Wolfe osaa tiivistää tunnelmaaPiirisyyttäjä Abe Weissin työhuoneessa pidetään taktiikkapalaveria. Wofe osaa tiivistää tunnelmaa kerrasta toiseen. Tämä on taidokasta ottaen huomioon, kuinka arkisesta ja yksinkertaisesta tapauksesta on kyse: yliajosta ja paikalta pakenemisesta. Mutta kun asiaa tarkastellaan kaikkien tapaukseen jollakin tavalla liittyvien henkilöiden kannalta ja vielä sijoittaen tapahtumat rotuherkkään miljööseen, niin alkaapa monimutkaisuutta ja -tahoisuutta tulla mukaan. Omia lehmiä ojassaApulaissyyttäjä Kramerin ura on tapauksen johdosta huimassa nousussa. Weiss vaivautuu nyt puhumaan suoraan hänellekin. Kolmas keskeinen henkilö palaverissa on irlantilaishärkä Fitzgibbon. Jokaisella näistä kolmesta on oma näkökulmansa asiaan: pitäisikö McCoy hakea kuulusteluun vai ei. Weiss haluaisi sitä, sillä hän saisi kohennetuksi huonoa mainettaan mustien äänestäjien silmissä näin vaalien edellä. Valkoihoinen pohatta syytteeseen mustan pojan yliajosta – siinäpä herkullinen asetelma. Kramer korskuu huonosti hillittyä halua iskeä epäillyn kimppuun. Sen sijaan Fitzgibbon neuvoo vielä malttamaan lisäselvitysten saamiseksi. Hän epäilee todistaja Auburnia juonittelusta, tämä kun on huumediileri. Fitzgibbonin ja Kramerin välille nousee jännitettä tämän todistajan tiimoilta. Fitzgibbon havaitsee Kramerin kokevan tyypillisen todistajan ”kirkastamisreaktion”: kun konna nousee syyttäjän avaintodistajaksi, syyttäjällä on tarvetta alkaa pitää tätä lähes kunnon kansalaisena. Niin käy nytkin. ”Lahjakas poika”, hän yri ttää todistella, mutta Fitzgibbon hymyilee pilkallisesti.Kontrahti sitoo piirisyyttäjääkinFitzgibbon ei kuitenkaan pääse aivan tavoitteeseensa eli asian lykkäämiseen paremman näytön saamiseksi, mutta ei myöskään Weiss, joka tavoitteli näyttävää pidätystä epäillyn luksusasunnossa – mitkä otsikot ja kuvat siitä saisi! Näin siksi, että Fitzgibbon on käynyt välillä soittamassa epäillyn asianajajalle ja tehnyt tämän kanssa kontrahdin, jonka mukaan asianajaja luovuttaa miehen poliisille. Vaikka Weiss nuhtelee Fitzgibbonia, palveluspankkiin liittyvä kontrahti on hänellekin pyhä asia. Näyttävästä kotipidätyksestä luovutaan. – Wolfe on saanut tässä ja aikaisemmissakin luvuissa paljastetuksi yhdysvaltalaisen lainkäytön raadollisuuden. Piirisyyttäjä Weiss ajattelee vain uudelleenvalintaansa. Kramer taas pyrkii muuten vaan loistamaan julkisuuden ja samalla ruskeahuulisen silmissä. Kumpikaan ei ajattele lakia ja oikeudenmukaisuutta vaan sitä, miltä asia mediassa näyttää ja mitä äänekäs vähemmistö odottaa. Näistä kolmesta vain Fitzgibbonilla näyttää olevan laillisuutta koskevia pyrkimyksiä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100523 (20100523) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster