|
Vielä yksi krapula-aamu
Fallow oli viettänyt illan tavanomaiseen tapaan ja onnistunut taas löytämään jonkun ystävällisen jenkin, kirjallisuusagentin, joka maksoi Fallowin päivällisen Leicesters’issä. Pöytään oli kerääntynyt taas joukko vakiokasvoja ja jossain vaiheessa Fallow oli rojahtanut lattialle. Hänen päälleen oli kaatunut seuruetta enemmänkin ja lopulta koko joukko häädettiin ulos.
Fallow yritti herättäyään muistella, mitä kaikkea oli mahtanut tapahtua ja tämän tuskallisen prosessin katkaisi taas puhelimen ääni. Tulisiko puhelu toimituksesta? Ylivoimaisin ponnistuksin Fallow sai joten kuten vastatuksi puhelimeen ja kuuli hyväntuulisen jenkkiäänen. Soittaja ei onneksi ollut The City Lightin toimituksesta, vaan Al Vogel, joka tunnettiin Englannissa maineikkaana amerikkalaisena asianajajana. 1980-luku oli ollut Vogelille vähemmän suotuisa. Hänen asiakaskuntansa koostui häijyluontoisesta, kurjuutta rakastavasta väestä, johon lehdistö ja intellektuellitkin olivat kyllästyneet.
Vogel oli soittanut Fallowille töihin, sillä hänellä oli tarjota jutun aihe.
Fallowia raastoi vastakkaisiin suuntiin kaksi vaistoa: vaativan fyysisen ponnistelun torjuminen päästäkseen kuuntelemasta amerikkalaista tylsimystä ja toisaalta ilmainen ateria. Ilmainen ateria voitti.
Henry Lambin tapaus
Fallow tapasi Vogelin sovitussa paikassa ja Vogel alkoi selostaa Henry Lambin tapausta. Fallow epäröi, koska hänen odotettiin kirjoittavan pintajengin elämästä. Vogel toi esille kaikki Lambin jutun kiistanalaiset ja tunteita kuohuttavat ainekset: musta poika ei saanut tarvitsemaansa hoitoa ja poliisit eivät tutkineet juttua. Yliajanut auto oli Mercedes, siis paremmin toimeen tulevan henkilön, jota järjestelmä kyllä suojeli. Musta poika oli kunnollisen perheen kunnollinen jäsen ja mikä tärkeintä, pojan äidin suojelija oli kuuluisa ja vaikutusvaltainen musta pastori Kunnianarvoisa Bacon!
Pahimmassakin tapauksessa tästä saisi hyvän human interest jutun, mutta parhaimmassa tapauksessa siitä tulisi jotain todella suurta. ”Tuskin sinä potkuja saat, jos teet helvetin hyvän jutun pohjajengin elämästä.”, totesi Vogel ja sai Fallowin tuntemaan pelkoa. Fallow halusi tietää, mikä Vogelin intressi oli tässä asiassa. Vogel kertoi luvanneensa auttaa Baconia ja oli tuuminut, että Fallow saattoi myös olla avun tarpeessa. Vogel arvosti Baconia, jota hän piti synnynäisenä alistettujen johtajana, vallankumouksellisena.
Fallow soitti lehtensä kaupunkitoimitukseen ja selosti jutun vetävine yksityiskohtineen päivystävälle toimistussihteerille. Puhelun päätyttyä Fallow palasi pöytään kirpeän hilpeyden vallassa, tuon tunteen, josta pääsevät osallisiksi ne, jotka tuntevat kerrankin ansaitsevansa palkkansa.
Juttu kasvaa
Syyttäjän virastossa päivystävä apulaissyyttäjä Kramer joutui myös jälleen tekemisiin Lambin jutun kanssa. Hänen oli soitettava piirisyyttäjän lehdistösihteerille. Tämä kyseli Lambin jutusta:” Katos kun The City Lightista joku kyseli siitä.” ”Tutkimukset jatkuu” sanoi Kramer ja jatkoi ”Jos se tästä paskapökäleestä jotain irti saa, se on velho.”
The City Light ei julkaissut sunnuntainumeroa, joten toimituksessa oli lauantaisin paikalla vain tynkämiehitys. Mutta tänä lauantaina oli paikalla myös Fallow, joka penkoi Lambin juttua yhä syvemmältä. Hän soitti Henry Lambin opettajalle. ”Luonnehtisitteko Henry Lambia erinomaiseksi oppilaaksi?”, kysyi Fallow. Opettaja vastasi: ”Kyllä me siellä Ruppertissakin käytämme vertailevia ilmauksia, mutta erinomainen ei kuulu niiihin.... Hyväkään ei tahdo Ruppertissa oikein toimia. Kysymys kuuluu, ’Käykö hän tunneilla vai ei?”
”Kävikö Henry Lamb?” kysyi Fallow. Opettajan muistin mukaan kävi. Pojan äiti oli kertonut, että Henry suunnitteli gollegeen menoa. Opettaja arveli, että äiti tarkoitti varmaan C.C.N.Y:tä, City College of New York, johon sisäänpääsy oli vapaa.
Fallow halusi tietää miten Hnery selvisi kirjallisista tehtävistä. Opettaja kiljahti, ettei Ruppertissa ollut ollut kirjallisia tehtäviä ainakaan viiteentoista vuoteen. ”Kokeet ovat monivalintatehtäviä.”
Fallow jatkoi: ”Jos käytetään Ruppertiin sopivaa mittapuuta, oliko Lamb sen mittapuun mukaan huippuoppilas. ”Sen mittapuun mukaan kyllä”, vastasi opettaja. Mittapuuksi oli määritelty sellainen oppilas, joka osallistui tunneille, ei häiriköinyt, yritti oppia ja osasi lukea ja laskea!
Luku on erinomainen kuvaus siitä, miten tietyin edellytyksin saadaan päällisin puolin ja ammattilaisen silmin vähäpätöiseltä vaikuttava tapahtumasarja suurta yleisöä kiinnostavaksi. Mieleen nousee hakematta artikkeli pääministerimme lautakasasta!
|