Olen saanut yhdessä Hannen kanssa vierailla tässä paikassa kerran aikaisemmin. Se tapahtui toissa talvena. Sitä aikaisemmin en tuntenut sinua, Asko, oikeastaan ollenkaan ja sinä otit riskin kutsua meidät, sinulle tuntemattomat, luoksesi. Sinä, Salla, olit myös kutsujana ja ehkä olit yrittänyt vakuuttaa isällesi, että pyrimme käyttäytymään korrektisti emmekä sylje lattialle emmekä herätä muutenkaan pahennusta. Muistan tuon vierailumme hyvin, sillä tuskin koskaan olen missään muualla päässyt niin valtavan sivistyksen tulvan pyörteisiin. Kutsujana oli eläkkeelle siirtynyt kansantaloustieteen lehtori ja jo termi "kansantaloustiede" ylitti korkealta minun ymmärrykseni. Ja kävi vielä ilmi, että olet alasi ehdoton huippu, professorinkin arvonimen ansioistasi saanut. 

Kuitenkin sivistyneisyytesi näyttäytyi meille intohimoisena rakkautena kirjallisuuteen ja kieliin. Anteeksi, jos aliarvioin, mutta käsittääkseni olet lukenut kirjallisuutta parillakymmenellä eri kielellä. Siinä oli maalaiskanttorille ihmettelemistä. Vieraskirjaanne kirjoitin muistaakseni "On aina hienoa päästä itseään sivistyneempään seuraan". Vaikka olenkin lähes jatkuvasti itseäni sivistyneemmässä seurassa (tästä poikkeuksena ajat, jolloin olen yksin), painii vierailumme tänne aivan omassa, superraskaassa sarjassaan. 

Sivistyksen kylpy oli sellainen kokemus, jota en voi rahalla korvata. Eräällä tavalla olen kuitenkin yrittänyt lyhentää velkaani. Nimittäin siitä lähtien olen rukoillut puolestasi, Asko, ja tänä vuonna aivan säännöllisesti. Olen nettisivuiltasi lukenut, että totuus, hyvyys ja kauneus ovat arvoistasi tärkeimmät. Niinpä olenkin rukoillut, että saisit aikaisempaa selkeämmin ja henkilökohtaisemmin kohdata Hänet, joka on kaiken totuuden, hyvyyden ja kauneuden lähde - taivaallisen Isämme ja Hänet, joka sanoi itsestään: "Minä olen tie, totuus ja elämä" - Jeesuksen Kristuksen. Olen vakuuttunut siitä, että Hän tahtoo kohdata sinut juuri sinulle sopivalla tavalla. 

Sinulle, Salla, minun on tunnustettava, että olen rukoillut puolestasi huomattavasti vähemmän kuin isäsi puolesta, mutta aion jatkossa korjata asian. Sinuun saimme varsinaisesti tutustua Mozartin Taikahuilua laulaessamme Nilsiän Louhosareenalla. Sen jälkeen tulit Harmonia-kuoroon piilonilsiäläisenä jäsenenä ja toit tullessasi suuren maailman tuulahduksen. Olet ansioitunut kirjailijana ja kääntäjänä. Viimeksi yöpöydällämme on majaillut käännöksesi Tommy ja Carita Hellstenin kirjasta "Lähelle on pitkä matka". Mutta kuorossa opimme tuntemaan sinut intohimoisena musiikin rakastajana. Kummankin teidän kohdalla minun on siis käytettävä adjektiivia "intohimoinen". 

Rukoukseni ja toivotukseni sinulle on se, että saisit käyttää monia lahjojasi entistä rikkaammin ja voimakkaammin Jumalan kunniaksi ja Hänen valtakuntansa työn parhaaksi. Odotan, että saamme usein lukea uusia kirjojasi ja kuulla niissä Hyvän Paimenen äänen. Hän itse antakoon sinulle sanat. 

Toivotan teille molemmille runsasta Jumalan siunausta kaikkeen elämäänne!