Suku koolla rantaklubilla
Tarinan perushenkilökunta alkanee olla koossa. Nyt palataan ensimmäiseksi esiteltyyn henkilöön Sherman McCoy’hin. Hän istuu perheineen ja vanhempineen Long Islandilla hienolla rantaklubilla. Jälleen kirjailija luettelee tunnollisesti naapuripöydissä istuvien ihmisten nimet. Tilaisuutta ei voi sanoa kovin rattoisaksi – ainakaan Shermanin kannalta, jonka näkökulmasta asioita kuvaillaan. Vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä – isä Leijona iän ikuisine cocktailin-sekoitteluohjeineen. Shermanin puoliso Judy pitää edelleen viileää etäisyyttä. Taustalla leijailee muisto neljän päivän takaisesta tapahtumasta Bronxin kujalla ja hontelosta mustasta nuorukaisesta. Autosta ei kuitenkaan ole löytynyt päivänvalossakaan mitään kolhua. Maria ajoi, mutta sittenkin...
Kakku ja muruset
Tytär Cambell tulee utelemaan isältään, mitä tämä tekee työkseen – leikkitoverin isä kun painaa kirjoja ja hänellä on töissä kahdeksankymmentä ihmistä. Vastausyritykset paljastavat seurueen jännitteet. Sherman ei kykene selittämään tyttärelle ymmärrettävästi, mitä joukkovelkakirjakuppa oikein on. ”Jos joku rakentaa tien tai sairaalan ja tarvitsee rahaa...” jne. ”Rakennatko sinä teitä ja sairaaloita?”, kuuluu vastakysymys. Judy yrittää samaa esittämällä metaforan kakkuviipaleista, joita isä ostaa ja myy muille, ja miten tämä saa aina pienen kakunmurusen itselleen, ja niistä kasvaa oikea jättiläiskakku. Shermania kiukuttavat nuo kakunmuruset. Hän ei näytä sitä, mutta piikittelee vaimonsa sisustushommia. Leijona pääsee huomautuksillaan osoittamaan, ettei pidä koko finanssialasta. Leppoisan vapaa-ajanvieton irvikuva.
Raha ei tuo onnea
Sherman alkaa jo katua Maailmankaikkeuden valtiaan hommiaan ja haaveilee vaihtavansa alaa. Myisi kalliin asuntonsa ja siirtyisi pikkukaupunkiin, Tennesseehin, missä hänen isoisänsä eleli. Hankkisi rauhallisia juristinhommia ja tyytyisi kymmenenteen osaan nykyisistä tuloistaan. Sherman ei ole onnellinen. Maria-jupakka on tehnyt railon puolisoiden väliin, ja onnettomuus jäytää miestä, vaikka mitään ei ole kuulunutkaan. Isä ei arvosta häntä, vaan jauhaa omia juttujaan sekä muistelee menneitä, kuten äitikin. Raha ei tuo onnea, sanotaan.
Kilpailua lounaallakin
Samaan aikaan apulaissyyttäjä Larry Kramer viettää lauantaitaan parin opiskelutoverin ja näiden (avo-)vaimojen kanssa erään ravintolan ikkunanvieruspöydässä. Kavereista Greg on ainoa, josta on tullut tähti. Hän kirjoittaa oikein VillageVoiceen. Siksi Greg johtaa keskustelua, mikä harmittaa Larrya – itse asiassa koko tyyppi ärsyttää häntä kaikin tavoin. Lisäksi miehen avovaimo Mary Lou vaikuttaa Larrysta puoleensavetävältä (toisin kuin oma vaimo), ja Larry yrittääkin pelata silmäpeliä tämän kanssa. Larry pyrkii vangitsemaan seurueen huomion kertomalla voitostaan Herbert 92X:stä, mutta Greg sabotoi parhaansa mukaan ja onnistuukin siinä. Amerikkalaisen elämä on jatkuvaa kilpailua: ei riitä, että Larry joutuu kilpailemaan työpaikallaan tuloksista ja voitoista, vaan myös vapaa-ajalla käydään kamppailua paikasta auringossa – ja myös naisista – ”ystävien” kanssa.
Ei ole kivaa Larryllakaan
Lounaasta muodostuu apulaissyyttäjälle melkoinen pettymys. Hän tulee Gregin näykkäillessä paljastaneeksi tiukan asenteensa mustiin laitapuolen kulkijoihin, joita työkseen syyttää, ja saa sosiaalisesti korrektin porukan ylenkatseen päälleen. Vaimo Rhoda yrittää puolustaa häntä, mutta pahentaa vain asiaa ja Larryn harmia. Myös Mary Loun asenne häneen kylmenee. Nyt ruskeaa huulipunaa käyttävä tyttö, joka ymmärsi Larryn voiton arvon, alkaa vaikutta huipputyylikkäältä ja entistä halutummalta – häneen verrattuna Mary Lou ei ole minkään näköinen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100321 (20100321) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster