Piuhat iholle
Asianajaja Killian tekee työtänsä saaden vastahakoisen Shermanin lopulta suostumaan ”piuhoitukseen” eli äänittämään salaa keskustelunsa Marian kanssa tämän miehen hautajaisissa. Lojaalisuus rakastettua kohtaan haalenee ajatukseen, että vaihtoehtona ehkä on elämä kaameassa vankilassa. Nyt valkenee lukijalle, miksi meidän piti seurata Ruskinin viimeinen ateria ja kuolema sen päätteeksi. Hautajaiset tarjoavat Shermanille tilaisuuden keskustella Marian kanssa tämän osuudesta onnettomuudessa.
Epäselvä keskustelu
Seuraava kohtaus näytellään Ruskinin hautajaisissa toimittaja Fallowin näkökulmasta. Tilaisuuden ohjelma on enemmän tai vähemmän surkea – ainakin traditioihin jämähtäneen engelsmannin mielestä. Puheet ovat amerikkalaisen naiveja ja musiikki karmaisevaa – erityisesti ylilihavan kanttorin laulunluritus. Seremonian jälkeen Fallow seuraa leskeä ja tunnistaa Sherman McCoyn samalla asialla. Sen paremmin Fallow kuin lukijakaan ei oikein kuule keskustelua. Joitakin hajarepliikkejä, kuten ”olit siellä minun kanssani” ja ”ainoa todistajani”. Maria kuuluu välttelevän, eikä Sherman taida saada kunnon lausuntoa nauhalleen. Fallow menee puhuttelemaan leskeä ja saa tyrmäävän vastaanoton. Todettakoon tässä vain Marian käyttämä kuvaava puhuttelu: ”Mulkvisti”.
Fallowin hyvä tuuri jatkuu
Fallow kokee saaneensa taas sensaatiojutun ainekset kasaan. Hän tajuaa Shermanin sanoneen tytölle, että tämä oli onnettomuuspaikalla, mitä tyttö ei ollut kieltänyt. Mikä lienee tällaisen lausunnon merkitys oikeudessa, ja onko salaa tehdyllä nauhoituksella ylipäätään mitään todistusarvoa. Saattaa se silti vaikuttaa valamiesten näkemykseen, vaikka heitä kiellettäisiinkin ottamasta päätöksessään huomioon luvatonta nauhoitusta. Jostakin syystä lopuksi kuvataan vielä Fallowin todistama lihavan kanttorin ja levytuottajan keskustelu. Kanttori aikoo lähettää nauhoituksiaan levypomolle – onhan hän laulanut Carusoa ja Mario Lanzaa!
|