Ajk kotisivu 70

Asko Korpela
Muistelmat

23-Pasifismi o 00-Muistelmat o 25-Perhe
Anna palautetta
Muistelmat

24 Utopistiksi olen ryhtynyt

  1. Thomas Moren Utopia.
  2. 20161229 Suomen Talouspolitiikka
  3. 20150817 Peräsilmällä
  4. 20150615 Kultaranta
  5. 20150613 Työmarkkinamogulit
  6. 20150414 Kansalaispalkka
  7. 20150718 Pannaan tasaveroksi
  8. 20151013 Latvasta puuhun
  9. 20151013 Mamun euro
  10. 20160612 Facebook
  11. 20160630 Lylyn mafia
  12. 20160827 Umpipöhköä talouspolitiikkaa
  13. 20160904 Utopistin kasvulääke
  14. 20160911 Uskomatonta mössöä
  15. 20160923 Naurettavia laskelmia
  16. 20161029 Miten talous pyörii?
  17. 20161208 Hyvinvoinnin jakaminen
  18. 20170504 Työllistäminen
  19. 20170509 Kysyntä - keskustelu Facebookissa

Thomas Moren Utopia.

Utopia (muinaiskreikan kieltävä etuliite u- sekä topos ’paikka’ – sananmukaisesti siis ”paikka, jota ei ole”) tarkoittaa jonkinlaista tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa. Sävyltään se yleensä liittyy oikeisto- tai vasemmistoutopioihin tai uskontoon. Termi tulee Thomas Moren samannimisestä kirjasta, jossa hän kuvaa omaa ihannekuvaansa kollektivistisesta yhteiskunnasta. Tämän jälkeen termiä on käyttänyt muun muassa Karl Marx pilkatessaan 1800-luvun alkupuolen sosialistisia teoreetikoita utopistisiksi sosialisteiksi. Myöhemmin termi utopia on laajentunut tarkoittamaan yleisesti jonkun henkilön ihannekuvaa yhteiskunnasta ja siitä, kuinka asioiden tulisi olla. Utopian vastakohtana on dystopia eli antiutopia. (Wikipedia)

Vuosi vai joko on pari sitten minä keksin utopistin viitan verhokseni ottaa, kun havaitsin omien käsitysteni niin perin juurin poikkeavan yleisistä. Kun niitä aina esittäjät realistisina pitävät, täytyy minun käsitysteni olla epärealistisia, siis utopistisia. Ryhtymällä utopistiksi annan myös varoituksen ajatuksiini tutustujalle. Osaa olla varuillaan: tämä ukko puhuu soopaa, ei kannata ottaa vakavasti.

Kysymys on ennen kaikkea talouspolitiikasta, talouselämän syistä ja seurauksista. Tässä asiassa profeettoja on paljon. Kuka heistä selvän ottaa? Niinpä olenkin keksinyt rajoittaa hyväksymieni auktoriteettien määrää. Ensisijaisesti kahta pidän silmällä. Molempien pääteokset olen äskettäin lukenut, olisi pitänyt lukea jo 50 vuotta sitten, kun alalle antauduin eikä vata nyt kun olen jo lopettanut. Nämä auktoriteetit ovat Adam Smith, markkinatalouden tutkija ja taloustieteen luoja ja J. M. Keynes, jonka ansiona on makrotaloudellisten näkökohtien tuominen talouspolitiikan ohjenuoraksi.

Kyllä sitä on muitakin suuria ehdolla ja tietenkin mukaan hyväksyn. Eri asia on, ovatko utopistiset käsitykseni sopusoinnussa heidän ajatustensa kanssa. Sen saavat muut arvioida, sopusoinnun Smithin ja Keynesin kanssa kuvittelen itsekin osaavani arvioida. Näistä muista pitää ihan tässä mainita ennen muuta Alfred Marshall, marginalismin kehittäjä ja Paul A. Samuelson, meidän kaikkien minun sukupolveni ekonomistien suuri opettaja.

Nyt ihan muutaman viime viikon aikana on täysin sensaatiomaisella tavalla joukkoon tunkeutumassa pystymetsästä ranskalainen Thomas Piketty, jonka kaikille suurille kielille käännetyn liki 1000-sivuisen teoksen Il Capitale nel XXI secolo eli Pääoma 2000 luvulla olen juuri lukenut, italiaksi siis. Jos olisin arvannut, että on niin tärkeä teos, englanniksi olisin lukenut myöhemmin siihen mahdollisesti tehtävien viittausten takia. Tai sitten ranskaksi sen alkuperän takia, mutta italiaksi ostin koska oli puolta halvempi kuin nämä muut. Hintansa väärtti on kaikilla kielillä, suomeksikin. Minä vain en paperikirjaan enää sormellani koske.

Tämä minun utopiani muodostuu enimmäkseen myrkyllisistä kommenteista harjoitettuun talouspolitiikkaan. Mielestäni sitä kun tehdään nurinkurisin perustein, väärää puuta haukkuen ja ristiriidassa sen tavoitteisiin nähden. Se mitä tapahtuu, ei niinkään tapahdu talouspolitiikan ansiosta, vaan siitä huolimatta väkevämpien voimien toimesta. Tällainen väkevämpi voima on käsitykseni mukaan ruohonjuuritason kysyntä, joka kumpuaa ihmisten psyykkisistä ja fyysisistä tarpeista. Jos talouspolitiikkaa tehdään, se pitäisi kohdistaa tähän kysyntään ja vielä siten, että päätöksenteko pysyy ruohonjuuritasolla, mutta päätöksenteon edellytyksiin vaikutetaan, toisin sanoen ostovoimaan.

20161229 Suomen Talouspolitiikka


Talouspolitiikassa on kuusi elementtiä:
ruohonjuuri, yhteiskunta, työmarkkinajärjestöt - toimivat elementit
kasvu, suhdannevaihtelu, kakunjako - rakenne-elementit

Kasvu on trendi vaihtelun keskellä. Nousun jäkeen tulee aina lasku, joka on yleensä lyhyempi kuin nousu. Siitä nouseva trendi. Kakunjakoa harrastetaan ottamatta huomioon ruohonjuuritason tarpeita. Siitä ongelmat. Työmarkkinajärjestöt eli möykkymafia operoi yhteiskunnan osa-alueena markkinataloutta eli ruohonjuuritason kysyntää ja siihen vastaavaa tarjontaa halveksien. Myrkyllinen yhteiskunnan elementti. Möykkymafia on riistänyt aseekseen ruohonjuuritasolle kuuluvan sopimusvapauden! Yhteiskuntasopimus, korporativismi, fasismi, natsismi. Jäljet pelottavat.

Auktoriteetit: Björn Wahlroos o Risto E.J. Penttilä o Binga Tupammäki
AJK Talouspolitiikka US o Piraattipuolue

20150817 Peräsilmällä

Silmät tuijotetaan sokeiksi tuotantoon, ähkien työnnetään vetelästä narusta ja peräsilmällä katsotaan eteenpäin ja varsinaista asiaa: kakun ja hyvinvoinnin asiallista jakautumista yhteiskunnassa. Byrokratialle kumarrellaan ja kansalle pyllistellään milloin mihinkin suuntaan niin ja niin monella miljoonalla tai miljardilla, kun varsinaiselle kuninkaalle eli kuluttajalle pitäisi varmistaa hänen omaehtoinen toimeentulonsa siitä riippumatta miten ay-mafian johtama keskusjohtoinen lamapolitiikka toimii.

Koko järjestelmä olisi uusittava. Informaatioteknologian kiihdyttämä automaatio kellistää narulla työntäjien lauman. Ei tule onnistumaan makromöhkälein suunniteltu politiikka. Ruohonjuuritasolle on nöyrryttävä. Paras olisi kokonaan hylätä henkilöverotus ja siirtyä kulutusverotukseen: se maksaa joka kuluttaa tai paremminkin ostaa ja vielä paremmin, tuottaa ja myy. Kasvoton verotus ja myös kasvoton perushyvinvoinnin varmistus kaikille riippumatta tuurista työperusteisten arpalippujen jakomarkkinoista.

Kyllä työtä edelleen tarvitaan, vaikkakin yhä vähemmän perustoimeentulon turvaamiseksi, kun automaatio yhä suuremman osan hoitaa. Myös verotus tarvitaan, mutta ei ökytulonsaajien aseman korostamiseen yhteiskunnan hyväntekijöinä ja vähempiosaisten kadehdittaviksi. Siksi kasvoton verotus tai ainakin tasavero osoitukseksi tasavallasta. Markkinat eli ruohonjuuritason päätöksenteko hoitakoon työperusteisen tulonjaon. Yhteiskunnan tehtävä on turvata perushyvinvointi.

20150615 Kultaranta

Tulikin pikakirjoituksella koko talouspoliittisen tilanteen analyysi. Katsoin televisiosta Kultrantakeskustelun lopun. En tiedä itkeäkö vai nauraa. Uuden Utopistisen talousteoriani kannalta kokonaan asian vierestä. Työntököyden paksuutta, sentään vähemmän pituutta lisättiin eli tarjontapohjaista talouspolitiikkaa jauhettiin. Vain hieman huomiota digitalisoinnille ja automaatiolle ja jokunen hitunen kulutuskysynnälle eikä vähäistäkään huolta työpanoksen tarpeen vähenemiselle ja siitä aiheutuvalle hyvinvoinnin jakamisongelmalle. Fiksuimmin sentään onneksi esiintyivät Sipilä ja Stubb eli vastuuhenkilöt.

Uutisissa sitten suuri tyytyväisyys, kun oli saavutettu työmarkkinasopu ja mogulit palkkansa ansainneet. Korttitalon seinät yhä pystyssä. Pelkäänpä että romahtaa, kun devalvaatioase puuttuu. Harmi ettei ole aurinkokaan puolellamme kuten Kreikassa.

Palkankorotus työpanoksen tuottavuuden nousun mukaan. Jos pienempi, kilpailuasema paranee. Jos suurempi, kilpailuasema heikkenee. Jos kaikille sama korotus, seuraa rakennemuutos. Ne alat supistuvat, joiden tuottavuuden nousu on palkankorotusta pienempi ja ne alat laajenevat, joiden tuottavuuden nousu on suurempi kuin palkankorotus. Rakennemuutos ei ole paha asia, pikemminkin hyvä. Yleisessä samansuuruisessa korotuksessa on jotakin samaa kuin kansalaispalkassa. Ei riipu edunsaajan panoksesta. Toteuttaa hyvinvoinnin tasaisempaa jakautumista.

Onpa hyvä että on tullut vahvistettua näkemyksen perustaa A. Smithiä ja J.M. Keynesiä lukemalla. Saapas näkee, saanko kuitenkaan aikaan UUTT, Uutta Utopistista talouspolitiikkaa. Ei, tämän oikea nimitys on GRM-talouspolitiikka, Globaaliin Ruohonjuuritason Markkinatalouteen perustuva talouspolitiikka, GRMU - Globaaliin Ruohonjuurtason Markkinatalouteen perustuva Utopistinen talouspolitiikka, ei siis vähintäkään realismin, tuon savijaloilla seisovan jättiläisen, häivää näissä jutuissa.

20150613 Työmarkkinamogulit

Kyllä on surullista kuultavaa tömarkkinmogulien uho. Työllisyyden asiaa sanovat ajavansa, mutta totantokustannuksia mistään välittämättä nostattavat ja laumojaan kiihottavat. Hyvä etteivät kilpailukykyäkin väitä vaalivansa. Ehkä on siis joku häpy jäljellä. Parempi onkin, muuten saattaisivat hyväpalkkaiset tuolinsa menettää. Ihan mitä hyvänsä pajunkäyttä ei kansa pure.

Työllisyys on hallituksenkin päätavoite. Mutta aivan ihmeellisin keinoin siihen pyritään: kysyntää kuristamalla ja narusta työntämällä. On tullut sinne ja tänne rahaa kylvettyä, vajaudet aikaansaatu. Ei olekaan lähtenyt euro kansan kädessä pyörimään, vääriin käsiin on ehkä joutunut. Nyt pitäisi sitten pois ostovoimaa kerätä sieltä ja täältä, vähän joka puolelta nipistämällä. Silläkö kasvua ja työllisyyttä kohennetaan? Äkkipäätään luulisi, että päinvastaisilla toimilla, oikein kohdistetulla elvytyksellä.

Työajan pidentäminen on toinen järjetön keino. Kysyntää puuttuu nykyiseltäkin tuotannolta. Narua pidentämällä aikaansaadaan lisää kysynnätöntä tuotantoa ja ylimääräisen työvoiman pellolle heittämistä eli juuri päinvastaista kuin tarkoitettiin.

Epädemokraattisen kolmikannan kolmannella laidalla viuhtovat tuulimyllyjä vastaan varsinaiset suurmogulit kymmenkertaisine palkkoineen. Selvä se että likaisesta työstä eli saneerauksesta on saatava likaisen työn lisää. Mutta mihin johtaa saneeraus? Suomen saneerautumiseen maailmanmarkkinoilta. Ja älykkäimpien vetäytymiseen veroparatiiseihin miljooniaan imeskelemään.

Kuristusotteisella ja tarjontajohtoisella talouspolitiikalla ovat isommatkin korttitalot luhistuneet. Helppo utopistin ennustaa, että niin käy tämänkin.

Pieni mies ja pieni nainen eivät ole loputtomasti moguulien hihnassa vedätettävissä. Parasta olisi ottaa yleissitovuusvallan käyttäjien lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä miettimään uusia keinoja heidän hallitsemattomansa digitalisaation ja automaation tuottaman hyvinvoinnin oikeudenmukaiseksi jakamiseksi. Yhä vähenevän ihmistyön kautta saatavat arpaliput eivät tehtävää tyydyttävästi tee.

Miten olisi verotuksen kohdistaminen suoraan tuotantoon ja sillä tavoin rahoitettavien arpalipukkeiden jakaminen kaikille kansalaispalkkana? Työpalkalle on tulossa lisätienestin asema. Työmarkkinat ovat tulossa kysynnän ja tarjonnan säätelemiksi. On nostettu esiin kysymys kansalaispalkan perustuslainvastaisuudesta. Uskomatonta! Entä ihmisten syrjäyttäminen sosiaalisten armopalojen varaan ja byrokratian rattaiden jauhettavaksi? Onko se perustuslain mukaista?

Blogissahan on radikaali pitkän tähtäyksen resepti tarjontajohtoisesta kysyntäperäiseen. Velkaantuminen on lopulta valuuttakurssiongelma, joka taas kilpailukukykyongelma, joka taas tuottavuusongelma, joka määräytyy ruohonjuuritasolla, jos kilpailu toimii. Ei ole päätettävissä joukkovoimalla eikä neuvottelemalla, mitä kolmikanta ilmeisesti luulee, kun luulee ohjaavansa talousprosessia.

Mielenkiintoinen juttu: ystäväni sveitsiläinen Kurt Schiltknecht käsittelee velkaantumisongelmaa ja pitää sitä myös valuuttakurssiongelmana, siis inflaatio-ongelmana, josta kokonaan vastuu on hänen mukaansa Keskuspankilla, siis kokonaan. Miksi päästää liikaa rahaa kansantalouteen? Eikö siis Sveitsissä Gewerkschaften eli työmarkkinajärjestöillä ole valtaa eikä keskusjohtoista yleissitovuutta? Tätä kolmikantaa lähemmäksi keskusjohtoista, Neuvostoliiton mukana kaatunutta suunnitelmataloutta ei voida päästä ilman että ollaan täydessä suunnitelmataloudessa, jonka Schiltknecht koko teoksessaan kaikin tavoin perustellen toteaa heikommaksi kuin kys/tarj adam smithiläisen markkinatalouden, jota keynesiläinen modifioi hyvinvointiyhteiskunnan suuntaan, jota mitä selvimmin ajaa Pekka Pihlanto ja tietysti minä perässä. Schiltknecht argumentoi jotenkin Pekka Pihlanto tyyliin, kvadr vastaisesti.

20150414 Kansalaispalkka

Muuten itse asia tuntuu Münchausenin tempulta. Tuskin siinä mitään säästetään, mutta jos kustannukset olisivat samat, miksi ryhtyä tällaiseen. Tarveharkinta yms. seikat lisäävät kustannuksia. Tällainen könttäsumma on kertakaikkiaan liian karkea. Ja kun sitä jouduttaisiin aika ajoin korottamaan, korotus pitäisi antaa kaikille, ei siis niille, jotka eniten tarpeessa.
Ei ole järjen häivää budjettivajeen supistamisessa laman aikana.
Järkeä puhuvat:

1. Haaparanta äskettäin Hesarissa
2. 'Väärän puolueen mies' Arhinmäki
3. Kansalaispalkan suosittelijat (pienyrittäjyys kunniaan)

Hyvinvointia on yllin kyllin jaettavaksi. Sen jakaminen pelkästään työtulon perusteella on käynyt mahdottomaksi, kun työtä digitalisoinnin ja automaation suuresti lisäämän tehokkuuden takia ei riitä kaikille, vain sattuman suosimille onnekkaille. Siksi on keksittävä muita keinoja hyvinvoinnin jakamisen perustaksi. Tilannetta helpottaa, jos otetaan käyttöön perustulo: tonni kaikille ilman byrokratiaa ja kasvojen menetystä.

Huomio kiinnitettävä kasvun asemesta oikeudenmukaiseen jakamiseen. Ilman työpanosta ei tuotantoa synny, joten sitäkin tarvitaan ja siitä syntyvää tuloa, mutta eroja on tasoitettava. Sen takia toimeentulon mahdollistava tulon perusosa ja sen päälle työpanoksen mukaan.
Pekka Pihlanto US 20150407

20150718 Pannaan tasaveroksi

Se on juuri niin kuin Sorjonen sanoo. Se on meidän kaikkien niin päättämä asia. Siis yhteiskunta on päättänyt kierrättää hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvittavat resurssit hyvätuloisten kautta. Mitä siitä seuraa?

Jokavuotiset veronäyttelyt ja kova haloo siitä kuka maksaa eniten. Yritykset prestiisisyistä maksavat jättipalkkoja saamatta siitä sen kummemmin tuottavuuden nousua. Siitä myös seuraa tulojen kierrättämistä veroparatiisien kautta ynnä muita lieveilmiöitä.

Edustamani uuden utopistisen talousteorian mukaan pitäisi ehdottomasti siirtyä tasaverotukseen, yksi ja sama veroprosentti kaikille. Tämän tulisi tapahtua niin, ettei kenenkään nettotulo työstä ja yrittämisestä muuttuisi lainkaan. Samalla käyttöön pitäisi ottaa kansalaispalkka perustoimeentulon kattavana tulomuotona.

Tonni kaikille. Pienyrittäjyyttä lisätulon hankkimiskeinona olisi suosittava. Henkilöverotus pitäisi poistaa ja käyttöön ottaa pelkästään tuotantoon sidottu verotus. Siinä muita utopistin unelmia taloudenpidon suhteen.

20151013 Latvasta puuhun

Latvasta puuhun, Käärmettä pyssyyn, Narulla työntöä - siinä kolme osuvaa kuvausta nykykriisin ratkaisemisesta käytävälle talouspoliittiselle keskustelulle. Yhtä hulluja kuin ovat nämä mielikuvat, yhtä lailla päin helvettiä on koko talouspoliittinen keskustelu. Väärät koirat haukkuvat väärää puuta. Ihmetellään, kun kaikki mittarit osoittavat Suomen kansantalouden olevan edelleen huippuluokassa kansainvälisesti ja silti kaikki menee päin peetä.

Kansantaloutta ei pyöritä tuotanto ja tarjonta, vaan kulutus ja kysyntä.

Vain silloin tällöin alkaa järjen ääni pilkahdella pieninä häivähdyksina keskustelun lomassa. Kansa alkaa vähitellen ymmärtää. Milloin kansanjohtajat?

Mitä sanookaan yksi taloustieteen suurista, Alfred Marshall, 1890 julkaistussa teoksessaan Principles of Economics? Tähän hätään suomennettuna:

"Ihminen ei voi luoda aineellisia asioita. Mielen ja moraalin maailmassa voimme tuottaa uusia ideoita; mutta kun sanotaan hänen tuottavan aineellista, hän todellisuudessa tuottaa hyödykkeitä; toisin sanoen hänen ponnistelunsa ja uhrauksensa johtavat muutoksiin aineellisen muodossa ja sen parempaan soveltuvuuteen tarpeiden tyydytyksessä. Kaikki mitä hän voi tehdä fyysisessä maailmassa on joko aineellisen muokkausta hyödyllisempään muotoon, kuten puun pöydäksi, tai luonnon panemista liikkeelle tekemään jotakin hyödyllistä, kuten kun hän kylvää siemenen ja pakottaa luonnon purskauttamaan siitä elämää."

Ja edelleen:
"...tarpeet hallitsevat, niiden tyydyttämiseen on ponnistukset ja aktiviteetti suunnattava, kun ihmiskunnan historian avainnuotteja etsitään."

Muokkausta kyllä yritetään, mutta tarpeista viis veisataan. Siinä yhdessä lauseessa nykyisen talouspoliittisen keskustelun tila.

Työllisyys, työllisyys, työllisyys - aivan kuin Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, kun ei muuta keksitä. Ei ole työllisyys ongelma, vaan hyvinvoinnin tarpeiden mukainen jako. Se ei työllisyysnarusta työntämällä onnistu. Niin kauan kuin hyvinvointia jaetaan työllisyyden kautta toteutuvilla arpalipukkeilla eli työpalkalla, ollaan harhapolulla.

Aineellisen hyvän muokkaus tarpeisiin tapahtuu yhä tehokkaammin automaation ja digitalisoinnin ansiosta, mutta jakelun aukko tuotannon ja tarpeiden välillä vain kasvaa, kun tarpeilla on pääsy hyvinvointiin vain työpalkan kautta. On toden teolla ryhdyttävä tätä aukkoa täyttämään ja saatava aikaan parempi vastaavuus tarpeiden ja tuotannon välille.

Tämän ongelman ratkaisemiseen on voimavaroja suunnattava: tutkimus, kekseliäisyys, yrittäjyys. Ne on saatava uudeksi kolmikannaksi nykyisen ay-johtoisen tuotantomafian tilalle.

Tämän utopistisen vallankumouksen toteutumista odotellessa näyttää ainoalta järkevältä mahdollisuudelta kansalaispalkka eli perustoimeentulon turvaaminen kaikille riippumatta siitä onko onnistunut arpalipukkeita hankkimaan vai ei. Siihen meillä totisesti on varaa, jos on tahtoa. Peruskoulussa opituin termein: kansantuloa jaettakoon ahneuden progressiota kuvaavan eksponenttikäyrän asemesta suoralla, jolla on kaikille kuuluva toimeentulon takaava vakiotermi. Ajk: Latvasta puuhun, US

20151013 Mamun euro

... mutta jos käy vaikka niin, että Mamu, joka on tyhjätaskuna tottunut elämään, on nyt saanut Sipilältä taskunsa täyteen euroja, menee ja ostaa paikkakunnan monialayrityksestä leipää ja villasukat lämmikkeeksi. Yrityksessä on töissä Kamu.

Sattuu niin, että Mamun ostos on tikku kamelin selkään, joka on juuri katkeamassa ja Yyritys tekemässä konkan kun Kamulle olisi maksettava 200 pros, että saataisiin Mamun tavara toimitetuksi.

Mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Onkin tullut uusi laki. Yrittäjä ehdottaa Mamulle: etkö tulisi hommiin vähän halvemmalla kuin kolmikantamafian taksat? Joo, kyllä tulen, puoleen hintaan. Tämäpä mainiota, nythän me pysytäänkin pystyssä ja voidaan kilpailla hinnoilla. Onkin meillä ulkomaan projekti ja Mamun ansiosta päästään niskan päälle. Pannaan kiinalaisille kampoihin.

Mamun euro lähti pyörimään, johti vientiin, toi vientituloa, jolla voitiin ostaa tuontitavarat mamun leipään ja sukkiin. Mutta paikkakunnallahan on mamukeskus. Sieltähän sitä saa lisää halpaa työvoimaa. Vienti alkaa todella vetää.

Onneksi on järki voittanut ja boikotit poistettu. Yrityksen tuotteet menevät kaupaksi kuin häkää. Kamu joutaa kuitenkin pellolle, kun on tämä aymafian jäykkäpalkkasopimus. Ei mutta nehän on ottaneet käyttöön paikallisen sopimisen. Kamu päättä jatkaa, jos 80 pros palkan saa. Yrittäjä suostuu, onhan Kamu sentään ammattimies.

Mitä onkaan tapahtunut? Risto E.J. Penttilän vaikeaksi arvioima, mutta tarpeellinen Sisäinen Devalvaatio. Suomen vienti lähti vetämään ja työllisti sekä Mamun että Kamun ja vielä paljon muita. Tavaraa voidaan myydä entistä halvemmalla sekä kotimaassa että ulkomailla.

Tämän kaiken sai aikaan Sipilän huomattavasti yli tonnin ansaitsevalta Mottimieheltä progressioruuvilla kiristetty ja mamulle annettu euro.

Ryhdytään miettimään, eikö tuo progressioruuvi joutaisi romuksi. Ei sitten tarvitsisi sen takia niin kovia palkankorotuksia vaatia.

Joku muistaa, että se Nilsiässä avannosta toiseen vettä lappava utopisti nörttivaari ehdottelee, että pienennettäisiin byrokratiaa ja otettaisiin käyttöön tonnin kansalaispalkka, kun ketään ei kuitenkaan Suomessa nälkään tapeta, vaan loppujen lopuksi byrokratian ja anomusten jälkeen kuitenkin ylöspito maksetaan.

Niin, ja kasvoton tasavero, että kaikki tuntisivat itsensä yhtä arvokkaiksi yhteiskunnan pystyssäpykyttäjiksi. Veroa maksaisivat vain kuluttaessaan. Tonnin päälle tuloa saisivat verovapaasti. Tarpeisiin perustuvan kysynnän ja siihen vastaavan tarjonnan tasapainosta sekä hyödyke- että työvoimamarkkinoilla huolehtisi markkinatalous ruohonjuuritasolla. Sellaista on nörttivaarin utopia hymy huulessa avannon ja arkun äärellä. Ajk: Mitä mamu maksaa? US

20160612 Facebook

Utopistin ja pasifistin resepti: Skandinavian ja Baltian liittovaltio. Ystävyys, yhteistyö ja avunantosopimus Venäjän kanssa. Rahat pyssyista kokonaan pois naapurikielten opetukseen. Boikotit ja pakotteet roskiin, kauppa heti käyntiin. Pompejev: Yrittäjyyden historia Venäjällä
... ja Vanhanen presidentiksi - Niinistön toisen kauden jälkeen...

Hautausmaat täynnä valkeita ristejä rintaman molemmin puolin todistavat, etteivät tappokoneet ole turvallisuustakeita. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että kaupankäynti ja kieltenopiskelu sen sijaan ovat...

20160630 Lylyn mafia

Kuuntelin pitkän, monipuolisen, perusteellisen, asiantuntevan - kaikki hyvät attributit ansaitsevan haastattelun radiossa. Haastateltavan möykkymafian pääarkkitehti Lyly. Kertaakaan en kuullut koko asian ydinsanaa, vain käärmettä pyssyyn ideologiaa, silmät ummessa. Ydin on ruohonjuuritason kysyntä. Se ratkaisee. Möykkymafia ei siitä välitä tuon taivaallista. Tekee kirveellä veistäen isoja päätöksiä jotka johtavat uuteen samanlaiseen tilanteeseen ja vääristymiin, jotka sitten joskus puhkeavat kuitenkin. Neuvostoliiton kaatuminen on tämän keskusjohtoisen politiikan pöhköyden pätevin todiste. Kuluttaja on kuningas! Politiikan tekijän pitäisi tutustua käsitteeseen rajakulutusalttius ja tehdä päätöksensä sitä silmällä pitäen. Kakkua riittää muillekin kuin mafian suojelumaksun maksaneille.

20160827 Umpipöhköä talouspolitiikkaa

Yhä vain jatkuu pöhköpäinen narulla työntämisen ja käärmettä pyssyyn ajava talouspolitiikka. Lehmäkauppoja tehdään, Möykkymafia tanssittaa hallitusta mielensä mukaan. Työllisyyttä talouden ensisijaisena käyttövoimana pidetään, mutta ei tiedetä miten sitä hallittaisiin. Neuvostoliitossa ennen osattiin: kaikki, myös eläkeläiset valtion virkamiehiksi, luuta käteen mummoille ja hisseille kolmivuorovartio.

Näyttävimpiä pöhköpäisyyksiä on työajan jatkaminen, kun sitä pitäisi lyhentää, että työtä riittäisi mahdollisimman monille. Niin kauan kuin työpalkka on pääasiallinen keino hyvinvoinnin jakamiseen. Sillä hyvinvointia sinänsä on yllin kyllin kaikille. Vikaa on vain sen jakautumisessa. Kun digitalisointi ja automaati syövät ihmisten työpaikkoja, kansalaispalkka tuntuu ainoalta mahdolliselta keinolta taata muuta kuin armopaloina jaettavaa perustoimeentuloa.

Mutta paljon saataisiin aikaan myös keskusjohtoisella talouspolitiikalla, jos sitä tehtäisiin asiallisin perustein. Kansantaloutta pyörittää meidän kaikkien todellisiin fyysisiin ja psyykkissin tarpeisiin perustuva kysyntä ruohonjuuritasolla. Siis kaikki ovat mukana. Mitä pienemmät tulot sitä suurempi osa niistä käytetään tarpeiden tyydyttämiseen, siis kysyntään. Talouspolitiikka on kohdistettava kysynnän elvyttämiseen. Nimenomaan hyvinvoinnin jakamiseen siten että siitä kaikki pääsevät osallisiksi eikä vain ne, jotka maksavat joukkovoimaa käyttävien järjestöjen jäsenmaksuja.

Hyvä esimerkki on turvapaikanhakijat. Heti ensimmäisellä askelella Suomen kamaralla he toteuttavat tervettä talouspolitiikkaa. Saavat Sipilältä euron, käyttävät sen kokonaan tai ainakin melkein, välittömästi kysynnän kasvattamiseen, työllistävät nimenomaan kantaväestöä. Ruokaa, vaatteita, asunto. Oli helppo ennustaa jo tapahtunut asuntotuotannon elpyminen, kun maahan ilmestyi 30000 asunnontarvitsijaa. Sipilä antoi, he panivat euron pyörimään.

Mistä se euro oli tullut? Suomalaiselta veronmaksajalta. Suurituloisilta ennen kaikkea. Jos olisi heille jäänyt, olisi korkeintaan 50 senttiä mennyt kysynnän lisäykseen, pahimmassa tapauksessa karannut maasta veroparatiisiin.

Toinen hyvä esimerkki on Uber, jota nyt poliisi rikollisena vainoaa. Aivan toisin pitäisi olla. Yrittäjyyttä, jota pitäisi suosia eikä vainota. Äskettäin luin ilokseni jostakin, että uber on leviävä ilmiö, ei vain järkevää autonkayttöä. Monet muutkin palvelut ovat alkaneet toimia uber periaatteella. Toteuttavat markkinataloutta ruohonjuuritasolla.

Tarpeista kumpuava kysyntä kohtaa tarjonnan ilman byrokratiaa, ilman keskusjohdon lamauttavaa ohjausta. Pieni mies toimii etujensa mukaan. Venäjällä on totuttu siihen, että jostakin ylhäältä annetaan: Jumala, tsaari, Putin antaa. Yhä vielä käypä puhetapa. Omin korvin olen kuullut haastatellun kansalaisen käyttävän sanoja 'Putin antoi.'

Kun Sipilä antoi euron, hän teki talouspolitiikkaa ja vielä hyvää talouspolitiikkaa, joka pani euron pyörimään ja iski ruohonjuuritasolla kysyntään ja houkutteli esiin tarjontaa ja työllisyyttä. Euro annettiin viisaasti sinne, missä se lähti pyörimään. Tehtiin talouspoliittinen toimenpide markkinatalouden elvyttämiseksi.

20160904 Utopistin kasvulääke

Joukkovoimalla narulla työntäen käärmettä pyssyyn ajava talouspolitiikka jatkaa synkkää kulkuaan. Niinsanotut realistit keksivät jos mitä kikkoja työllisyyden parantamiseksi. Työaikaa pidennetään, verotusta kevennetään siellä ja kiristetään täällä. Ihmetellään, kun ei kasvutavoite ja työllisyystavoite toteudu.

Utopistin mukaan se johtuu siitä, että käytetään vääriä lääkkeitä. Tarjontaa manipuloidaan, kun katse pitäisi kiinnittää kysyntään, joka kansantaloutta viime kädessä pyörittää. Kysyntä kumpuaa ruohonjuuritason tarpeista, makrotason talouspolitiikan tekijöille täysin tuntemattomasta ja hallitsemattomasta massasta. Työttömyysavustukset ja sosiaalipolitiikka saavat huolehtia yhä kasvavan joukon toimeentulosta. Automaatio ja digitalisointi harmillisesti vain kasvattavat tätä armopalan saajien joukkoa. Mutta eihän nykyaikana enää voi olla kysymys mistään massojan kapinasta, joten annetaan olla. Kyllä se siitä hoituu, kun saadaan vienti vetämään. Ulkomaiden ostovoimalla työllistetään Suomi niinkuin se on tähän astikin työllistetty.

Mitä olisikaan annettavaa kasvavalla työttömien joukolla? Olisi kyllä. Siellä on piilossa kansantalouden parasta käyttövoimaa, kysyntää kahlehdittuna puuttuvan ostovoiman lukon taakse. Millä avaimella lukko auki? Utopistin maaginen lääke on 'tonni kaikille' eli kansalaispalkka kaikille riippumatta siitä sattuuko työtulon arpalippu käteen vai ei. Tonnin kansalaistulo takaa ihmisarvoisen perustarpeiden tyydytyksen ja hyvinvoinnin jakautumisen paremmin kuin rohmuvoimaan perustuva yleissitovuus, joka ajaa asiaa kerta kaikkiaan väärästä päästä ruohonjuuritason aktiviteettia hilliten eikä rohkaisten kuten pitäisi.

Rohmutulon saaja käyttää lisäeurostaan keskimäärin korkeintaan 70 senttiä kyntään, loput panee talteen pahan päivän varalle, pahimmassa tapauksessa uittaa talteen ja turvaan veroparatiisiin, siis varmuudella pois kierrosta. Kansalaispalkka tavoittaa ihmisiä, jotka ovat tarpeessa ja käyttävät lisäeurosta 90 senttiä kulutukseen eli kysynnän kasvattamiseen. Kotimaisen kysynnän kasvu työllistää, kasvattaa tuotantoa ja lisää tulonmuodostusta, kansantalous nousee lamasta. Sen panee pyörimään pienituloisen suuri kulutusalttius. Syntyy ruohonjuuritason yritystoiminta, joka vastaa ruohonjuuritason kysynnän kasvuun. Edellytyksenä on vapaa kilpailu ilman kolmikannan tukahduttavia kahleita.

20160911 Uskomatonta mössöä

Yhä vain jatkuu kaistapäinen narulla työntämisen ja käärmettä pyssyyn ajamisen talouspolitiikka. Päättömät päätökset on onnistuttu oikein seminaareilla siunaamaan. Parhaat asiantuntijat on palkattu erittelemään ja ylistämään tehtyä päätöntä politiikkaa. On kuultu hampaatonta puhetta, uskomatonta mössöä, niin korkealla tasolla, ettei muuta mahdollisuutta ole jäänyt kuin ihmetellä keisarin uusia vaatteita.

Vientiä tässä nyt väkisin yritetään työntää vauhtiin. Ulkomailta nousun ainekset haravoida. Se ennen onnistui, kun oli käytettävissä ihmeellinen vipu, devalvaatio. Enää ei ole. Enää ei onnistu. Samana päivänä kun korkean tason viisaus vietti ampumattoman karhun peijaisia, saatiin kylmää tietoa viennin supistumisesta niin ja niin monella prosentilla.

Eikö se ollut sama päivä, kun saatiin tietää röyhkeyden huippu. Sejase jättiammattiliitto ohjaa niin ja niin monta sataa miljoonaa rahastoihin joukkovoiman tehostamiseksi. Ihan oikein: rahastoitua joukkovoimaa on tulossa. Sillä tässä maassa talouspolitiikkaa tehdään. Valtakunnan hallitus kumartaa tälle voimalle, tanssii sen pillin mukaan ja pyllistää markkinavoimille. Sille oikealle ruohonjuuritason markkinavoimalle, kysynnän ja tarjonnan kohtaamiselle lattiatasolla.

Mutta viime aikoina on kuultu uutisia myös tämän korkealle tasolle näkymättömän taloutta todellisuudessa pyörittävän voiman aikaansaannoksista. Ei ennättänyt mamutsunami vaimeta, kun jo koettiin iso ihme: rakennusteollisuudessa on alkanut nousu. Ihmekö tuo, kun markkinoille on tullut parikymmentätuhatta uutta asunnontarvitsijaa. Yleisestä valituksen ininästä poikkeavia soraääniä kuullaan jatkuvasti sieltä ja täältä vastaanottokeskusten ympäristön yrittäjiltä. Kauppa käy. Onko ihme, kun Sipilän antama veroparatiisia etsiskelevä kierrosta poistunut euro lähtee pyörimään koko voimallaan, aikaansaa tarpeista kumpuavaa kysyntää. Tarvitaan ruokaa, vaatteita, asuntoja. Niiden tuotanto piristyy, kasvaa, työllisyys elpyy, nimenomaan kantaväestön tässä vaiheessa.

Samaan aikaan kun korkean tason möykkymafia hurskastelee arvokkaalla sopimusvapaudellaan, ruohonjuuritasolla siitä lipsahdellaan ja annetaan piupaut yleissitovuudelle. Sopimusvapaus ja sopimusvapaus, mutta millä tasolla? Pomoilla cocktailpöytiensä ääressä vai ihmisillä arkensa askareissa? Minä kysyn vaan, kuten Pätkä Puupää elokuvissa.

Poliisi pannaan vainoamaan uberisteja, sakkoja määrätään korkean tason sopimusten rikkomisesta. Jäykkyys ja jämäkkyys ovat talouspolitiikan korkeimmat arvot. Siltä näyttää. Viis pienten ihmisten tarpeista ja järjenkäytöstä. Kuitenkin heissä ja heidän päätöksenteossaan on talouden voima.

Oikeata talouspolitiikkaa on se, joka ottaa tämän huomioon ja pyrkii siirtämään laiskoja ja alhaisen kulutusalttiuden euroja niiden käyttöön, jolla kulutusalttius on suuri. Sieltä kysyntä, tuotanto, tulonmuodostus ja työllisyys kumpuaa.

Keisarin uusia vaatteita hämmästelevän korkean tason mössön vastapainoksi kannattaa lukea nuoren naisen Binga Tupamäen tuore ja monipuolinen näkemys nyky-yhteiskunnan tilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Binga Tupamäki: Kapitalismista kommunismiin US

20160923 Naurettavia laskelmia

niin korkealla tasolla, että happi loppuu. Tällainen tavallinen pulliainen ja varsinkin kaltaiseni utopisti kuittaa ne lauseella: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, mikä tietenkin pätee myös alla olevasta.

Työajan pidentäminen on täysin takaperoinen toimenpide. Lyhentää pitäisi, mutta aivan muista lähtökohdista kuin tässä on esitetty.

Automaatio ja digitalisointi syövät ihmistyön tarvetta jatkuvasti, luultavasti kiihtyvällä nopeudella. Työn tarve pienenee, työtä riittää yhä harvemmille, onnekkaille. Kuitenkin työpalkka on se arpalipuke jolla hyvinvointia jaetaan. Talouspolitiikan viisastenkivi ei ole kasvu ja työllisyys, vaan yllin kyllin tuotetun hyvinvoinnin jakaminen niin että kaikkien kansalaisten perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Siihen on todellakin varaa. Niin kauan kuin työpalkka on hyvinvoinnin jakamisen pääasiallinen väline, olisi työtä jaettava mahdollisimman monelle. Kun työvoiman tarve jatkuvasti vähenee, työaikaa olisi lyhennettävä, että työtä riittäisi mahdollisimman monelle.

Tältä kannalta katsoen olisi työpalkan rinnalle kehitettävä vaihtoehtoisia keinoja hyvinvoinnin jakamiselle. Muuta ei ole näköpiirissä kuin kansalaispalkka eli perustulo. Iskulauseeni on: tonni kaikille riippumatta siitä osallistuuko tuotantoon vai ei.

20161029 Miten talous pyörii?

Vielä selvyyden vuoksi. Mikä kansantaloutta pyörittää? Ruohonjuuritason kysyntä. Miksi? Koska se lähtee ihmisen, jokaisen meistä tarpeista, fyysisistä ja psyykkisistä. Tarjontapainotteinen talouspolitiikan johtaminen sen sijaan kuvitelluista yhteiskunnan, siis makrotason 'tarpeista'. Vielä tätäkin pimeämpi on käsitys, että raha jotenkin pyörittää kansantaloutta. Sitä minun on täysin mahdoton ymmärtää. En mitenkään käsitä siitä edes alkeita. Tai niin no: joku ihminen voi todella pitää rahan saamista toimintansa motiivina. Mutta että kansantalous tältä perustalta? Onhan sitä ollut merkantilismia, kullan tavoittelua ja fysiokratismia, täydellistä maauskoa. Mutta ajan oloon on viisastuttu. Filosofinenhan se on käsite kysynnänkin ylivoimasta. Siinä mielessä ei sen kummempi kuin tarjonta ja raha, mutta sen perusta tuntuu näitä muita paljon vahvemmalta.

Nytpä onkin tullut vuodatettua kaikki se viisaus, mitä minuun on kätketty. Oikein pitää sivustomuistiin tallentaa myöhempää käyttöäkin varten.

20161208 Hyvinvoinnin jakaminen

Totta kysyntäpainotus. Samoin muutenkin hyvinvoinnin jakamisen ongelma. Tässä ratkaisua etsitään sinnikkäästi edelleen sellaisesta palkkatasosta, että mahdollisimman moni työllistyy ja sitä kautta edelleen hyvinvointi jaetaan. Minun utopistifilosofiassani lähdetän muulle tielle. Etsitään palkka-arpalipuille vaihtoehtoja. Heti ensimmäiseksi hylätään yleissitovuus ja keskitetyt palkkaratkaisut ja annetaan ruohonjuuritason kysynnän ratkaista ongelmat sekä hyödyke- että tuotannontekijämarkkinoilla. Mutta tämäkään ei riitä. Automaation ja digitalisaation laajentamia, mutta osallistujajoukoltaan pienentyneitä arpajaisia joudutaan täydentämään muilla hyvinvoinnin jakamisen keinoilla. Toistaiseksi kansalaispalkka ainoa näköpiirissä oleva keino. Minun systeemiini kuuluu myös radikaali muu uudistus: kasvoton verotus. Verotus irroitetaan kokonaan kuluttajan, kansalaisen, kysynnästä päättäjän tuloista. Verot kokonaan tuotannosta, aina kun tuotanto siirtyy markkinoille eli yhteiskunta ensin apajalla. Loppu kansalaispalkkana, joka turvaa minimihyvinvoinnin ja palkkiona osallistumisesta tuotantoon. - viesti P Pihlannolle

20170504 Työllistäminen

Muuten hyvä, mutta tässäkin koko asia ajatellaan väärin päin. Ei tuotannontekijämarkkinoitakaan, siis tässä työvoimamarkkinoita, pyöritä tarjonta vaan kysyntä, joka puolestaan on johdettua kysyntää, peräisin hyödykkeiden kysynnästä, joka on peräisin kuluttajan fyys ja psy tarpeista. Jos jotakin politiikkaa tehdään, se on kohdistettava alkusyihin, kuluttajan mahdollisuuksiin tyydyttää tarpeitaan ja se on kuluttajan osotovoimaan. Toimenpiteet on suunnattava siten että ostovoimaa ohjataan korkean (raja)kulutusalttiuden omaavaan väestönosaan. Sitä ovat pienitulokset, työttömät, mamut yms. Tarjontapuolen manipulointi tuo mieleen keskusjohtoisen Neuvostoliiton, joka sortui ruohonjuuritason markkinatalouteen mustan pörssin ja datshojen markkinoiden toimintaan, joka puski läpi ja kaatoi keskusjohtoisen talouden. Näin käy kaikelle käärmettä pyssyyn ajavalle ja narulla työntävälle politiikalle.

20170509 Kysyntä - keskustelu Facebookissa

Hannu Myllynen:
Tarjonnan narulla työntäminen ei tuota tulosta. Kysyntää on rohkaistava ruohonjuuritasolla suuntaamalla ostovoimaa sinne missä suuri kulutus- investointialttius. Euron pyörittäjille, pois sen makuuttajilta, joilla kaikkea on.
Asko Korpela:
Kyllä mutta ostovoimaa tulee kestävästi vain tuottavasta työnteosta ja yrittämisestä. Vastikkeeton , tuottavuuden ylittävä rahanjako lämmittää vain sen hetken ja sitten olemme entistä suuremmissa vaikeuksissa. Kuten voimme huomata.
Senpähän takia sitä onkin ohjattava sinne missä se saa aikaan kysyntää, tuotantoa, työllisyyttä, uutta ostovoimaa... panee euron pyörimään eikä makaamaan.
Kysyntää, psy fyy tarpeista peräisin olevaa, ostovoiman puutteesta johtuen patoutunutta...
Hannu Myllynen:
Asko Korpela, tarpeista ei ole pulaa. Tarpeiden tyydytyksestä on aina pulaa? Markkinoilla, myös työmarkkinoilla, niukkoja eli kaupallisia hyödykkeitä ja voimavaroja allokoidaan hintamekanismin avulla sinne missä niistä saatava hyöty on tuottavin meidän kaikkien kannalta. Siksi kilpailunrajoitukset ovat haitallisina ja vahingollisina lailla kiellettyjä.
Näin te proffat kauppiksella saitte miut ymmärtämään?
Asko Korpela:
Pulma syntyy siitä, että se paras ostovoimanjakomuoto eli työpalkka muodostuu arpalipukkeeksi, joita ei riitä kaikille juuri mainitsemastasi syystä eli jäykkyydestä. Työpanoksen tarve vähenee ja automaatio tekee työt. Siitä syystä joudutaan käyttämään sitä toista ostovoiman kanavointivälinettä, tulonsiirtoa. Itse paras esimerkki. Eläke vähän päälle 3 tonnia, puolella siitä pystyn tyydyttämään kaikki tarpeeni, kun en enää matkailemaankaan pysty. Yhteiskunta ottaakin automaattisesti tonnin, 500 jää makaamaan. Kanavoin sen lapsenlapsille, jotka kovin rajoitetusti saavat arpalipukkeita. Onneksi en työpanoksellani ole syrjäyttämässä muita vähistä työpaikoista, joita pitäisi lisätä lyhentämällä jokaisen työaikaa eikä pidentämällä kuten äskettäin tehtiin. Sitä minä nimitän narulla työntämiseksi ja perä edeltä ja latvasta puuhun nousemiseksi. Eivät ole ainakaan minun tarpeeni rajattomat. Epäilen, sttä on muita samanlaisia. Muuten olisi raha tiukalla ja korko korkealla...
Tämän vakavan arpalippupulman ratkaisemisessa en pidä lainkaan hullumpana keinona kansalaispalkkaa eli perustuloa, jonka jokainen saa riippumatta siitä osallistuuko tuotantoprosessiin vai ei. Sopiva perustulo ehkä juuri tuo puolitoista tonnia, jolla itse tulen mainiosti toimeen ja siis itse yhden perustulon verran luovutan jaettavaksi yhteiskunnan toimesta. Aina olen ollut iloinen veronmaksaja, koska tunnen samalla saavani ja voivani antaa. Tupla kirk veronkin olen maksanut, kun puolitoista vuotta sain henk koht viikkottaista opetusta jehovilta. Täysin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti lahjoitin heille kirk veron verran.
Eli kaikenkaikkiaan:
Löydän henkilökohtaisella tasolla perustelut tälle 'Tonni kaikille' perustulovaatimukselleni.




PageTop
23-Pasifismi o 00-Muistelmat o 25-Perhe

Asko Korpela 20171120 (20170401)