Syyttäjät ja poliisit pohdiskelevatTutut poliisit Martin ja Golberg sekä pari syyttäjänviraston virkamiestä, apulaissyyttäjä Kramer ja piirisyyttäjän henkirikostoimiston päällikkö Bernie Fitzgibbon keskustelevat Sherman McCoyn kuulemisesta. Poliisit, Martin etunenässä, kertovat tilanteesta ökyrikkaan Shermanin talossa. He ovat varmoja miehen syyllisyydestä, mikä ei ole ihme: sen verran paniikinomaista ja omituista oli tämän käyttäytyminen. Poliisit olivat käyneet myös tutkimassa Shermanin auton tämän tietämättä, mutta mitään jälkiä yliajosta ei näkynyt. Autotallin hoitaja oli avulias, kuten Sherman oli pelännytkin. Mies kertoi auliisti, että auto oli ollut ajossa kohtalokkaana iltana ja että Sherman palasi sekavassa tilassa. Martin toteaa, että jos McCoy olisi sanonut, että ei hän näistä asioista tiedä, kysykää hänen asianajajaltaan, he olisivat ehkä jättäneet autonkin katsomatta. Shermanin asuinympäristö oli sellainen, että miehen ei olisi uskonut ajelleen illalla Bronxissa. Fitzgibbon tuo keskusteluun realismia: jutun aineksia on kovin vähän koossa. Oikeuslaitoksen aasinhenkiSamassa yhteydessä kuvaillaan oikeus- ja poliisilaitoksen henkeä tai oikeastaan työkulttuuria. Laitokset ovat irlantilaisten eli ”aasien” kansoittamia ja mikä erikoisinta, kaikki muutkin sinne töihin tulevat omaksuvat vallitsevan kulttuurin – niin mustat kuin juutalaisetkin. Kulttuuria leimaa sinnikkyys ja solidaarisuus. Kun jokin kanta omaksutaan, sitä ajetaan aasin sitkeydellä, ja kaveria ei jätetä. Hyviä ominaisuuksia tiettyyn rajaan asti. Wolfe on tässäkin tehnyt taustatyöt hyvin perehtymällä Bronxin virkakunnan aivoituksiin. Tuskin hän on tätä aivan omasta päästään kehittänyt. Jos näin olisi, lukijat olisivat varmasti ryhtyneet protestoimaan ja sitähän ei kirjailija halua, niin fiktiosta kuin onkin kysymys. – Virkamiesten kielenkäyttö on edelleen ”asiakasta” halventavaa ja muutenkin raakaa, kuten olemme jo nähneetkin. Kovin korkeatasoista, tai ainakaan sivistynyttä tämä pökäleitä työkseen käsittelevä porukka ei ole. Shermanin sairauspäiväSherman on ottanut lomapäivän ”sairauden” takia ja suunnistaa rikosasianajaja Tom Killianin puheille epämääräiselle alueelle. Toimisto on ankeassa entisessä teollisuusrakennuksessa. Killian puhuu epäselvää murretta, joka tympäisee nirppanokkaista Shermania. Killian osoittaa kuitenkin ihailtavaa ammattitaitoa, kun hän alkaa ruotia Shermanin kertomusta. Hän osoittaa jutun heikot kohdat syytteen nostamisen kannalta. Näyttö on olematon. Hän ei usko, että todistaja – toinen paikalla ollut musta poika ilmoittautuisi. Varsinainen näyttö onkin nyt vain kuulopuheita. Killianin arvion mukaan pojat aikoivat ryöstää Shermanin ja Marian. Shermanin halun ilmoittautua poliisille hän tyrmää heti. Asiaan liittyvä julkisuus ja poliittisuus – edessä olevat piirisyyttäjän vaalit – tekevät sen, että hänet revittäisiin kappaleiksi. Abe Weiss yrittäisi tehdä tästä ison jutun. Juuri tällaista tapausta siellä janotaan, Killian tietää laitoksessa itse työskennelleenä. Huonoa ja hyvääShermanin tilanne näyttää sekä hyvältä että huonolta. Näyttöä ei ole, mutta tämän hyvän puolen tekee huonoksi Shermanin ilmeinen huonohermoisuus. Tämän Killian tietenkin tajuaa, ja hän neuvookin Shermania pitämään turpansa kiinni. Asiasta ei saa puhua kenellekään, ei kenellekään. Sherman taas olisi valmis avautumaan melkein kenelle tahansa. Huono puoli on myös siinä, että jos tuomio tulee, se merkitsee istumista. Jos uhri kuolee, kysymyksessä voi olla auton käyttäminen tappoaseena. Se ja pakeneminen paikalta ovat raskaita rikoksia. Killian kuitenkin epäilee, onko Shermanin auto edes syypää pojan vammoihin. Ainakaan Sherman ei nähnyt mitään – ei kuulohavainto vielä paljon todista. Killian haluaisi keskustella Marian kanssa – ei riitä, että Sherman toimii välittäjänä. Onko nainen halukas antamaan lausunnon tapahtuneesta, Killian utelee. Lukija arvaa, että ei ole.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Mariako antaisi lausunnon?
|
Pihlanto Pekka 20100502 (20100502) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster