Mikä on muotia tänä sesonkinaSeurapiiritoimittajan tarkalla silmällä ja kynällä kuvataan, miten Sherman ja hänen puolisonsa Judy sonnustautuivat illallisille, jonne todennäköisesti oli kutsuttu merkittävää newyorkilaista huippuseurapiiriä. Juhliin ei sopinut mennä taksilla, sillä paluumatkan taksin odottelu olisi ollut sopimatonta, piti vuokrata limusiini kuljettajineen. Hississä ei tervehditty henkilöitä, joiden kuultiin menevän samaan tilaisuuteen. Vaatteiden tuli olla tietynlaiset, naisilla sai tänä kautena olla röyhelöitä ja liehukkeita vaikka missä ja vaikka kuinka paljon, kunhan asu ei peittäisi sitä, että sen kantaja oli luurangonlaihaksi näännytetty, jos kyseessä oli keski-ikäinen tai sitä vanhempi nainen. Nuoret naiset saivat auliisti näyttää pyöreitä takamuksiaan ja uhkeata poveaan. Välillä kuvaus saa sosiologista tarkkuutta: paikalla ei ollut yhtäkään miestä alle 35 viiden ikävuoden. Naisten kohdalla oli hajonta hyvin nuoriin eli rahamiesten toisiin, kolmansiin tai neljänsiin vaimoihin ja toisaalta kaikenikäisiin uranaisiin.Paikalle kutsutut eivät ollet suinkaan kaikki entuudestaan keskenään tuttuja, vaan illallisten tarkoitus oli tietenkin osittain tutustuttaa toisiinsa henkilöitä, joista olisi hyötyä liikeasioissa. Illalliset saivat pyyteettömämmän luonteen tilaisuuteen kutsuttujen taiteilijoiden kautta. Pitihän seurapiirien saada huvittajansa. Isäntäväen asunnon sisustus vastasi myös tämän kauden muotia, samoin illallisen menu. Kutsujen vieraatPaluumatkalla kotiin Judy kiitteli kutsujen onnistunutta vierasvalintaa, mutta illallisten kestäessä lukija saa jo jonkinlaisen kuvan asiasta: paikalla oli rahamaailman edustajia mutta myös taiteilijoita, kuten englantilainen, lähes Nobelpalkinnon runoillaan saanut aatelismies. Rahamaailmaa edustivat muun muassa Shermanin rakastajatar Marian muslimien pyhiinvaellusmatkoilla rikastunut, 70-vuotias juutalaismies ja Shermanin pöytänaapuri, kiinteistönvälittäjärouva. Aitona snobina Sherman ihmetteli, ovatko seurapiiritoimittaja ja kiinteistönvälittäjä jo seurapiirien kermaa. Runoilijan kiitospuhe isäntäväelleKiinteistönvälittäjärouvalla oli käsitys, että englantilaisista vieraista ei pääse millään eroon ja kun hän huomasi että englantilainen runoilija ja aatelismies alkoi pitää kiitospuhetta, hän arveli mmiehen näin ansaitsevan lisävuorokausia isäntäväen vieraana. Lisäksi hän paljasti Shermanille, että runoilija oli pahasti aidsin runtelema. Runoilijan englantilainen sarkasmi osittain purikin yleisöön, kun hän kertoi kokemuksistaan Yhsysvalloissa: miten heti sotien jälkeen oli helppoa tulla Yhdysvaltoihin, jossa kaikki ihailivat brittejä samoin kuin nyt, kun kaikki säälivät brittejä. Hän oli pahoillaan, ettei ollut pystynyt kirjoittamaan amerikkalaista eeposta, mutta sellaisen kirjoittajaksi olisi tarvittu tai tarvittaisiin jokin Edgar Allan Poen kaltainen näkijä. Runoilija siteerasi Poen Punakasvoista Kuolemaa, joka lukijasta kovasti muistuttaa kuvausta B:n illalliskutsuista. Muut illallisvieraat olivat hämmentyneitä, kukaan ei sanonut mitään tämän kiitospuheen päätyttyä. Vasta vähitellen, emännän kutsuttua vieraat kahvipöytään, alkoi alkuillasta tuttu puheensorina lisääntyä. Sattumalta Shermanin toisella puolella illallispöydässä istui Maria, jonka kanssa Sherman siis saattoi puhua heitä kumpaakin koskettavasta auto-onnettomuudesta, mutta keskustelu ei lainkaan huojentanut Shermani ja Poe-sitaatit saivat hänet entistä ahdistuneemmaksi. Oli kuin Punainen Kuolema olisi ollut kuvaus juuri hänen tilanteestaan.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Muotia, muotia...
|
Pihlanto Pirjopäivi 20100425 (20100425) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster