Miljoonatappio
Shermanin työperäinen katastrofi alkaa kehittyä yhä ilmeisemmäksi. Ranskalainen kollega myöntyy tosin siihen, että Gisgard-kauppoja ei siirretä, mutta hinta onkin nyt alempi kuin aikaisemmin puhuttiin – se on jo alle sen, mitä Sherman itse maksoi papereista. Ranskalainen oli vaistonnut eilen puhelimessa Shermanin epävarmuuden ja käyttää nyt tätä tietoa hyväkseen. Sherman laskee nopeasti, että tämä hinta merkitsisi firmalle kolmen miljoonan dollarin tappiota. Nuoret kollegat menestyvät harmittavan hyvin, ja eräs heistä sai eilen nimiinsä miljoonakaupat. Shermanin tähti työpaikallaan alkaa olla laskusssa ilman onnettomuuden tuomaa tahraakin.
Lukuhetki WC-kopissa
Myös yliajorintamalla jatkuu Shermanille epäsuotuisa kehitys. Hän lahjoo kengänkiillottajan hakemaan City Lightsin tuoreen numeron kioskista ja tuomaan sen kirjekuoressa. Kengänkiillottaja vaistoaa tässä salailussa lisäansion paikan ja korottaa hakupalkkaansa. Lehdenluku tapahtuu salaa WC:n kopissa. Lukijalle viime jaksossa paljastetut asiat valkenevat nyt Shermanillekin. Mahdollisten Mersujen lukumäärä todettiin niin rajoitetuksi, että ne voidaan tarkistaa, jos vain poliisilla on halua siihen – lehti tekee kyllä parhaansa painostaakseen viranomaisia. Musta kansanosa on pastori Baconin johdolla lähtenyt ristiretkelle. He uhkaavat tutkia nämä epäilyttävät autot vaikka itse.
Asianajaja savupilvessä
Shermanin epätoivo pakottaa hänen soittamaan asianajajalle, joka on Shermanin isän yhtiökumppani. Hän saa sovittua pikaisesti tapaamisajan ja ryntää ulos antaen jonkin tekosyyn retkelleen. Jos on pankkiiri hyvätuloinen, hän on kyllä tiukassa lieassa työpaikallaan. Ei voi lähteä edes lehteä ostamaan kadulle, omien asioittensa hoitamisesta työajalla puhumattakaan. Asianajaja on keikarimainen homoseksuaali, joka tupruttelee koko ajan savukkeita – viimeinen suurtupakoitsija, kuten luvun otsikko hänet luokittelee. Mies lukee tapauksesta Shermanin ojentamasta lehdestä ja ryhtyy jaarittelemaan samanlaisesta tapauksesta. Shermanin hermot ovat kuin viulun kieli, ja hän käyttäytyy epäkohteliaasti auttajaansa kohtaan.
Rikoslain varjossa
Kun päästään analysoimaan tapauksen yksityiskohtia juridisesti ja kun asianajaja viittaa rikoslakiin, Sherman alkaa tuntea todellista ahdistusta. Vaikka Maria ajoi, asia ei ole suinkaan sillä selvä. Hän saattaa kieltää asian, kun rangaistus uhkaa. Asianajaja ei suinkaan aio itse ajaa juttua, vaan hän suosittelee tällaisiin tapauksiin erikoistunutta rikosasianajajaa. Tämä on ammattikuntansa alinta pohjasakkaa, mutta osaa asiansa. Erikoistuminen on valttia puolustusasianajossakin. Ikävää vain, että salaisuus joudutaan uskomaan jälleen uudelle henkilölle. Pahalta näyttää. Sherman vaikuttaa niin pelästyneeltä, että hän ei selviäisi paljastumatta edes rutiinikuulustelusta. Hänen uransa Pierce&Piercellä on vaakalaudalla, jos hän sotkeutuu oikeusjuttuun – ja Gisgard-kaupat vielä negatiivisena bonuksena päälle. Mikäli yliajojuttu paljastuu, se on myös hänen avioliittonsa menoa: tuleehan silloin esiin hänen yhteinen ajomatkansa Marian kanssa. Se on luultavasti päätepiste myös Marian avioliitolle.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100404 (20100404) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster