Pekka Pihlanto
22 Täydellinen alennustila

• Symboliset styrokspallot
• Mies rautoihin
• Mätä oikeusjärjestelmä
• Tom Wolfen Kurjat
• Takuusumma pilviin?
• Haulikon piiput suuhun?
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Symboliset styrokspallot

Päähenkilön ahdistus sen kun pahenee. Seuraamme miehen levotonta unen tavoittelua ennen aamuista pidätystä. Tutut etsivät Martin ja Goldberg suorittavat pidätyksen vaivihkaa kadulla. Oikeusavustaja Killian seuraa mukana henkisenä tukena. Shermanin alennustilaa kuvaavat hyvin etsivien autosta hänen vaatteisiinsa tarttuvat pakkaustarvikkeina käytetyt styrokspallot, joita tässä kutsutaan styrokspähkinöiksi. Wolfe on ilmeisesti halunnut luvun otsikoinnilla korostaa niiden symbolista merkitystä.

Mies rautoihin

Etsivien sinuttelu häiritsee snobismiin taipuvaista Shermania, mutta nämä osoittautuvat melko sympaattisiksi häntä kohtaan. Sherman ei vain ole tottunut olemaan tämän yhteisluokan edustajien armoilla. Killian yrittää puolustaa asiakastaan ehdottamalla huomaamatonta sisäänkäyntiä oikeustaloon, mutta etsivillä on piirisyyttäjä Weissin ohjeet hoidella homma kaikkien sääntöjen mukaan. Mies on tuotava sisälle käsiraudoissa. Killian protestoi ”Tämä ei ole oikein”, sopimusta on rikottu, mutta etsivillä on määräyksensä. Käsiä ei sentään kahlehdita selän taakse vaan eteen, jolloin raudat voisi periaatteessa peittää takilla. Toinen shokki koetaan perillä, sillä median verikoirat ovat paikalla.

Mätä oikeusjärjestelmä

Nelikko joutuu tungeksimaan TV- ja lehtimiesten lauman läpi – ja kaiken lisäksi sataa rankasti. Shermanin huonoksi onneksi ovella on suuri joukko pidätettyjä, jotka pääsevät sisään ensin. Sade kastelee vaatteet, ja mediaväen herjat lentävät. City Lightsin toimittaja Fallow yrittää muiden mukana saada pidätetyltä lausuntoa, mutta Killian on kieltänyt asiakkaaltaan puhumisen. Itse hän antaa tätä ”sirkuspidätystä” arvostelevan lausunnon. Kuva Killianista muodostuu tässä luvussa varsin positiiviseksi. Hän yrittää tehdä prosessista asiakkaalleen mahdollisimman vähän ikävän. Ei ole hänen vikansa, että hän epäonnistuu – syypää on ”paskiainen” Weiss ja hänen pyrkimyksensä uudistaa virkakautensa. Kyllä on mätä oikeusjärjestelmä, kun media suorastaan tilataan paikalle, ennen kuin miestä on edes syytetty tai kuulusteltu mistään rikoksesta.

Tom Wolfen Kurjat

Killian jää oven ulkopuolelle ja Sherman on nyt etsivien hoivissa. Näiden asenne on edelleen sympaattinen. Se ei estä Shermanin nöyryytysten jatkumista. Kengännauhat ja vyö otetaan pois ja hänen housunsa ovat koko ajan vaarassa pudota. Epäonni jatkuu, sillä keskusrekisteri, jossa tarkistetaan pidätettyjen sormenjäljet, on jumissa. Siksi heidät pannaan häkkiin odottamaan. Sherman joutuu samaan saastaiseen selliin väriltään vaihtelevan rupusakin kanssa. Sellin saastaisuutta lisää humalaisen pidätetyn oksennus ja ulosteet. Kirjavan joukon seurana on torakoita ja jopa hiiri, joka puree Shermania sormeen. Musta nuorukainen sieppaa Shermanin teemukin ja yrittää varastaa hänen takkinsa. Tämä inhorealistinen visio ylittää varmaankin Victor Hugon ”Kurjat”. – Jos tämä kuvaus on todenmukainen, on vaikea puhua oikeusvaltiosta.

Takuusumma pilviin?

Lopulta Sherman joutuu – tai pikemminkin pääsee – tuomarin eteen. Apulaisyyttäjä Kramer yrittää vedota tunteisiin ja kertoo jopa kansalaisten allekirjoittamasta vetoomuksesta Sherman McCoyta vastaan. Vihamielinen yleisö karjuu uhkauksia. Tuomari saakin aiheen huomauttaa, että tämä ei ole mikään torikokous. Kramer esittää takuusummaa korotettavaksi 250.000 dollariin, koska uusia näkökohtia on ilmaantunut. Killian puolustaa asiakastaan parhaansa mukaan ja vetoaa sopimukseen 10.000 dollarin takuusummasta.

Haulikon piiput suuhun?

Tuomari pitää pintansa ja päättää että syytetty päästetään vapaalle jalalle sovittua takuusummaa vastaan odottelemaan pääsyä suuren valamiehistön eteen. Shermania kuljetetaan poliisisaattueessa pois salista vihamielisen yleisön uhatessa häntä kuolemalla. Sherman on turtunut – hänestä tuntuu, että tämä kohu ei koske häntä. Hän päättää, että takaisin hän ei tänne tule, ja miettii mahtuuko hänen haulikkonsa molemmat piiput suuhun. Tämä ihmisparan nöyryytystä uhkuva luku päättyy kuvaavasti näin epätoivoiseen ajatukseen. Lukija pähkäilee, voiko Sherman selvitä tästä lihamyllystä ehjin nahoin. Enää ei ole kysymys vain avioliiton ja lapsen sekä omaisuuden menetyksestä, vaan hänen elämästään.

Palautetta 

Lähetä palautetta!