Pekka Pihlanto
18 Raskauttava todistajalausunto

• Syyttäjiä ja todistaja
• Musta asianajaja
• Totta toinen puoli
• Shamon alias Sherman
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Syyttäjiä ja todistaja

Kramer ja huumesyyttäjä Daniel Torres palaveeraavat Lambin todistajan kaupankäynnistä. Torresilla on kymmenvuotias pikkupoikansa mukanaa, jonka hän on luvannut viedä baseballotteluun – onhan lauantaipäivä. Huumeiden myynnistä syytetty lihaksikas nuorukainen Roland Auburn tuodaan sisään kädet selän taakse kahlittuna – erityinen nöyryytys. Saattajina toimivat etsivät Martin ja Goldberg. Mukana on syytetyn musta asianajaja Cecil Hayden.

Saamme tietää, että mustilla asianajajilla ei tahdo olla töitä – heitä eivät halua yleensä mustatkaan syytetyt. Rotuasiat nousevat muutoinkin jatkuvasti esiin. Musta-valkoinen ei ole ainoa rajalinja, vaan myös irlantilaiset ja juutalaiset erottuvat omiksi ryhmikseen. Juutalaiset ovat asianajajina suosittuja. Kramer miettii syytetyn ilmeettömyyttä. Nämä pystyvät vetämään verhon kasvojensa eteen. Onko se sitten itsehillinnän taitoa vai tunnekylmyyttä? Huumesyyttäjän pikkupoika katselee käsirautoihin kahlittua mustaa ikäänkuin hypnotisoituna – ennenkuin poika siirretään lukemaan kirjaansa toiseen huoneeseen.

Musta asianajaja

Asianajaja Hayden puhuttelee etsivä Martinia etunimeltä – hän pystyy tasapainoilemaan olemalla kaveria etsivien kanssa, mutta saa samalla asiakkaansa uskomaan, että häntä puolustetaan tarmokkaasti. Kaupankäynti alkaa. Nyt Kramer on pääroolissa, sillä Lambin juttu on hänen heiniään. Syyttäjä ei voi luvata syytetylle mitään, mutta sanoo puhuvansa lievemmän tuomion puolesta, jos tämä todistaa. Nyt on kysymys sekä syyttäjäpuolen että syytetyn edusta. Huumesyyttäjä tuntuu tyytyvän tähän ”sovitteluun”. Hänen edustamansa oikeus tulee kaupasta kärsimään.

Totta toinen puoli

Käsiraudoistaan vapautettu Auburn alkaa ”laulaa” kuten ainakin ennen asia ilmaistiin. Kramer puhuttelee nuorukaista ainakin aluksi misteriksi – myöhemmin seuraa etunimivaihe. Ainoan kerran Auburn osoittaa jonkinlaisia tunteita – lievää huvittuneisuutta – kun häneltä kysytään, onko Lamb hänen hyvä ystävänsä. Auburnin kertomus on varsin tarkka, mutta se ei vastaa kaikilta osin lukijalle annettua kuvaa tapauksesta. Mersu ajaa katua ylittävän Lambin päälle ja pysähtyy vasta sitten. Ei puhettakaan mistään kadulla olevasta renkaasta, joka pysäytti auton, eikä nuorukaisten uhkaavasta lähestymisestä. Auburn kuvaa miehen ja naisen tuntomerkit aika tarkasti. Hänen mukaansa mies ajoi, mutta poistumisvaiheessa nainen tuli rattiin. Niin tulikin, mutta vasta tässä vaiheessa auton takaa kuului vaimea tussahdus, kun auto osui Henryyn – ei siis ennen pysähtymistä, kuten Auburn kuvaili.

Shamon alias Sherman

Kramer näyttää nuorukaiselle sarjan valokuvia ja tämä tunnistaa epäröimättä Sherman McCoyn kuvan niiden joukosta. Se on Shermanin menoa... Todistaja muistaa vielä naisen puhutelleen miestä sanalla ”Shamon”. Nimeä ”Sherman” hän ei tunnista kuulleensa, vaikka Kramer sitä vartavasten tarjoaa. Marian etelävaltiolaisen ääntämisen huomioon ottaen kyse oli todennäköisesti ”Shermanista”. Mersu pakenee paikalta, eikä piittaa nuorukaisten (väitetyistä) avunpyynnöistä. Auburn vie kättään valittavan Henry Lambin taksilla sairaalaan. Todistajalausunto on siis siteeksi totta, mutta riittävästi kuitenkin. Kramer on haltioissaan. ”Tässä se on!”. Hän tulee näyttämään niille, myös ruskeahuulipunaiselle tytölle. Toisen kuolo on toisen leipä

Palautetta 

Lähetä palautetta!