|
The City Lightin toimituksessa pidettiin palaveria. Pohdittiin, miten päästäisiin selville Maria Ruskinin olinpaikasta, häntähän oli haastateltava yliajotapauksesta. Lehden omistaja, itse sir Gerald Steiner keksi, että sarjaan ”Uuspohatat” voitaisiin haastatella Ruskinia ja tältä mahdollisesti saataisiin vihiä Marian siitä, mista Marian voisi tavoittaa.
Ruskin oli todennut yleensä välttävänsä julkisuutta, mutta jostain syystä lehden yhteydenotto imarteli häntä ja haastattelusta sovittiin. Haastattelija olisi Peter Fallow ja tapaamispaikaksi Ruskin ehdotti erästä New Yorkin kuuluisinta ravintolaa.
”Siitä yksin kertaisesta syystä, että ruoka ja palvelu täällä ovat New Yorkin parhaat” Ruskin selitti tavatessaan Fallowin. Ravintolan henkilökunta oli ysävällisesti hymyillen Ruskinia vastassa. Tosin Ruskinin hyvää tuulta vähän laimensi se, että ravintolaan odotettiin Indonesian diktaattorin vaimoa ja henkilökunnan huomio oli osittain tässä odotuksessa.
Ruskin kertoi menestyksestään: tärkeintä oli pysyä päättäväisenä. Päättäväiset miehet tekivät niin paljon päätöksiä että jotkut niistä olivat väkisinkin hyviä. Hänen,Ruskinin menestys oli alkanut energiakriisistä. Hänen ystävänsä oli ruvennut puhumaan arabien tavasta käydä pyhiinvaellusmatkalla Mekassa ja siinä samassa Ruskin oli tajunnut mahdollisuutensa. Hän oli päättänyt aloittaa lennot Mekkaan. Matkatoimistojen edustajat kiertelivät syrjäisiä kyliä ja houkuttelivat arabeja pyhiinvaelluslennoille. Pyhiinvaellus, joka olisi kestänyt kymmeniä päiviä sujuisi nyt muutamassa tunnissa. Markkinointi onnistui ja lentokoneet olivat täynnä pyhiinvaeltajia ja heidän eväitään eli eläviä karitsoja, lampaita, vuohia ja kanoja.
Ruskin oli ollut usein lennoilla mukana ja kuvaili erästäkin lentoa, joka oli päättynyt epäonnistuneeseen, pitkäksi menneeseen laskuun. Lentäjiä oli kummastuttanut, että matkustajat eivät olleet olleet millänsäkään hurjasta laskusta, kunnes ymmärsivät että nämä ensikertaa lentokoneessa matkustavat luulivat moisen rysäyksen kuuluvan asiaan ja kaikkien lentojen päättyvän näin. Tätä tapausta kertoessaan Ruskin nauroi niin sydämellisesti, että sai ilmeisesti sydänkohtauksen. Muut ravintolavieraat käyttäytyivät niinkuin käyttäydytään, kun joku sivistyneessä seurueessa rikkoo kohteliaan käytöksen säännöt.
Peter Fallow vaati ravintoloitsijaa tilaamaan ambulanssin. Loputtomalta tuntuvat ajan kuluttua, sen jälkeen, kun yksi ravintolan asiakkaista oli epäonnistunut ”Heimlichin manööverin suorittamisessa” eli yrityksessään saada Ruskin hengittämään, tulivat paikalle poliisi ja ambulanssi. Ravintolan pyöröovesta eivät paarit mahtuneet, mutta vihdoin ja viimein ravintolan naistenhuoneen ikkunasta saatiin paarit ulos ja Ruskin asianmukaiseen hoitoon. Tosin ensiapumiehet olivat pessimistisiä, koska elvytysyritykset eivät olleet olleet antaneet mitään elonmerkkiä.
Seuraavana päivänä oli The City Lightissä näyttävä reportaasi kuolemasta New Yorkin tyyliin, jossa ravintola ei todellakaan saanut tyylipisteitä. Toisaalla lehdessä oli lisäksi artikkeli siitä, miten kuollut pohatta oli rikkautensa ansainnut: ”Kuolleen pohatan salaisuus Kosher 747:lla Mekkaan.”
The City Lightin omistaja sir Gerald Steiner oli iloinen: hän kuului uurastavaan lehdistöön ja hänen lehdessään oli päivän vetävimmät jutut!
|