Ajk kotisivu 70

Asko Korpela
Muistelmat

20-MyeBooks o 00-Muistelmat o 22-Uskonto
Anna palautetta
Muistelmat

21 Mitä mieltä olen politiikasta?

  1. Olen opiskellut politiikkaa
  2. Puoluekanta kodin perintönä

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Osa ihmiselämän tarpeista on sellaisia, että ne kannattaa hoitaa yhdessä tai ettei niitä edes voida hoitaa yksin. Aina sitä on politiikka lapsesta saakka tullut seurattua, jotenkin kuitenkin vain puolella sydämelllä. Olen jopa korkeimman yliopistollisen arvosanan eli laudaturin valtio-opissa suorittanut. Se nyt tietysti on politiikkaa poitiikan ulkopuolelta. Muistuupa mieleen, että valtio-opin professorini Tuttu Tarkiainen lämpimästi suositteli minulle uraa politiikan parissa. Niin innostunut tästä asiasta en kuitenkaan koskaan ole ollut. Opiskelin asiaa muulta kannalta eli siksi, että aioin diplomaattiuralle. Sitä taas siitä käytännön syystä, että siinä olisi käyttöä käytännön kielitaidolle, jota lapsuudesta tähän päivään saakka olen innostunut hankkimaan. Ei tullut minusta diplomaattia, kun jo opintojen varhaisessa vaiheessa luin parin diplomaatin muistelmat ja totesin, että koiran virka, ei sijaa omalle aloitteellksuudelle. Tytär Salla tuli samaan tulokseen, mutta vasta toimittuaan ainakin puolenkymmentä vuotta alalla.

Olen opiskellut politiikkaa

Kun politiikasta puhutaan, sillä tarkoitetaan nimenomaan puoluepolitiikkaa. Ja vaaleissa äänestäjä ikään kuin pakotetaan puoluemuottiin. Ääni annetaan d'Hondtin, belgialaisen tilastotieteilijän mukaan nimensä saaneessa järjestelmässä ensi sijassa puolueelle, vaikka äänestäjä ajattelisikin ja tekisi valintansa henkilön mukaan. Suomessa on aina ollut vara valita puoluekantansa, kun kymmenkunta puoluetta on vaaleissa mukana. Joissakin muissa maissa on kaksipuoluejärjestelmä. Näin on ennen kaikkea Britanniassa, ennen sanottiin ujostelematta: Englannissa ja Yhdysvalloissa. Britanniassa tämä kaksipuoluejärjestelmä noteerataan perustuslaisssa, jota maassa ei kuitenkaan virallisesti ole olemassakaan, toisin kuin kaikissa muissa maissa, on vain kertynyt perinne kuten niin monta muutakin tässä parlamentarismin kehdossa. Yksi hassu sellainen, muistan politiikan opinnoistani, on se että kaikki parlamentissa hyväksytyt lait alkavat ranskankielisillä sanoilla: Le roi prévoit tai jos valtion pää on kuningatar kuten nyt, La reine prévoit (kuningas /kuningatar säätää) [Enpä yllättäen saakaan googlella vahvistusta tälle brittilakien alulle. En kuitenkaan millään ole itse voinut tuollaista keksiä. Jää askarruttamaan mieltä]. Britannian kaksipuoluejärjestelmä vahvistetaan siten, että opposition johtajalla on määrätty paikka parlamentissa ja hänelle maksetaan erikseen palkkaa toiminnastaan opposition johtanana. Onpa sentään jotakin jäänyt mieleen politiikan opinnoista. Myös jäi mieleen, että jouduin tenttimään lähes tuhatsivuisen kirjan nimelta 'American Democracy'. Kirjan sisällöstä en mitään erikoista muista paitsi että itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin Pennsylvaniassa ja yksi allekirjoittajista oli suomalaiperäinen, nimeä en muista. Amerikassa, Pennsylvaniassa ollessamme kävimme tietysti museossa ja näimme alkuperäisen dokumentin.

Puoluekanta kodin perintönä

Luulenpa, että useimmilla minun ikäisilläni puoluekanta on perinöä lapsuudenkodista. Jos on syntynyt työläisperheeseen se on vasemmistolainen, virkamiesperheessä oikeistolainen, Kokoomus ja maanviljelijäperheessä Keskusta. Näin minunkin tapauksessani. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta olen aina äänestänyt Keskustan ehdokkaita, en koskaan vasemmistolaisia enkä myöskään muistaakseni kokoomukselaisia ehdokkaita. Yhteen aikaan, henkilökohtaisen tuttavuuden ansiosta muistaakseni suorastaan jäseneksi puolueeseen liittyen olin liberaali. Mutta se loppui siihen, kun he kuten muutkin, vaalikeskusteluissa käyttivät argumenttina: 'jo silloin ja silloin olimme johdonmukaisesti tällä kannalla...'. Minusta piti Liberaalisen kansanpuolueen säännöissä olla vain yksi pykälä: Ole liberaali. Eli aina oltava valmis muuttamaan mieltä asiasta riippuen. En ole koskaan pitänyt suurena poliittisena syntinä ns takinkääntämistä. En muista mistä nimenomaisesta suuresta takinkääntämisestä Paavo Väyrynen on saanut huonokaikuisen poliitisen luonnehdinnan: takinkääntäjä. Minun silmissäni ei synti vaan pelkkää plussaa. Ehkä siksi aina kaikessa olen kannattanut Väyrystä. Ilman muuta nytkin 2017 kuntavaaleissa olisin sittenkin raahautunut äänestämään, jos olisin huomannut, että Paavo Väyrynen olikin ehdokkaana Helsingissä. Meni sitten myös läpi ilman minun ääntänikin.

Edellisissä vaaleissa, vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vaalikone antoi minulle täysin yllättäen kahdeksi parhaaksi ehdokkaaksi Piraattipuolueen ehdokkaat. Tutustuin puolueen sääntöihin ja ohjelmaan. Minulle ei tuottanut vähäisintäkään vaikeutta myös äänestää vaalikoneen antamaa ehdokasta. Nyt kuntavaaleja varten silmäilin taas Piraattipuolueen ohjelman. Kaikessa muussa samaa mieltä paitsi suhtautumisessa ilmastonmuutokseen. Olen kyllä valmis uskomaan itse ilmiöön, mutta en lainkaan pienen ihmisen mahdollisuuteen vaikuttaa isoon luontoon. Enpä usko mihinkään muuhunkaan luontovouhotukseen, vaan nimenomaan luontoa hyväksi käyttävään tieteeseen ja tekniikkaan. Jopa niin pitkälle, että jos teknologia pidentää elintarvikkeiden käyttöikää, niin se pidentää ja parantaa myös niitä syövän ukon ikää. Systemaattisesti kaihdan luomutuotteita, en kuitenkaan luonnontuotteita. Tutustuttuani Piraattien ohjelmaan, hyväksyn kaiken muun paitsi puolueen nimen. Minusta nimen pitää olla myönteisen mielikuvan herättävä. Oikein ajatellen sellainen nimi on vain SosDem puolueella. Sosiaalinen demokratia, voiko mitään myönteisempää puolueen nimeä olla? Mutta sitten taas syntyperärasitus estää täysin minua äänestämästä mitään vasemmistopuoluetta. Muiden puolueiden nimet ovat kovin neutraalin mauttomia kuin soppa ilman suolaa. Ruotsalainen kansanpuolue ok, myös ohjelma ok. Voisin hyvin äänestääkin.

Mitä vielä keksisin suhteestani politiikkaan kirjoittaa? Toisin kuin pitkään tämän kirjoittamista kaihtaen, siirtäen, kierrellen ja kaarrellen etukäteen pelkäsin, ei tämä ollut sen vaikeampi asia kuin muutkaan. Aikaansaannos vastaa aidosti käsityksiäni tässä asiassa. Maailmanpolitiikkaan otan erikseen kantaa pasifismiani käsittelevässä luvussa.





PageTop
20-MyeBooks o 00-Muistelmat o 22-Uskonto

Asko Korpela 20171120 (20170401)