Työpaikkapalaveri
Bronxin piirisyyttäjänviraston henkirikostoimiston päällikön huoneessa pidettiin palaveria, jonka vaikuttavin ominaisuus tuntui olevan irlantilainen machoilmapiiri. (Vierastan kääntäjän käyttämää termiä machismo) Irlantilaisuus olikin tarttuvaa laatua, sillä Goldberg ja Kramerkin tunsivat itsensä irlantilaisiksi. Irlantilaisen macholaisuuden ominaispiirteet esitellään: ne ovat peräänantamattomuus, aasin urheus ja monoliittinen lojaalisuus. Irlantilaiset itse käyttivät toisistaan ilmaisuja aasi tai harppu. Kumpikaan ei ollut solvaus, päinvastoin!
Tällaisessa ilmapiirissä etsivät Martin ja Goldberg, lähinnä Martin, selostivat esimiestaholle Sherman Mc Coyn haastattelua, joka sitten oikeastaan muuttui kuulusteluksi. Selostus oli yksityiskohtainen. Se sisälsi kuvauksen McCoyn asuintalon ovimiehen hissi-ja taksinappuloista Sherman McCoyn vähittäisen hermostumiseen. Erityisesti kuulijoita huvitti se vaihe, jossa etsivä luki kuultavalle tämän oikeudet, muun muassa oikeuden saada maksuton puolustus!
Kun haastateltava alkoi vedota rutiineihin, mitä väitettä etsivät heti kummastelivat, ei ole ihme, että he heti keskustelun/kuulustelun päätyttyä kävelivät autosuojaan ja haastattelivat paikalla ollutta autotallin hoitajaa, joka erehtymättä muisti McCoyn olleen ajelulla juuri kohtalokkaana iltana ja palanneen illalla joskus kymmeneltä aika rähjääntyneen näköisenä.
Selostuksen kuultuaan Bronxin piirisyyttäjänviraston henkirikostoimiston päällikkö Fitzgibbon alkoi mietiskellä, miten tästä saadaan vai saadaanko syytekelpoinen juttu. Etsivät olivatr vakuuttuneita. Fitzgibbon muistutti, että piirisyyttäjä Weiss (jonka virka siis oli katkolla) oli nähnyt TV:sta mielenosoituksen ”Weissin oikeus on valkoisten oikeutta” ja halusi toimintaa.
Sherman tapaa asianajaja Tom Killianin
Etsivien haastattelema McCoy oli ottanut ohjeista vaarin ja saapui nuhruiseen asianajotoimstoon tapaamaan Tom Killiania, joka oli kuuluisa rikosoikeuden ja rikosprosessin tuntemuksestaan mutta ilmeisesti myös palkkioistaan, sillä ensimmäiseksi Sherman joutui todistamaan erään asianajopalkkioiden maksusta laistaneen asiakkaan käsittelyä:”Minä lakkasin välittämästä, kun sinä lakkasit maksamasta näitä mun laskuja.... minkä takia minä teen näitä hommia? Rahasta.”
Kun Sherman pääsi asioimaan Killianin kanssa, selvisi, että tämä oli jo tutustunut juttuun lehtikirjoitusten kautta.
Sherman kyseli, mitä asiassa voi hänelle tapahtua ja Killian selosti. Tuomituksi tuleminen merkitsi vankeusrangaistusta, mutta mahdollisuuksien rajoissa oli, että mitään raskauttavaa ei voitaisi esittää Shermanin syyksi. Piti olla hiljaa ja antaa Killianin hoitaa puhumiset, sillä tapauksesta oli jo tullut ”poliittinen jalkapallo” ja paineet kasautuivat Weissin niskaan. Killian oli työskennellyt piirisyyttäjän virastossa ja tunsi Weissin. Fitzgibbonin Killian luki peräti ystäviinsä. Oli siis mahdollista saada juttuun yliote, mutta Marian, siis rouva Ruskinin lausunto olisi välttämätön. Sherman ja asianajaja kinastelivat siitä, kumman olisi parasta ottaa yhteys Mariaan.
Koko keskustelun ajan Shermania ärsytti Killianin puhetapa, newyorkilaisjengin slangi, jopa siinä määrin, ettei hän oikein jaksanut aina keskittyä kuulemansa sisältöön.
Lukija vakuuttuu että niin Killianin määritelmä ”Te Wall Streetin dirikat tosiaan ootte pelureita”, mikä sisälsi arvion, että tämän pelin säännöt olivat pelurille täysin tuntemattomat, kuin etsivien lausahdus: ”Tämä Mc Coy vaikuttaa semmoiselta jätkältä, että me varmaan voidaan savustaa se ulos.” osuvat kohdalleen! McCoy oli todellakin aivan valmentautumaton siihen tilanteeseen, johon oli nyt joutunut.
|