Kokous piirisyyttäjän toimistossa
Piirisyyttäjä Weiss kysyi heti maanantaiaamuna, oliko Lambin jutussa jo riittävästi aineistoa, jotta voitaisiin kuulustella McCoyta. Fitzgibbon kertoi asioiden nykytilasta:Auburn oli tunnistanut McCoyn, autotalliapulainen oli tiennyt, että McCoy oli ollut autollaan liikkeellä yliajoiltana ja etsivät Goldberg ja Martin olivat löytäneet taksiautoilijan, joka vahvisti Auburnin käyttäneen hänen taksiaan, mutta Auburnia kuljettanutta taksikuskia ei vielä ollut löytynyt. Fitzgibbon ei kuitenkaan täysin luottanut Auburniin, niinkuin ei ollut aihettakaan, kuten olemme itse voineet todeta luettuamme Auburnin kertomuksen yliajoillan tapahtumista.
Fitzgibbon halusi pari päivää aikaa lisätutkimuksia varten, mutta nyt Kramer näki hetkensä koittaneen ja hän kannusti käyttämään Auburnia mahdollisimman nopeasti. Fitzgibbon kuitenkin tyynnytteli: ”Auburn ei oo mikään välkky, mutta se tietää että vaihtoehdot on kolme vuotta linnaa tai nolla vuotta.Ei se heittäydy tuppisuuksi.” Weiss ei ollut aivan tyytyväinen kauppahintaan, sillä hän ei olisi mielellään hylännyt suuren valamiehistön päättämiä syytteitä.
Edelleen Fitzgibbon jarrutteli ja sai Kramerin todella vauhtiin. Kramer kuvaili Auburnin lapsuutta: ”kolmannen polven huoltoapujengiä”, jolla kuitenkin oli jonkinlaisia lahjoja, Auburn oli tehnyt kollaaseja. Fitzgibbon oli nähnyt muidenkin kollaaseja, eivätkä Auburnin työt saaneet häntä vakuuttuneeksi siitä, että Auburn olisi ollut mitenkään luotettava todistaja.
Kramer tiesi, että se, mitä hän nyt teki, kantoi nimitystä ”todistajan kirkastaminen”, mutta hän ei halunnut myöntää itselleen, että vain siitä olisi ollut kysymys. Roland Auburn oli eri juttu.
Piirisyyttäjä Weiss päätti, että McCoy haetaan kuultavaksi.
Kontrahti
Weiss näytti läsnäolijoille Architectural Digest lehteä, jossa oli kuvia mm McCoyn varsin kalliisti sisustetusta asunnosta. Weiss totesi, että tässä olisi nyt tilaisuus päästä eroon paskapuheista valkoisten oikeudesta. Hän ehdotti, että McCoy pidätettäisiin kotoaan. Fitzgibbon vastusti. Hän oli hetki sitten sanonut Tommylle, McCoy puolustusasianajajalle, että niin ei tehdä. Weissin mielestä sen olisi voinut jättää sanomatta.
Fitzgibbon oli antanut sanansa. Hän oli tehnyt kontrahdin! Nyt Kramer sai omin korvin kuulla, miten tämä järjestelmä pelasi. Pitäisikö hänen kärsiä irlantilaisten veljellisen solidaarisuuden takia? Mutta palveluspankin käyttäjien oli maksettava erääntyvät laskut! Sanalla kontrahti piirisyyttäjäkin saatiin myöntyväiseksi, hän saattoi vain tuohtuneena moittia:”..kunhan et vastedes tee tuommoisia sitoumuksia kysymättä ensin minulta.”
Kauppoja tehdään siis syytetyn ja syyttäjän kesken ja asianajajatkin pääsevät tässä kontrahti-maailmassa joskus jonkinlaiseen etulyöntiasemaan, määrittelemään syyttäjäviraston toimintatapoja!
|