Käsi kädessä Campbellin kanssa
Sherman McCoy rakasti tytärtään ja jossain määrin myös isän velvollisuuksiaan. Ainakin hän hyvin mielellään saatteli aamuisin tyttärensä tietylle bussipysäkille, jolta hyvin toimeen tulevien vanhempien lapset kuljetettiin Taliaferro-nimiseen kouluun, kouluun ”jonka nimi äännetään Toliver, kuten kaikki tiesivät!”
Tekstiin sujahtaa silloin tällöin näitä pieniä ironisia huomautuksia.
Tämänaamuinen kävely ei sujukaan aivan yllätyksettä, sillä Campbell aloittaa teologisen keskustelun kysymällä isältään onko Jumalaa olemassa. Onneksi isälle tytön ajatukset harhautuvat polkupyörään ja kysymyken käsittely keskeytyy.
Taksitolppa Ensimmäisen ja 79:n kulmalla
Pystyisikö näillä tiedoilla löytämään taksin New Yorkissa! Sherman, toisin kuin menestynyt juristi-isänsä menee joka aamu taksilla töihin. Isä oli aina käyttänyt metroa ja käytti edelleen. Maailman Valtiaiden ei sopinut tuhlata aikaansa tungeksimalla metroasemilla tai hakemalla parkkipaikkoja.
Shermanin työnantaja, Pierce&Piercen johtaja oli Eugene Lopwitz, (Puolalaista sukujuurta?) ja tämä oli kiihkeästi hullaantunut kaikkeen brittiläiseen. Niinpä Pierce&Piercen aulatilat pilvenpiirtäjän 50. kerroksessa olivat brittiläistä kartanon eteisaulaa jäljittelevää kitschiä, aina valetakkaa myöten.
Varsinainen työtila, P&P:n meklarihuone oli painostava paikka täynnä häikäisevää valoa ja vääntelehtiviä silhuetteja.
Adrenaliini tarttuu
Salin kiihkeä ilmapiiri sai kohta Shermanin valtaansa. Johtaja piti yhteyttä henkilökuntaan Lontoosta puhelimitse. Kaikki johtavat dealerit istuivat tyylihuonekalujäljitelmin kalustetussa neuvotteluhuoneessa tuijottamassa kaiutinta, joka toi HIS MASTER´s VOICE’n henkilökunnan kuuluviin. Lyötiin lukkoon strategiat.
Kello viiteen mennessä Sherman leijui adrenaliinipilvessä: P&P oli raakaa voimaa ja hän oli osa siitä.
Tässä voiman tunnossa hän yhtäkkiä muisti vaimonsa Judyn ja ihmetteli, mikä tämä luuli olevansa ilmeisesti vain sen vuoksi että hänen isänsä, ummehtuneita tweedpukuja käyttävä professori parka oli joskus 1955 kirjoittanut Aspects-nimisessä lehdessä senaattori Joseph McCarthya vastaan.
Tuo kaikki oli mennyttä, tämä oli uutta aikakautta. Tämä oli uusi Wall Street! Judy oli jäänne hänen lapsuudestaan. Ja Judyllä oli otsaa aiheuttaa hänelle murheita yhdestä puhelinsoitosta!
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Ihan sama ja ihan eri
|
Pihlanto Pirjopäivi 20100125 (20100125) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster