|
Gibraltar
Eurooppalainen lukija arvattavasti siirtää itsensä näppärästi toiselle mantereelle, kunnes huomaa, että edelleen ollaan Amerikan mantereella. Lawrence Kramer tässä yrittää päästä päivärytmiin. Minusta jo se, että kerrotaan minkä merkiset kalsarit - ”B.V.D”!- sankarilla on päällään, vie lukijan takaisin länteen.
Eurooppalainen kertoja voisi todeta että sankari ei ole pukeissa tai on vieä yö-tai aamuasussaan, mutta amerikkalaiset, jotka ovat tehneet itselleen vankilan valmistajamerkkitietoisuudesta, osaavat varmaan näiden kolmen kirjaimen avulla asettaa Kramerin oikeaan tuloluokkaan. Ja sehän on amerikkalaisille tärkeää!
Kirjailija on ehkä Woody Allenin tapaan rakastunut New Yorkiin ja haluaa kuvata sen kaikkia puolia niin rehevästi kuin suinkin. Heille New York on koko maailma, se on Baabelin torni ja Semiramiksen riippuvat puutarhat ja kaikkea siltä väliltä Tällä kertaa meidät tutustutetaan Läntisen 70. kadun pohjoispuolella asuvaan pariskuntaan, joka on juuri saanut ensimmäisen lapsensa ja joutunut sullomaan pieneen asuntoonsa vielä lapsenhoitajankin.
Prologiin tämä luku vie siten, että perheen aamutoimien yhteydessä TV on auki ja sieltä tulee uutiskatsaus pormestarin nöyryyttävästä tiedotustilaisuudesta, joka muuttui mellekaksi ja josta pormestari vain hädin tuskin pääsi ehjänä turvamiestensä suojassa pois.
Tässä perheessä uutinen aiheuttaa vähän enemmän mielenkuohua kuin Sherman McCoyn ajatusmaailmassa.
Lawrence Kramer on juristi, joka toimii apulaissyyttäjänä. Hän menee töihin mmetrolla ja kuljettaa ”virastokenkiään” epämääräisen näköisessä muovipussissa ilmeisesti sen vuoksi ettei liikaa poikkeaisi muista matkustajista. Itsesuojelua. Matkan kohteena on Bronxissa sijaitseva oikeustalo ja se on Kramerin näkemyksen mukaan Gibraltar, jykevä linnoitus, mutta hyökkäyksille altis sekin.
Päätös
Jouduttuaan matkalla väistelemään opiskeluaikasta toveriaan, ettei tämä näkisi hänen surkeaa taloudellista asemaansa Kramer, kuultuaan vielä joitakin herjaavia huutoja oikeustalon asiakkailta ja nähtyään, miten vanha tuomari roiskautti jättisyljen näiden herjaajien kasvoille koki tietynlaisen eksistentiaalisen heräämisen: hän päätti tehdä jotain, nousta ylös tästä sontavellistä ja näki jälleen mielessään aamu-unessaan kohtaamansa ruskeaa huulipunaa käyttävän tytön.
|