13 Suomen kansantalous: tuotanto ja työllisyys [ccc]

(Economic Growth in the United States 520)

13.0 TreGraf tietokoneohjelma
13.1 Bruttokansantuotoksen kasvu Suomessa
K13.1 Bruttokansantuotos ja trendit
K13.2 Taloudellisen vaihtelun lajit
F22.4 Kasvu kolmessa suurimmassa kansantaloudessa
F22.5 Kasvuluvut maailmalla
13.2 Työttömyys vaikea ongelma
K13.5 Työttömyys Suomen kansantaloudessa
F22.7 Teollisuusmaiden työttömyys
13.3 Inflaatio, hintatason jatkuva nousu
K13.7 Yksityisen kulutuksen hinta
F22.9 Inflaatio maailmalla
13.4 Vaihtotase
K13.9 Vaihtotase, mrd mk
K13.10 Vaihtotase, prosenttia BKTsta
13.5 Talouspolitiikka
K31.12 Pikakurssi Suomen taloushistoriassa - PerMakG 1-2-3

13.1 Bruttokansantuotoksen kasvu Suomessa

1.1 Kasvu ilman kasvua!

Suomessa sama kokonaistuotannon määrä kuin ennen 90-luvun lamaa saadaan aikaan laman jälkeen 400 tuhatta pienmmällä kokonaistyövoimapanoksella.

• Vaivan väheneminen myönteinen asia, mutta ongelma: miten tuotannon lopputulos nyt voidaan jakaa kaiken kansan kesken, kun tuloa perinteisesti saadaan vain työtä tekemällä.
• Tuotanto ehkä riittää kaikkien tarpeisiin, mutta ne 400 000 työstä pois jäänyttä eivät saa tuloa eivätkä siis pysty ostamaan tarvitsemiaan hyödykkeitä.
• Tämän ongelman ratkaiseminen on ehkä suurin teidän sukupolvenne haasteista.
• Tällä hetkellä näköpiirissä olevista ratkaisuista tärkeimmät ovat työajan lyhentäminen ja siten työn jakaminen entistä usempien tehtäväksi ja kansalaispalkka, jolloin
• yhteiskunta verotuksen avulla kerää niin paljon rahaa, että kaikille kansalaisille pystytään maksamaan toimeentulon turvaavaa palkkaa riippumatta siitä käykö hän työssä vai ei.

K13.1 Bruttokansantuotos ja trendit

QGDF Bruttokansantuote markkinahintaan mrd 90 mk 96021 ExpTrend: 71-95 2.5%, 86-95 0.2% 61 179.9 185.2 191.2 201.2 212.0 216.9 221.6 226.8 248.4 267.4 71 272.8 293.6 313.0 322.8 326.0 326.5 326.9 334.1 358.2 377.4 81 383.3 397.1 408.8 421.4 436.3 446.6 464.9 487.7 515.4 515.4 91 479.0 462.0 456.6 476.7 496.9 QGDF Bruttokansantuote markkinahintaan % 96021 ExpTrend: 71-95 2.5%, 86-95 0.2% 61 0.0 2.9 3.2 5.2 5.4 2.3 2.2 2.3 9.5 7.6 71 2.0 7.6 6.6 3.1 1.0 0.2 0.1 2.2 7.2 5.4 81 1.6 3.6 2.9 3.1 3.5 2.4 4.1 4.9 5.7 0.0 91 -7.1 -3.5 -1.2 4.4 4.2

K13.1 Bruttokansantuotos ja trendit

Vuosien 1971-95 trendin yhtälö on

QGDF = 293.8 * 1.025 ^(v-71)

• Esim. 95 trendiarvo v = 95, jolloin 1.025²⁴ = 1.81
• trendiarvo on 1.81 * 293.8 = 531.4
• 7 prosenttia korkeampi kuin havainto 496.9.

Trendi ja trendiennuste o Trendin laskeminen

1.2 Vaihtelu trendin ympärillä

K13.2 Taloudellisen vaihtelun lajit

1. Trendi eli kehityksen pääsuunta.
2. Suhdannevaihtelu.
3. Kausivaihtelu.
4. Epäsäännöllinen vaihtelu.

1.3 Taloudellinen kasvu maailmalla

EconomicGrowth Around the World 523

F22.4 Kasvu kolmessa suurimmassa kansantaloudessa

kolme piirrettä:

• Samanlainen tuottavuuden nousun hidastuminen
• Samanlaiset suhdannevaihtelut
• Erilaiset BKTn pitkän tähtäimen trendit.

F22.5 Kasvuluvut maailmalla

F22.5 Kasvuluvut eri puolilla maailmaa
	Kasvueroja on myös muualla maailmalla. Ne näkyvät kuviossa F22.5. Aasiassa kasvu on ollut nopeinta, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa hitainta. OECD World Bank

13.2 Työttömyys vaikea ongelma

2.1 Työttömyys Suomen kansantaloudessa

K13.5 Työttömyys Suomen kansantaloudessa

UNMT Työttömyys                                tuh hlötyöv  K26
ExpTrend: 71-95  7.7%, 86-95 20.2%
61    24    25    30    30    28    32    59    81    58    41
71    49    55    51    39    51    91   137   169   143   114
81   127   149   144   135   129   138   130   116    89    88
91   193   328   444   456   430

2.2 Työttömyys muualla maailmassa

Unemployment in the United States 527 UnemploymentAroundtheWorld 528

F22.7 Teollisuusmaiden työttömyys

Kuviossa 22.7 nähdään työttömyysaste Kanadassa, Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Yhdysvaltojen työttömyysaste on keskimäärin ollut 7 prosentin luokkaa eli kolminkertainen Japaniin verrattuna. Euroopassa ja Kanadassa on ollut korkeampi työttömyys kuin Yhdysvalloissa. Japanin työttömyys on pysynyt hyvin vakaana muihin verraten. Muualla työttömyys noudattaa suhdannevaihteluiden kuvaa, tietenkin nousut ja laskut peilikuvana tuotannon vastaaviin verrattuna.

Piirros: Työvoiman tarjonta, kysyntä, työttömyys s 136

13.3 Inflaatio, hintatason jatkuva nousu

Inflation 529 Inflation in the United States 529

Inflaatio = yleisen hintatason nousu (Sanasto)

• inflaatioprosentti on keskimääräisen hintatason prosenttimuutos.
• hintatason yleinen mitta on kuluttajahintaindeksi.
• kuluttajahintaindeksi: paljonko keskiarvokansalaisen ostamien tavaroiden ja palvelusten hinta noussut
• (lisää kuluttajahintaindeksistä luvussa 1.2).

3.1 Inflaatio Suomessa

K13.7 Yksityisen kulutuksen hinta

CEPP Yksityisen kulutuksen hinta % R960920 ExpTrend: 71-95 7.9%, 86-95 4.3% 61 0.0 4.4 5.9 7.9 3.7 4.3 6.1 9.0 2.9 1.1 71 6.8 8.5 12.7 19.0 16.0 14.1 11.5 8.1 8.0 11.6 81 11.9 9.3 8.8 7.1 6.6 3.1 3.6 4.7 4.9 6.0 91 5.7 4.1 4.2 1.4 0.3

3.2 Inflaatio muualla maailmassa

Inflation Around the World 530

F22.9 Inflaatio maailmalla

Kuviosta F22.9 nähdään inflaatio maailmalla vuodesta 1970 lähtien. Kuvion yläosasta nähdään, että inflaatio on edennyt suunnilleen samaan tapaan Yhdysvalloisdsa ja muualla teollistuneissa maissa. Alaosassa nähdään vastaavasti ero teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä. 70-luvulla teollistuneessa maailmassa koettiin kaksinumeroinen inflaatioryöpsähdys, mutta 80-luvun puolivälistä lähtien inflaatio on vaimentunut 5 prosentin tasolle tai sen alapuolelle. Kehitysmaista on latinalaisessa Amerikassa koettu vuonna 1990 jopa lähes 600 prosentin inflaatiovauhti. Inflaatio tuo tullessaan kaksi muuta suurta muutosta: muutokset korkotasossa ja valuuttakursseissa.

Inflation and Interest Rates 530 Inflation and the Foreign Exchange Rate 531

13.4 Vaihtotase

(International Payments 533 The Current Account 533 The U.S. Current Account 533 The Capital Account 533)

Vaihtotaseeseen rekisteröidään vientitulot ja tuonnista aiheutuneet menot.

• kansantalouden kuumemittari ja reagoi herkästi tilanteessa, jolloin kansantalous on hinnoitellut itsensä ulos maailmanmarkkinoilta.
• jos tulopolitiikkaa harjoitetaan 'laput silmillä' muusta maailmasta välittämättä ja tuhotaan kansantalouden ulkoinen kilpailukyky kilpailijamaiden kustannuskehityksen ylittävillä palkankorotuksilla.

K13.9 Vaihtotase, mrd mk

FBAC Vaihtotaseen ylijäämä                         mrd mk       96095
LinTrend: 71-95 -0.3, 86-95  2.3
61   -0.2   -0.3   -0.1   -0.6   -0.6   -0.6   -0.5    0.3    0.0   -1.0
71   -1.4   -0.6   -1.3   -4.4   -7.8   -4.3   -0.4    2.7   -0.5   -5.2
81   -2.2   -4.7   -6.3   -0.1   -4.7   -3.6   -7.5  -11.3  -24.9  -26.5
91  -26.7  -22.0   -6.3    6.6   24.5

K13.10 Vaihtotase, prosenttia BKTsta

FBAR Vaihtotaseen ylijäämä, prosenttia BKT:sta R960920 
LinTrend: 72-95 0.1, 86-95 0.5 
61 -1.1 -1.5 -0.5 -2.5 -2.3 -2.1 -1.6  0.8  0.0 -2.2 
71 -2.8 -1.0 -1.8 -4.9 -7.5 -3.7 -0.3  1.9 -0.3 -2.7 
81 -1.0 -1.9 -2.3  0.0 -1.4 -1.0 -1.9 -2.6 -5.1 -5.1 
91 -5.4 -4.6 -1.3  1.3  4.5 

Kuvioista K13.9 ja K13.10 nähdään vaihtotaseen ylijäämän kehitys vuosina 1961-95. Kuviossa K13.9 on esitetty juoksevahintainen aikasarja. Näin ollen vuosien 88-92 tilanne näyttää vakavammalta kuin vuoden 75 aikaisempi ennätysvaje. Kuvio K13.10 kuvaa vaihtotasetta prosenttiosuutena bruttokansantuotoksesta. Se antaa aivan toisen kuvan. Nykyisen suuruisia 3 prosentin vajeita on ollut 'silloin tällöin'.

13.5 Talouspolitiikka

Macroeconomic Policy Challenges and Tools 534 Policy Challenges 534 Policy Tools 535

5.1 Talouspoliittinen päätöksenteko

Suhdanteita tasoittavan talouspolitiikan pääinstrumentti on valtion tulo- ja menoarvio.

• bujettiesitys vuosittain syyskuussa eduskunnan hyväksyttäväksi kolmen käsittelyn jälkeen
• tulo- ja menoarvion valmistelee valtiovarainministeriö muiden ministeriöiden esitysten perusteella
• tuotantoa ja kauppaa budjetti koskettaa vain välillisesti (verotus ja elinkeinotuki)
• budjetin yleinen talouspoliittinen luonne ilmaistaan sen talouspolittisissa yleisperusteluissa
• budjetti joko tukee tai vaimentaa tai on neutraali suhdannekehityksen suhteen.

Toinen varsin itsenäinen talouspolitiikan tekijä on Suomen Pankki

• tehtävä: "pitää maan rahaolot vakavalla ja turvallisella kannalla"
• avomarkkinaoperaatiot rahamarkkinoilla
• valuttakurssien määrittäminen ja valuutan vaihdon sääntely
• yhteistoiminnassa maan hallituksen kanssa
• operoi ns. valuuttaputkessa hallituksen määrittämien rajojen sisällä.

Vuoden 1968 jälkeen kasvava merkitys tulopolitiikalla, eli työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välisillä neuvotteluilla.

• sovitaan vuosittain palkankorotuksista ja muista työehdoista
• käytännössä usein myös sosiaalipoliittisista toimista
• työntekijöiden järjestäytyneisyys on hyvin korkea
• neuvotteluita sekä paikallisella että keskusliittotasolla
• rintaman molemmin puolin järjestöjä on useita ja palkkajohtajuudesta taistellaan
• kamppailu johtaa kilpailuun ja jossain määrin suurempiin palkankorotuksiin kuin jos palkat muodostuisivat yhdellä keskitetyllä päätöksellä
• ajoittain poliittista jännitystä demokraattisesti valitun eduskunnan ja tulopoliittisen järjestelmän välillä
• järjestelmä edustaa vain puolta väestöä, eli kansan aktiivista osaa
• ei valittu demokraattisen tasapuolisuuden perusteella.

5.2 Talouspolitiikan tavoitteet ja keinot o POLAJKA

Talouspolitiikan tavoite: kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen, 'taloudellisen nettohyvinvoinnin' maksimointi.

• tähän tavoitteeseen tähtää kaikki valtakunnan johdon toiminta
• konkreettisemmalla, operatiivisella tasolla on olemassa neljä muita tärkeämpää tavoitetta:
• taloudellinen kasvu,
• työllisyyden ylläpitäminen,
• inflaation hallitseminen ja
• vaihtotasetasapainon ylläpitäminen.
• taloudellisia tavoitemuuttujia kuvaavat aikasarjat sisältyvät kansantalouden tilinpitoon.

Bruttokansantuotos (QGDF)

• taloudellisen kasvun tärkein mittari.
• vuodesta 1961 bruttokansantuotos kasvanut 3.7 prosenttia vuodessa
• Jos mitataan eksponenttitrendillä, kasvu on ollut
• 3.8 prosenttia vuodessa viimeisten 25 vuoden aikana ja
• 3.6 prosenttia viimeisten 10 vuoden aikana
• viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana voidaan havaita 5 selvää suhdanneaaltoa
• aallonpohjasta aallonpohjaan: 61-67, 67-71, 71-77, 77-81 ja 81- 95

Inflaatiota (QGDP)

• mitataan joko kuluttajahinnoilla tai bruttokansantuotoksen deflaattorilla
• viimeisten 20-30 vuoden aikana nopean teknisen kehityksen rinnalla, teollisen tuotantokoneiston uusimisen ja maatalouden mekanisoinnin rinnalla koettu voimakas inflaatio
• Suomessa sekä reaalinen kasvu että inflaatio ovat olleet OECD-maiden keskitason yläpuolella.
• vuodesta 1961 keskimääräinen inflaatiovauhti on ollut 8.6 prosenttia vuodessa
• laskien viimeisten 25 ja 10 vuoden eksponenttitrendeistä se on ollut 9.7 ja 8.5 prosenttia
• korkeimmat inflaatioprosentit (23 prosenttia vuonna 74) ovat osuneet välittömästi öljykriisin jälkeisiin vuosiin.
• vuonna 85 koettiin selvä käänne inflaatiokehityksessä

Työttömyyden torjumista (UNMR)

• voidaan pitää talouspolitiikan vakavimpana haasteena
• talouspolitiikan tavoite, joka eniten askarruttaa politiittisia päätöksentekijöitä
• Suomessa perustuslaki: 'kansalaisen työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa'
• yhteiskunta ei ole onnistunut tätä vitsausta poistamaan

Vaihtotasevaje (FBAR)

• prosentteina bruttokansantuotoksesta kuumemittari, kansantalouden terveydentilan osoitin
• suhdannenousut ja -laskut liittyvät ulkomaankauppaan ja sen suureen osuuteen kokonaiskysynnästä ja kokonaistarjonnasta
• öljykriisi nosti ensin raakaöljyn hinnan, sen jälkeen siitä saatavien jalosteiden hinnan ja aiheutti suuren vaihtotasevajeen: 8 prosenttia bruttokansantuotoksesta vuosina 74 ja 75.
• pieni vaihtotasevaje 2-3 prosenttia teknisistä syistä: vienti lasketaan fob ja tuonti cif arvoon.

finanssipolitiikkaa, rahapolitiikkaa ja tulopolitiikkaa

Finanssipolitiikka.

Suomessa talouspolitiikan operatiivinen johto on hallituksen käsissä.
Finanssipolitiikan pääinstrumentit: julkiseet menot ja verotus

Verotus

• välilliset, jotka perustuvat tavaravaihtoon ja hyödykeverot (polttoaineet, sokeri, rehut, autot jne)
• välittömät tuloverot
• jatkuvaa polemiikkia siitä, miten verotaakka pitäisi jakaa välittömien ja välillisten verojen kesken
• osuudet suunnilleen samansuuruiset: kumpikin noin 15 prosenttia bruttokansantuotoksesta.

Valtion tuloverotuksessa on progressiivinen asteikko

• inflaation vallitessa tämä toimii automaattisesti: kaikki veronmaksajat siirtyvät progressioasteikolla ylöspäin
• aktiivista politiikkaa vuosittaiset progressioasteikkojen korjaukset
• jos kokonaiskysyntää halutaan jarruttaa, korjausta ei suoriteta täysimääräisenä, ja valtion tulot kasvavat nopeammin
• jos kysyntää kasvatettava, korjaus suoritetaan täysimääräisenä tai suurempana. Silloin kuluttajille jää suurempi tulo kulutukseen käytettäväksi.
• kunnan vero on toinen puoli tuloverosta
• tasaprosenttina tulosta, mutta prosentti vaihtelee paikallisten tarpeiden mukaan.

Liikevaihtovero ja hyödykeverot kerätään tasa-asteikoilla ja ne ovat suorassa suhteessa tuotannon kokonaismäärään. Niitä muutetaan harvemmin

Finanssipolitiikan toinen haara: julkinen varojen käyttö

• julkisesta kulutuksesta (kolmannes valtion ja kaksi kolmannesta kuntien) ja tulonsiirroista
• jatkuvasti kasvaneet ja käsittävät nykyään yli puolet valtion menoista
• paikallishallinnon menoista suurimman osan muodostavat ala- ja keskiasteen koulutus sekä terveydenhoito
• siirrot valtiolta kunnille käsittävät 40 prosenttia kaikista menoista
• takaavat valtiolle mahdollisuuden johtaa talouspolitiikkaa tehokkaasti tälläkin suunnalla
• valtio huolehtii välittömästi vain sellaisista toiminnoista kuin yleinen hallinto, maanpuolustus, oikeuslaitos ja liikenneinfrastruktuuri

Rahapolitiikka.

Kaksi peruseroa finanssipolitiikan ja rahapolitiikan välillä ovat: päätöksenteon nopeus ja politiikan teho. Finanssipolitiikka on tehokkaampaa, mutta päätöksenteko tapahtuu pitkän prosessin kuluessa: monien puoluepolittisten eturistiriitojen kompromissina hallitus saa toimilleen eduskunnan hyväksymisen kolmen käsittelyn jälkeen.

• Joskus talouspoliittisia toimenpiteitä vaativa tilanne on jo ohi, kun toimenpiteitä koskeva päätös saadaan valmiiksi. On olemassa mahdollisuus, että toimenpiteet, joilla kysyntää kasvatetaan on päätetty, kun suhdannekäänne onkin jo tapahtunut. Siinä tapauksessa uudet toimenpiteet vain vahvistavat suhdannetta, kun jarrutus olisi jo paikallaan.
• Rahapolitiikassa tilanne on toinen: päätökset tehdään nopeasti, ääritapauksesssa keskuspankin johtajien lounaalla. Mutta niiden teho ei ole niin suuri kuin finanssipolitiikan teho.
• Rahapolitiikkaa verrataan köyteen. Sitä voidaan kiristää, mutta sillä ei voida työntää. Jos kansantalous on laskusuhdanteessa, rahapolitiikalla ei voida tilannetta korjata. Lisää luottoa tai halvemmalla ei auta, kun yrittäjien odotukset ovat pessimistisiä. Korkeasuhdanteessa luottoehtojen kiristäminen kysynnän supistamiseksi onnistuu paremmin.

Tulopolitiikka.

Työmarkkinajärjestöjen harjoittamalla tulopolitiikalla on viime aikoina ollut erittäin suuri merkitys. Se on ohjannut taloudellista kehitystä tehokkaammin kuin ehkä muut talouspolitiikan haarat yhteensä.

Koska palkka muodostaa noin 80 prosenttia kaikista tuotantokustannuksista, tämä politiikka vaikuttaa suoraan paitsi kuluttajien tuloihin, myös hintatasoon.

• Palkankorotuksesta toteutuu reaalisena vain se osa, joka vastaa työn teknistä tuottavuuden nousua, yleensä 3-4 prosenttia vuodessa.
• Vuotuiset palkankorotukset ovat kuitenkin olleet keskimäärin 12 prosenttia viimeisten 25 vuoden aikana.
• Erotus toteutuu inflaationa. Miksi niin suuret palkankorotukset, jos ne eivät johda vastaaviin ostovoiman korotuksiin?
• Eräs syy on työmarkkinoiden molempien rintamien oligopolistinen rakenne. Jos osa rintamasta onnistuu saavuttamaan korkeamman korotuksen kuin muut, tämän rintaman jäsenet todellakin saavat suuremman reaalisen korotuksen kuin muut, sillä hinnathan nousevat kaikille yhtä paljon.

Kaikkein vakavimmat seuraukset ylisuurista palkankorotuksista ovat ulkomaankaupalle.

• Kun kotimaisten tavaroiden hinnat nousevat enemmän kuin ulkomaisten, viennin ulkomainen kilpailukyky alenee ja tuontitavaroiden kilpailukyky vastaavasti paranee. Taas syntyy kaksiteräiset sakset.
• Vakava ulkomaankaupan vaje voi syntyä vuodessa tai kahdessa. Sen poistaminen voi sen sijaan vaatia varsin ankaria ja pitkäaikaisia toimenpiteitä.

Alkuun o Makrotaloustieteen perusteet o Kansantalouden kurssit o AJK kotisivu

Asko Korpela, kansantaloustieteen lehtori, Helsingin kauppakorkeakoulu

Asko Korpela 980312 (970928) - Asko.Korpela@kolumbus.fi (palaute)

[ccc]