Nippu satasiaToistan jo viime jaksossa esittämäni näkemyksen, että en pidä tällaisesta ihmisen ahdistuksen kuvauksesta. Ehkä tämä olisi hyvä teksti luettavaksi kouluissa. Niin harva ajattelee etukäteen rikoksen seurauksia käryn käydessä. – Sherman käväisee pankissa nostamassa takuusumman 10.000 dollaria. Se siis tiedetään etukäteen. Hän näkee nyt ahdistuksissaan sisustuksen yksityiskohtia ja ennakoi mielessään tapaamiensa ihmisten reaktioita sitten, kun he kuulevat hänen rikoksestaan. Musta virkailijanainenkin tulee paheksumaan häntä. Tiilikiven kokoinen nippu satasia siitä tulee. Leijona tukee pentuaanSeuraava käyntikohde on isäukko, Leijona. Mies tyrmistyy kuultuaan, että poika pidätetään huomenna. Juristi kun on, Leijona yrittää tarjota asianajajanimiä epämääräisen ja tuntemattoman Killianin sijaan. Vanha mies ei ymmärrä, että tällaisissa tapauksissa tarvitaan asiantuntemusta, jota hienostojuristeilla ei ole. Isä vakuuttaa tukeaan ja Sherman ajattelee, että se ei ole taloudellista laatua. Vanhempien pääomaan koskeminen olisikin hänen mielestään anteeksiantamatonta. Ei myötätuntoa JudyltaSitten täytyy hoitaa vaimo. Suhteen tila tulee selvästi esiin. Lämpöä ja myötätuntoa ei heru. Erityisesti Judyä loukkaa se, että Sherman on pitänyt tapauksen salassa kaksi viikkoa ja antanut vaimon ymmärtää kaiken olevan kunnossa. Judy on murehtinut sitä, valitaanko hänet historiatoimikunnan puheenjohtajaksi. Judy ymmärtää, että kaikki tällainen on nyt ohi. Koko perhe tietysti ryvettyy tapauksen tullessa julkisuuteen. Sherman aikoi ensin kertoa Judylle kaiken Mariasta, mutta muutti mielensä. Hän vannoo, että kyseessä oli vain viaton flirtti, eikä suhde. Asialla ei taida olla suurtakaan merkitystä Judylle. Avioliitto on ohi, vaikka sitä ei ääneen sanotakaan. Tragedia lastenhuoneessaSydäntäsärkevin kohtaus tapahtuu tytär Campbellin kanssa. Isä yrittää selittää, että pahat ihmiset tulevat parjaamaan häntä, mutta hän on syytön. Eihän tyttö ymmärrrä, mistä on kysymys. Häntä kiinnostaa vain hänen kirjoittamansa ”kirja” koalakarhusta nimeltä Kelly. Sherman havaitsee kauhuissaan, että tarina kertoo hänestä. Siinä esiintyy poliiseja ja Kelly viedään eläintarhaan. Onhan siinä tiettyä analogiaa. Campbellin kohtalo on sama kuin äitinsä: tämä ylellinen lastenhuone on pian mennyttä. Shermanin lasitaloWolfe kuvaa yksityiskohtaisesti, minkälaista tuhoa suhteellisen pienikin hairahdus voi aiheuttaa henkilölle, jolla on paljon menetettävää. Shermanin menestys merkitsee sitä, että hän asuu lasitalossa – pienikin kivi voi sen särkeä. Onneton yhteensattuma on se, että asiaan liittyy rotuaspekti. Rikas valkoinen on kohdellut kaltoin köyhää, mutta lahjakasta mustaa nuorukaista. Lieventävät asianhaarat – se, että Sherman ei ajanut autoa onnettomuushetkellä ja että pojat käyttäytyivät uhkaavasti – jäänevät pimentoon. ”Lain hulja” tulee iskemään, kuten Urho Kekkonen joskus asian ilmaisi.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Tiilikiven ...
|
Pihlanto Pekka 20100606 (20100606) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster