20070602 Riemuylioppilas 

Asko Korpela, Karhulan lukio

Hyvät Uudet Ylioppilaat,

Ja kuitenkin silloin kun me seisoimme siinä missä te nyt, emme tienneet mitään televisiosta, korkeintaan puhuttiin näköradiosta ja tietokone oli vasta tulossa ja siitä käytettiin tosissaan nimeä sähköaivot, internetistä ei ollut aavistustakaan. Nyt ei elämää voida ajatella ilman näitä. Ei ole vähäisintäkään epäilystä, etteikö teille käy samoin. Emme vain tiedä mitkä ovat ne asiat, jotka näin ratkaisevasti muuttavat teidän elämäänne ja joiden alkua te 50 vuoden kuluttua vastaavasti hymysuin muistelette. 

Te tämän tulevaisuuden itse rakennatte ja se tapahtuu sille perustalle, jonka juuri olette koulussa oppineet. Niin teimme mekin. 

Itselleni kävi niin, että vastoin tahtoani jouduin täällä matikkalinjalle, kielilinjaa ei ollut. Kirjoitinkin matematiikan, sain approbaturin. Sain siitä lisäpisteen ja pääsin Kauppakorkeakouluun, jonne pyrin kielten opiskelu ja diplomaatin ura mielessä. Luin parin diplomaatin muistelmat, totesin: ei ole minun hommiani. Jymähdin loppuiäkseni opinahjooni. Yli 20 viimeistä vuotta opetin matemaattista taloustiedettä kahden professorin kanssa, lopulta osasin itsekin. Kielitaidosta ei käytännön hyötyä, paitsi venäjästä. Niin, että melkein mitä hyvänsä voi sattua.⁽*⁾

Kaksi asiaa, joita en oppinut koulussa. Mitenkä mahtaa nykyään olla? 

Matematiikasta ja yleissivistyksestä: oletteko tulleet ajatelleeksi, laskeneeksi, millä nopeudella se piste etenee, jossa aurinko paistaa kohtisuoraan maapallon pintaan, siis suoraan ylhäältä. Perustiedot 24 tuntia ja 40000 km. Päässälasku, tulos 100 metrin tarkkuudella. 

Mistä tällainen laskutehtävä? Lukiessani toiseksi parasta suomen kielellä kirjoitettua kirjaa: Volter Kilpi - Alastalon salissa. Siinä on navigointi kunniassaan. Jos ette ole lukeneet, käy kateeksi: mahtava lukuelämys edessä. Vasta eläkkeellä tähän tutustuin. Turhempaakin koulussa. 

Ovatko nyt sitten äsken mainitut meidän sukupolvemme suuret keksinnöt jotenkin parantaneet elämänlaatua? Vaikea sanoa, tuskin kuitenkaan huonontaneet. Mitä te voisitte näköradion ja sähköaivojen tai internetin veroista kehittää? 

Tätä vuosisataa, vai oliko koko vuosituhatta, on toiveikkaasti sanottu inhimillisyyden aikakaudeksi. Jospa te sen mukaan vaikka sellaiset kikat keksisitte, että kansainvälinen pyssyjen kanssa puuhastelu loppuisi! En pidä mahdottomana! Mikään mielikuvituksen tuote ei ole mahdoton. 

Onnea, onnea, punainen tupa ja perunamaa!