Abe ja Larry kahden kesken”Toisen kuolo, toisen leipä”, sanotaan. Shermanin kärsimysten vastapainoksi on tahoja, jotka hyötyvät ja nauttivat tilanteesta. Näitä ovat muun muassa apulaissyyttäjä Larry Kramer, hänen esimiehensä Abe Weiss ja media – erityisesti tunnemme toimittaja Fallowin. Kramer ja Weiss ovat koolla – ensi kerran kahdestaan – ja katselevat eilen nauhoitettua TV-lähetystä McCoyn pidätyksestä ja oikeuskäsittelystä. Kramerista on piirretty kuva, koska oikeussalissa ei saanut kuvata. Weiss tekee sinunkaupat – Larrysta on ollut Abelle hänen kampanjassaan hyötyä. Weiss soittaa mediassa ensi viulua, mutta Kramer on heti kakkosena, siihen saa Kramer tyytyä. Weiss kaunopuheisenaWeiss puhkeaa suorastaan kaunopuheiseksi selostaessaan näkemystään oikeudenkäytöstä. Bronxissa on juutalaisten valtakausi päättynyt, kohta päättyy irlantilaistenkin ja tilalle astuvat mustat ja latinot. Juuri näitä tulee oikeuslaitoksen uskottavasti palvella tasapuolisuuden merkeissä. Tämän todistamiseksi McCoyn tapaus on mitä arvokkain. Weississa pilkahtaa pieni syyllisyyden häivä, kun tulee puheeksi McCoyn kurja kohtalo pidätyssellissä, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Ihmismielen onkaloShermanin piina jatkuu. Hän on kotona, mutta hän tuntee itsensä enemmänkin kuolleeksi kuin eläväksi. Wolfe lainaa aivotutkijaa, joka on esitellyt erään primitiivisen alkuasukasheimon näkemystä ihmisestä. Ihmismieli on kuin onkalo, joka täyttyy ulkoisista vaikutteista – mitään omaa minuutta ihmisellä ei ole. Kaikki tulee ulkopuolelta. Holistisen ihmiskäsityksenkin mukaan ihmisen tajunnallisuuteen (nimenomaan maailmankuvaan) varastoituu merkityksiä, jotka syntyvät hänen situaatiossaan olevista kohteista. Aika parantaa haavatWolfen siteeraama tulkinta on ehkä hieman kärjistetty, sillä ihmisen tajunnallisuudessa tapahtuu kyllä jotakin itsenäistäkin, ja ihminen tuntee tietyn identiteetin sekä olemassaolon tunteen. Sanoisin myös, että yksilöt ovat tässä suhteessa erilaisia: toiset ovat enemmän ulkomaailman ohjattavissa kuin toiset. Tosin hyvin dramaattiset kokemukset voivat suistaa ihmismielen Shermanin tapaan raiteiltaan, jolloin yksilö ei (aluksi) koe juuri mitään muuta kuin kyseistä tapausta. Mutta aika parantaa haavat – ellei haulikko astu kuvaan. Median kynsissäNyt kuitenkin Shermanin ”onkalo” täyttyy median rummuttamista asioista. Hänet on siellä leimattu syylliseksi ja tapahtumaa on vääristelty näkemällämme tavalla. Mariaan viitataan ja vihjaillaan tämän olevan vetävämmän näköinen kuin Judy, mutta tämän osuudesta tapahtumaan ei sanota mitään. McCoy on tunnoton yliajaja. Sherman päättää viedä Campbellin koulubussille, mutta joutuu mediaväen hampaisiin. Hän tulee huitaisseeksi naistoimittajaa, joka työntää mikrofonia hänen suuhunsa. Tästäkö äläkkä nousee. Campbellin koulutovereiden vanhemmat kohtelevat Shermania kuin ruttotautista. Hänet on jo tuomittu. Tyttären kyynelet vihlaisevat isän sydäntä. Kuollut Hiiri leppoisanaFallowilla on samanlainen asetelma esimiehensä ”Kuolleen Hiiren” kanssa. Leppoisasti siinä sinutellaan – toisin kuin aikaisemmin – ja Fallow saa kehuja neroudestaan. Palkankorotuskin näyttää todennäköiseltä. Esimies esittelee valokuvaa, jossa Sherman näyttää huitaisevan TV-toimittajaa: siitä Fallow saa vääntää uuden jutun ja kirkuvan kohuotsikon. Fallowille tulee puhelu Vogelilta, joka alun perin usutti Fallowin Lambin jutun kimppuun. Vogel tarvitsee Shermanin puhelinnumeroa, sillä hän on nyt Lambin asianajaja. Fallow saa Vogelilta kiristetyksi yksinoikeuden tämän tietoihin tapauksesta, ja niin hän antaa numeron, vaikka vaisto sanoo, ettei pitäisi.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100617 (20100617) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster