|
Tervehdin kaikkia isän lukupiirin uskollisia jäseniä ja ilmoittaudun ainakin vierailevaksi tähdeksi. Tämä lukupiirihullutus tai –villitys lähti aikoinaan kymmenen vuotta sitten, kun HS:n toimittajaveijarit lukivat kommentoiden Volter Kilpeä ja me keksimme isän kanssa siitä itsellemme sivuprojektin. Minulla on arkielämässäni niin kiire kaiken kanssa (olen kolmen lapsen yksinhuoltaja), etten ikävä kyllä ole juuri ehtinyt näihin osallistua. Nyt tämä kirja kiehtoi minua niin, että tulin hankkineeksi sen kirjastosta, englanninkielisenä tietenkin. Aluksi olin teistä jäljessä ja nyt olen edellä. Minulla on lukuaikaakin kovin vähän, mutta nyt sattui pitkä junamatka (juna kulki eikä ollut kuin 20 min myöhässä).
Olen runsaat kymmenen vuotta sitten asunut New Yorkissa ja rakastin kaupunkia, vaikka se oli myös kauhean rasittava paikka ja elämäni siellä oli myös rasittavaa. Jouduin nimittäin istumaan jalkani suonikohjuille YK:n maanalaisissa kokoussaleissa kuuntelemassa melkoisen joutavia, mutta usein pitkiä ja kaunopuheisia jaarituksia kuudelle kielelle tulkattuna. Minulla oli koko ajan pieni lapsi, olin raskaana tai molempia, mistä seurasi, etten päässyt enkä jaksanut kaikkiin kaupungin herkkuihin ja aarteisiin tutustua. Mutta sellainen mieltymys ja kaihokin on mieleeni jäänyt, että katson mielelläni kaikki New York –elokuvat ja luen New York –kirjat.
Edellä selostetun elämäntilanteen seuraus oli sekin, etten juurikaan tutustunut ihan aitoihin alkuasukkaisiin. Diplomaatit pyörivät omassa soittorasiassaan. Niinpä minusta on ihan tavattoman nautinnollista lukea Wolfen tarkan ja yksityiskohtia antoisasti kuvaavan silmän kautta katsottuna kaikkea sitä, mitä erilaisten pilvenpiirtäjien sisällä tapahtuu. Nuo seudut kyllä näen silmissäni, melko paljon tuli käveltyä, ajettua ja vaellettua eri puolilla.
Kirjan rakenne on huikea – kuin Bachin fuuga, jossa kuljetetaan monta teemaa yhtä aikaa tai kuin jonglööraajan esitys, jossa on enemmän palloja ilmassa kuin taiturilla on käsiä. Henkilöt on upeasti kuvattu, samoin heidän välisensä suhteet.
Jään seuraamaan kirjoituksianne, mahdollisuuksien mukaan osallistun keskusteluun.
Terveisiä muuten Askon kämpiltä, jossa nautimme juuri makoisat pizzat. Nilsiän bussiaseman vaatimattomassa baarissa tehdään yhtä hyviä pizzoja kuin New Yorkissa. Se on paljon sanottu, mutta en liioittele yhtään. Tulin niitä NYC:in pizzoja sentään kolme vuotta syöneeksi!
|