Shermanin moraali on vahvaJo viime jakson yhteydessä moitiskelin kirjailijan valitsemaa kyynistä lopetusta kirjalleen. Loppuratkaisussa oikeus ei suinkaan voita, vaan lähes syytön tullaan tuomitsemaan, ja turhuuksien rovion pahimmat sytyttäjät sekä kohentajat saavat palkkiokseen menestyksen. Tasan vuosi tapauksen jälkeen Shermania viedään taas käsiraudoissa oikeuteen vastaamaan Henry Lambin kuolemantuottamisesta. Ainoa ero tässä aikaisempaan reissuun nähden on, että Shermanin moraali on vahva – ei enää vapisevaa raukkaa, joka pelkäsi kaikkea kaltereiden takana odottavaa. Pukeutuminen mm. maihinnousukenkiin kuvastaa viime jo jaksossa havaittua muodonmuutosta. ”Olen ammattivastaaja”, hän huutaa medialle, ”olen vuoden ajan joutunut kestämään juridista ahdistelua, ja joudun kestämään toisenkin – tai kukaties vielä 8 1/3 – 25 vuotta.” Olisiko niin, että tuo lievempi kakku tulee, jos hän tunnustaa?
Weissin vaalikampanja onnistuiPiirisyyttäjä Weiss sai virkansa uusittua Shermanin tapauksen varjolla ja hän on pukannut ulos 50-sivuisen syytekirjelmän uutta oikeudenkäyntiä varten. Epäilemättä Sherman tullaan tuomitsemaan ankarimman jälkeen. Tätä lukija ei tule enää näkemään, mutta asia on muutoinkin selvä. Lisäksi Shermanin talous on romahtanut täysin – hän elää halvassa vuokrakaksiossa omaisuutensa menettäneenä. Lisää korvausvaatimuksia on niskassa – Lambin kuolemantuottamuksesta ja omaisuuden piilotteluyrityksistä. Hän oli yrittänyt jemmata omaisuutta entiselle vaimolleen Judylle ja tyttärelleen Campbellille. Nämä olivat häipyneet näköpiiristä jonnekin keskilänteen. Shermanilla ei ole enää varaa palkata asianajajakseen Killiania, jonka taloudellinen asema on kohdannut rakettimaisen nousun. Siinä yksi voittaja tässä onnettomassa episodissa.
Tappion kärsineitäKramer sen sijaan kärsi henkilökohtaisen tappion – hän joutui kiinni huoneiston hankkimisesta uudelle tyttöystävälleen, vihreähuuliselle todistajalle – samasta talosta, jossa Marian lemmenpesäkin oli. Ja olihan hän syyllistynyt todistajan johdatteluun. Hänet on korvattu toisella syyttäjällä. Toinen tappion kärsinyt oli tuomari Kovitsky, joka hylkäsi aikaisemman syytteen. Hän ei kyennyt uusimaan paikkaansa, koska toimi vastoin ”kansan tahtoa”. Näin demokratia muuttuu irvikuvakseen. Suomen järjestelmä on parempi, sillä tuomarit istuvat eläkevirassa ja nauttivat suuresta riippumattomuudesta. – Tietenkin pahimman tappion kärsivät Henry Lamb ja hänen äitinsä, mutta se ei ollut välittömästi Shermanin vika. Onnettomuushan se oli, ja siinä oli osuutensa niin Marialla kuin Henryn kumppanillakin, joka suunnitteli ryöstöä. Lisää hyvin pärjänneitäJutun pari pääpukaria Peter Fallow City Lightistä ja pastori Bacon pärjäsivät hyvin. Fallow sai Pulitzerin palkinnon roskan levittämisestään – siinä Wolfen pieni piikki palkintoinstituutiolle. Toimittaja on parhaillaan Egeanmerellä nuorikkonsa lehtikustantaja ja sijoittaja Steinerin tyttären kanssa. Mehän tunnemme Steinerin paremmin ”Kuolleena hiirenä”. Reiluksi mieheksi jo aikaisemmin osoittanut asianajaja Killian antaa entistä asiakastaan tukevia lausuntoja ja toteaa, että jos tapaus käsiteltäisiin omantunnon oikeudessa, syytettyjen penkillä olisivat Weiss, Bacon ja Fallow. Nämä syytökset eivät asianomaisia hetkauta. Weissin toimisto ei ota moiseen edes kantaa, ja Bacon kuittaa asian ”rasistisena kieroiluna.” Pastori jatkaa epäilemättä kaikessa rauhassa taloudellisesti tuottavaa ristiretkeään.Jyvät ja akanatNäin on Lambin jutun voittajat ja hävinneet – tai voisi myös sanoa: akanat ja jyvät – eroteltu toisistaan, ja voimme hieman turhautuneena nostaa teoksen hyllylle.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100823 (20100823) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster