistä lähtien. Muistan vain kerran joutuneeni tilanteeseen, jossa hipaistiin virallista propagandaa. Aina muulloin asiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta, myös työasiaa korkeakoulujen välisessä kosketuksessa, jossa tulkkina toimin. Vuosien mittaan minulle kertyi viisi läheistä venäläistä ystävää, ystäväperhettä. Heistä kolmen kanssa perhetason yhteydenpitoa ja molemminpuolisia kotivierailuja ja yöpymisiä. Täsmälleen samaa toimintaa kuin on ollut muiden, suomalaisten ja muiden ulkomaisten ystävien kanssa. Muita ulkomaisia ystävyyssuhteita ainakin kaksinkertainen määrä venäläisiin verrattuna.

Koko ajan jatkunutta propagandaa, nykyiseltä nimeltään trollipuhetta ja -kirjoittelua, olen tietoisesti väistellyt ja vältellyt. En kuitenkaan ole siltä kokonaan välttynyt. Nyt olen sen joutunut kohtaamaan uudella tavalla. Puolisen vuotta olen seurannut kolmea Venäjän keskeistä televisiokanavaa ja nyt sitten neljää länsimaista kanavaa, juuri saanut neljä lisää. Millään näistä en mitään trollia ole havainnut, mutta ovat antaneet selvät ainekset henkilökohtaiselle kannanotolle trollin suhteen. Kaikki kanavat täysimittaisesti korvaavat liikuntakyvyn menettämisen johdosta pois jääneen matkailun, josta on vuosien mittaan kertynyt mieluisa 60 matkakertomuksen dokumentti. Kaikilla seuraamillani tv-kanavilla on iso osuus hömppää, korkeakulttuuria ja politiikkaa, asioita, jotka minua eivät kiinnosta. Minua kiinnostavat romantiikka ja dokumentit. Niitäkin on kaikilla kanavilla. Mutta silti Venäjän ja läntisten ero on suuri kuin yöllä ja päivällä. Venäjän ohjelmistosta vähintään puolet on sotaa, sotasankaruuden ihannointia ja nykyajan väkivaltaa. On läntisissäkin, mutta vain saksalaisissa ja meidän omissamme niin, että joudun kanavaa vaihtamaan. Espanjan televisio on osoittautunut ylivoimaiseksi eikä RaiUno paljoa sille häviä. Mielenkiintoista dokumenttia toista toisen perään maasta, historiasta, ihmisten jokapäiväisestä elämästä, ruoka- ja tapakulttuurista. Esp tavallaan jopa tunnustautuu trolliksi, mutta todellakin uskottavaksi, kun avoimesti joskus sanoo ajavansa turismin asiaa. Sitä soisin myös Venäjän kanavien tekevän. Olisi todellakin potentiaalia, jota vain harvoin väläytellään.

Nykyään siis todella halvalla matkustelen ympäri Eurooppaa mukavasti omassa sängyssä selällään sukkaa kutoen (250 paria viiden viimeisen vuoden aikana) ja virkaten (yksi päiväpeitto tehty ja viides hartiahuivi menossa). Toinen pääharastus on sähkökirjojen lukeminen ja kirjayhteenvetoarvostelujen kirjoittaminen. Sata arviointia kuudella kielellä on maailman suurin kirjakauppa Amazon sivustossaan julkaissut http://www.askokorpela.fi/AjkMye/ajk/MyeBooksAll.htm Amazonilla on myös oma kirjakauppani, jossa tarjolla 30 kirjaa, pääasiassa ystävien muistelmia, myynti nolla, kuten on tarkoituskin. Tekijänkappaleita saan tilata puoleen hintaan yhtä vaille tuhat per kirja. Ennätys taitaa olla 70 hyvän 90-vuotiaana kuolleen ystävän muistelmat. Yli 20 kirjan tilauksesta saavat maksaa omakustannushinnan, muuten menee omaan harrastuspiikkiini. http://www.askokorpela.fi/CreateSpace/AmaBks/AmaBks.htm

Viidestä hyvästä venäläisestä ystävästä kaksi on kuollut ja kolmeen olen menettänyt yhteyden, kun heistä kaksi on muuttanut maasta ja yhteen olen yhteyden muuten menettänyt. Joudun kysymään onko sittenkin trollilla sormet pelissä? Ulottuuko käsi näin alas yksityiselle tasolle? Onneksi on osoitusta jostakin aivan muusta. Olen tämän vuosituhannen puolella ystävystynyt kahden todella hienon persoonallisuuden kanssa, filosofian ja taidehistorian professorin. Iso ilo lukea heidän kirjojaan, pitää yllä nettiyhteyttä. Toisen luona olen käynyt Moskovassa kolme kertaa, hän ei kertaakaan minun luonani. Toinen taas on käynyt kahdesti luonani, minä en kertaakaan hänen luonaan. Varmaan olisin tyrkyttäytynyt, ellei olisi tämä ikä 82 ja liikuntakyvyn puute esteenä. Hyvien kirjojen sähköistä lukemista ja nyt television katsomista ei toistaiseksi mikään ole estänyt.

Mahtaneeko tämä sepustus hämmennystä hälventää? Ruohonjuuritason tumppu-ukon näkökulmasta pidän edelleen kiinni. Tiedonvälitysmediat ja digitalisaatio tukevat tätä näkökulmaa päivänselvästi.

20190827-Politics

pol: I'm really confused. Since 1970, I have been in grass-roots contact with the Russians. I started studying the language in 1959, it still continues. I have been working as an interpreter for 20 years since the mid-1970s. I only remember once having been caught in official propaganda. At other times, it matters from the perspective of the average person, including work in the context of inter-university contact where I was working temporarily as an interpreter. Over the years, I got five close Russian friends. With three of them I had family-level contacts and reciprocal home visits and overnight stays. Exactly the same activity as with other friends, Finns and other foreign friends. The number of other foreign friendships is at least twice that of Russians.

All the while standing propaganda, now called troll, I deliberately have been dodging and avoiding. However, I have not completely avoided it. Now I have had to face it in a new way. About six months I have been following the three Russian central television channels and now about a month four western channels, just received four more. I haven't found any of the trolls in any of these, but have been provided with clear material for a personal statement on the troll. All channels, due to movement disability fully replace my lost traveling, which has accumulated over the years into enjoyable 60 travel documentaries. All the TV channels I watch have a lot of commonplace stuff, high culture and politics, things that don't interest me. I'm interested in romance and documentaries. All channels have them too. But still, the difference between Russia and the West is as great as between day and night. At least half of Russia's program is about war, epitome of military heroism, and contemporary violence. That even in the West, but only in the Germans and ours to the extent that I have to change channels. Spanish television has proven to be overwhelming and RaiUno doesn't lose much. Interesting documentaries, one after other on the country, history, people's daily life, food and customs. Spanish even admits being a troll in a way, but really credible when they openly admit promoting tourism. That is what Russian channels should do, too. Indeed, there is potential that just rarely is flashed.

So nowadays I'm really cheap traveling around Europe comfortably laying on my own bed knitting socks (250 pairs in the last five years) and crocheting (one blanket done and the fifth shawl going). Another major hobby is reading e-books and writing book reviews. One hundred reviews in six languages ​​has the world's largest bookstore Amazon published by http://www.askokorpela.fi/AjkMye/ajk/MyeBooksAll.htm

Amazon also has my own bookstore, which sells 30 books, mainly memoirs of friends, with zero sales, just as intended. I can order up to thousand author's copies at half-price. The record seems to be the memoirs of 70 copies of a good friend's who died at the age of 90. Orders over 20 books may be paid at cost, otherwise it goes to my hobby count. http://www.askokorpela.fi/CreateSpace/AmaBks/AmaBks.htm

Of the five good Russian friends two have died and with three I lost contact when the two of them have moved from the country and one contact I have otherwise lost. I must now ask, does the trolls still have their fingers in play? So do their hands reach down to this low a private level? Fortunately, there is evidence of something else. I have this side of the millennium become friends with two really great personalities, philosophy and art history professors. Great pleasure to read their books, keep online contact. One of them I have visited in Moscow three times, he never has visited me. Another has visited me twice, I never have and never will visit him. I probably would have done so, had it not been for this age of 82 and lack of mobility. So far, however, nothing has prevented me from reading good books and watching TV. Could this fudge writing dispel the confusion? From a grass-roots stump-hog perspective, I still hold on. The media and digitalisation clearly support this view.

20190827-Политика

  Пол: Я действительно смущен. С 1970 года я общаюсь с русскими на низовом уровне. Я начал изучать язык в 1959 году, Это все еще продолжается. Я работал переводчиком в течение 20 лет с середины 1970-х годов. Я помню только один раз, когда меня поймали на официальной пропаганде. В других случаях всегда на уровне среднего человека, включая работу в контексте межуниверситетских контактов, где я временно работал переводчиком. За эти годы у меня появилось пять близких русских друзей. С тремя из них у меня были контакты на уровне семьи, взаимные визиты на дом и ночлег. Точно такая же активность, как и с другими друзьями, финнами и другими иностранными друзьями. Количество других иностранных дружеских связей как минимум вдвое больше, чем у россиян.  

Все время, пока шла пропаганда, теперь называемая троллем, я сознательно уклонялся и избегал. Однако я не совсем избежал этого. Теперь мне пришлось столкнуться с этим по-новому. Около шести месяцев я смотрел три российских центральных телеканала, а сейчас около месяца четыре западных канала, только что получил еще четыре. Я не нашел ни одного из троллей ни в одном из них, но получил четкий материал для личного заявления о тролле. Все каналы, из-за инвалидности движения, полностью заменяют мое потерянное путешествие, которое за годы накопилось в приятных 60 документальных статьей, рассказов о путешествиях. На всех телеканалах, которые я смотрю, есть много обычного, высокой культуры и политики, которые меня не интересуют. Я интересуюсь романом и документальными фильмами. У всех каналов они тоже есть. Но, тем не менее, разница между Россией и Западом так же велика, как между днем ​​и ночью. По крайней мере, половина российской программы посвящена войне, воплощению военного героизма и современному насилию. Это даже на Западе, но только у нас и у немцев в той мере, в какой мне приходится менять каналы. Испанское телевидение оказалось подавляющим, и RaiUno не сильно проигрывает. Интересные документальные фильмы, один за другим о стране, истории, повседневной жизни людей, еде и обычаях. Испанский даже признает, что он в некотором роде тролль, но действительно заслуживает доверия, когда открыто признает, что продвигает туризм. Вот что должны делать и российские каналы. Действительно, есть потенциал, который очень редко вспыхивает.  

Так что в настоящее время я действительно дешево путешествую по Европе, удобно расположившись на собственной кровати, вяжу носки (250 пар за последние пять лет) и вяжу крючком (одно одеяло сделано и пятая шаль собирается). Другое главное хобби - чтение электронных книг и написание рецензий на книги. В ста обзорах на шести языках находится крупнейший в мире книжный магазин Amazon, опубликованный http://www.askokorpela.fi/AjkMye/ajk/MyeBooksAll.htm  

У Amazon также есть мой собственный книжный магазин, который продает 30 книг, в основном мемуары друзей, с нулевыми продажами, как и предполагалось. Я могу заказать до тысячи авторских копий за полцены. Похоже, что эта запись является воспоминаниями 70 экземпляров хорошего друга, который умер в возрасте 90 лет. Заказы свыше 20 книг могут быть оплачены по себестоимости, в противном случае это идет на счет моего хобби. http://www.askokorpela.fi/CreateSpace/AmaBks/AmaBks.htm  

Из пяти хороших русских друзей двое умерли, и с тремя я потерял контакт, когда двое из них уехали из страны, и один контакт я иначе потерял. Теперь я должен спросить, у троллей все еще есть пальцы в игре? Так их руки доходят до такого низкого уровня? К счастью, есть доказательства чего-то еще. Я с этой стороны тысячелетия подружился с двумя действительно великими личностями, профессорами философии и истории искусств. Большое удовольствие читать их книги, поддерживать онлайн-контакт. Один из них я посетил в Москве три раза, он никогда не посещал меня. Другой посетил меня дважды, я никогда его не посещал. Я бы, наверное, сделал бы это, если бы не этот 82-летний возраст и отсутствие мобильности. Однако до сих пор ничто не мешало мне читать хорошие книги и смотреть телевизор.  

Может ли это выдумка развеять путаницу? С точки зрения низовых пеньков я все еще держусь. Средства массовой информации и цифровизация явно поддерживают эту точку зрения.





PageTop
20-MyeBooks o 00-Muistelmat o 22-Uskonto

Asko Korpela 20180106 (20170401)