Piuhoitus
Sherman istui Killianin toimistossa ja odotti piuhoitusta. Kilian oli ehdottanut, että Sherman osallistuisi Ruskinin hautajaisiin ja yrittäisi saada Mariasta irti jotakin, mitä voitaisiin käyttää todisteena, sillä täytyihän Marian sentään tulla miehensä hautajaisiin.
Sherman tunsi itsensä iljettäväksi elukaksi Killianin avustajan teipattua häneen piuhat, mikrofonin ja nauhurin. Killian oli vakuuttanut hänelle, että hänellä oli täysi oikeus suojella itseään ja kaikki tämä oli aivan laillista olosuhteet huomioon ottaen. Shermanin pelko oli muuttanut hänen moraalimaisemansa kartan hyvin nopeasti.
Killian antoi Shermanille ohjeet siitä, mitä tämän tulisi sanoa Marialle.
Hautajaiset
Fallow istui vastakkaisella puolella huonetta kuin ovi, josta Maria ja Ruskinin pojat, tytär sekä sisar tulivat hautaustoimitukseen.
Amerikklaiseen tapaan vainajan ystävät esittivät muistopuheitaan ja Fallow kärsi sisimmässään tästä amerikkalaisesta tunteilusta. Muistopuheet olivat juuri niin hengettömiä ja mauttomia kuin Fallow oli kuvitellut. Ruskinin yhtiötoveri puhui holdingyhtiönsä hohdokkuudesta, vainajan lempipianisti soitti joitakin kappaleita ja pääpuhuja, elokuvatähti, sekosi sanoissaan ja juuttui kertomukseen uima-altaiden suodatinlaitteista..
Muistotilaisuuden päätyttyä väki kerääntyi viereiseen vastaanottohuoneeseen ja Fallow huomasi, että Sherman McCoy oli paikalla ja yritti päästä juttusille Marian kanssa kuten hänkin. Fallow asettui McCoyn lähettyville ja kuuli McCoyn lausuvan muun muassa rampista ja siitä toisesta ja luistelemisesta. Hän kuuli myös, miten leski ehdotti että tuosta puhuttaisiin joskus toiste:”Etkö ymmärrä, etkö tiiä missä olet, minulta kuoli mies.” McCoy poistui nopeasti.
Fallow odotti tilaisuuttaan ja pääsi esittämään surunvalittelunsa huomauttaen samalla, että hän oli ollut paikalla, kun Ruskin kuoli. Maria esitti lausui kiitoksen sanoja. Fallowin journalistiminä voitti. Hän yritti kääntää keskustelun yliajotapahtumaan. Marian temperamentille se oli liikaa, hän karkotti Fallowin selvin sanoin:” Painu pellolle ja mätäne pystyyn!”
Fallow lähti tarkistettuaan kuitenkin ensin vieraskirjasta, keitä tilaisuudessa oli ollut läsnä! Juttu kuohui jo valmiina hänen päässään. Mikään ei tällä hetkellä tuntunut niin houkuttelevalta kuin oma tekstinkäsittelylaite. Hän kirjoittaisi minä-muodossa.”Minä, Fallow!”
Muutkin hautajaisvieraat tekivät lähtöä. Tilaisuudessa laulanut kanttori huomasi oman tilaisuutensa tulleen ja esittäytyi levy-yhtiön toimitusjohtajalle: ”Ei mikään ongelma, minä olen jo tehnyt kasetit, kaikki Caruson kappaleet, Mario Lanzaa kanssa!” Ehkäpä näistä hautajaisista aukenisi hänen levylaulajauransa! Toisen kuolema....
|