Pomon puhuttelussa
Wolfe herkuttelee Sherman McCoyn tukalalla kohtalolla ja pitkittää vielä lopullisen romahduksen tuloa. Haiskahtaa hieman sadistiselta kerronnalta. Sherman joutuu pomonsa Gene Lopwitzin puhutteluun, mutta Shermania hermostuttaa enemmän skandaalilehden maininta, että Lambin jutussa ollaan lähellä läpimurtoa. Miesten elämäntilanteiden välinen kontrasti on melkoinen. Lopwitz miettii ylellisen toimistonsa sisustamiseen liittyviä yksityiskohtia. Huoneessa täytyy olla toimiva takka, koska lontoolaisella lehtilordillakin oli. Keskustelu katkeaa välillä sisustajan kanssa käytyyn puheluun ja sitten Lopwitzin yksityiskoneella matkaavan oopperalaulajan soittoon. Sherman on tehnyt mokia työssään ja ollut poissa työpaikaltaan, mutta hän ei saa potkuja. Pomo kysyy, onko kotona ongelmia ja tarvitseeko hän lomaa.
Killian soittaa...
Sitten tapahtuu jotakin kauheaa. Asianajaja Killian soittaa, ja puhelu yhdistetään pomon puhelimeen. Huolestuttava merkki on heti se, että Killian puhuttelee Shermania etunimellä. Sherman kuulee, että seuraavana päivänä hänet pokataan eli pidätetään. Weiss on paskiainen, sanoo Killian ja lohduttaa paniikkiin mennyttä Shermania. Sherman tekee ennenkuulumattoman eleen: hän poistuu Lopwitzin huoneesta kesken tämän puheen! Omassa työpuhelimessaan Sherman kuulee Killianilta yksityiskohdat. Todistaja on löytynyt, mutta kuka, sitä ei sanota: Maria vai toinen pojista? Killian kertoo kontrahdista Fitzgibbonin kanssa ja alkuperäisestä suunnitelmasta pidättää Sherman kaupungilla sekä kuljettaa hänet käsiraudoissa Bronxiin. Mitä Sherman puhuu vaimolleen, siihen Killian ei voi puuttua, mutta muiden osalta: turpa kiinni!
Ikävä tilanne
Takaisin Lopwitzin toimistoon. Sherman kertoo joutuvansa huomenna pidätetyksi. Sherman huomaa, että hänen kohtalonsa ei esimiestä paljon liikuta. Joku muu astuu hänen tilalleen ja firman rahantahkoaminen jatkuu kuten ennenkin. Sisustuskankaat ja Amerikan kuuluisin oopperalaulaja ovat huomattavasti tärkeämpiä. Shermanille tyrkytetään virkavapautta, ”kunnes tämä ikävä jupakka on ohi”. Seurauksena on kuitenkin taloudellinen katastrofi, sillä Shermanin peruspalkka ei riitä edes lainanlyhennyksiin. Lukija tietää, että Sherman ei astele heti takaisin vapauteen, vaikka Killian näin lohduttavasti maalaili. Tilanne on ikävä: täytyy kertoa vaimolle ja ennen kaikkea Campbellille. Tytär on ainoa, joka tulee uskomaan Shermanin selitykset, hän arvelee.
|