|
Oikeuden ensimmäisen käsittelyn jälkeen oli tapahtunut yhtä ja toista, kuten luemme epilogista. Viime lukujakso päättyi Shermanin kannalta lievästi optimiseen tilaan, koska tuomari Kovitsky palautti jutun suurelle valamiehistölle. Vuosi oli kulunut ja Henry Lamb oli kuollut tajuihinsa tulematta. Nyt kun asia tulisi uudelleen oikuteen, kyseessä olisikin jo kuolemantuottamus, mahdollisesti tappo, pahimmassa tapauksessa murha.
Kuten muistamme, apulaissyyttäjä oli saanut idean ja soitteli vuokrasäännöstellyn talon isännöitijälle. Nyt saamme kuulla, että hän oli yrittänyt hankkia tuosta talosta edullista asuntoa ystävättärelleen, ruskeahuuliselle tytölle, Shelleylle.. Hänet oli siten täytynyt irroittaa Sherman McCoyn jutun uusintakäsittelystä.
Marian Ruskin oli solminut uuden avioliiton ja hankkinut sen myötä vaikuttavalta kuulostavan lisän sukunimeensä. Turha mainitakaan, että hän olisi muuttanut todistustaan suuren valamiehistön uusintakäsittelyssä.
Judy ja pikku Campbell olivat muuttaneet Keskilänteen, Judyn vanhempien luokse. Judy ja Sherman olivat panneet avioeroprosessin vireille. The New York Timesin artikkelin mukaan Shermanin elämäntyyli oli totaalisesti muuttunut: hulppean Park Avenuen asunnon sijaan hän asui nyt vaatimattomassa tornitalossa, vuokrakaksiossa, hänen asunsa oli entisten Saville Row-pukujen sijaan khakihousut ja urheilupaita. Haastatteluissa hän kertoi olevansa nyt uravastaaja, hänellä ei ollut muuta tehtävää kuin vastata erilaatuisiin kanteisiin, joita oli ropsahtanut asunnon ja Southhamptonin talon myynnistä ja ties mistä. Hän hoiti nyt itse oman puolustuksensa, sillä hänellä ei ollut enää varaa maksaa Killianin asianajopalkkioita.
Killian puolestaan oli ilmeisesti ehtinyt hyötyä jutusta taloudellisesti, vaikka oli menettänyt ennen niin rahakkaan asiakkaan. Hän oli hankkinut kulttuurisyistä suojellun kartanon muodissa olevalta alueelta.
Peter Fallow oli saanut Pulitzerin palkinnon McCoyn tapauksen selostamisesta.
Irvokkain tässä tapahtumakulussa oli minun mielestäni se, että tuomari Kovitsky, todellinen totuuden etsijä, oli menettänyt virkansa kun taas piirisyyttäjä Weiss, puhdasverinen poliitikko, oli suurella äänivyöryllä uusinut valtakirjansa.
Kuten huomaamme, tässä tarinassa totuus oli suurin häviäjä. Vähäpätöiseksi ei voi myöskään Shermanin menetyksiä sanoa. Liian kovat seuraukset yhdestä kevytmielisestä ajomatkasta. Kääntöpuolelle asettuvat Marian, Killianin, Weissin ja Fallowin onnenpotkut. Weissin, Killianin ja Fallowin tapauksissa ne aiheutuivat Shermanin onnettomuudesta. Mikä siis on tarinan opetus!
|