Krapulainen lehtimies saa lounaskutsun
Englantilainen lehtimies Peter Fallow heräilee taas kämpillään krapulassa. Hän muistelee sekavaa iltaa. Jenkin tarjoama ilmainen illallinen oli johtanut kovaan ryyppäämiseen, jonka seurauksena koko seurue heitettiin kantakapakasta ulos. Sitä ennen erään taiteilijan kanssa oli tullut sanailua siitä, miten lasta olisi kuvattava – pedofiilin silmin, Fallow oli laukaissut. Siitäpä oli kahakka saanut alkunsa. Nyt puhelin soi, mutta sieltä ei tule sen pahempaa kuin lounaskutsu Al Vogelilta, hieman epämääräiseltä julkkisasianajajalta, jonka erikoisalana on puolustaa radikaaleja ja pasifisteja – epäsuosittuja poliittisia aatteita edustavia asiakkaita.
Mehevä juttu
Nyt päästään siihen, mikä on ollut odotettavissakin. Vogel tarjoaa Fallowille mehevää juttua. Pastori Bacon on ottanut häneen yhteyttä tässä mielessä. Krapulaisen äly ei oikein tunnu toimivan, sillä Fallow ei heti huomaa tässä yliajojutussa mitään erityistä jutun juurta. Hänelle vain tulee sellainen olo – aivan oikein – että häntä käytetään tässä hyväksi. Tapaus ei oikein vastaa hänen toimeksiantoaan, mutta tuskin hän tästä kirjoittaessaan potkuja saisi, Vogel arvelee. Tämä huomautus saa Fallowin mieleen elävän kauhukuvan Kuolleesta Hiirestä, esimiehestään. Lopulta hän saa soitetuksi toimitussihteerille, ja jutunaihe siunataan. Fallow alkaa tuntea jo jonkinasteista iloa tästä tehtävästään, ja krapulakin alkaa hellittää.
Ilmaa siipien alle
Apulaisyyttäjä Kramer on päivystysvuorossa, mikä merkitsee, että henkirikoksen sattuessa hän joutuu menemään kuulemaan todistajia. Nyt hän on kuulustelemassa todistajia Parittajaksi kutsutun henkilön suorittamassa tappojutussa. Todistajat, toisin kuin epäilty, on kytketty ketjuilla pöytään, muutoin he olisivat häipyneet sen tien. Kesken kaiken tulee puhelu piirisyyttäja Weissin lehdistösihteeriltä. ”Joku Fallow-niminen britti” on kysellyt Bronxin yliajojutusta ja syyttänyt vitkastelusta tapauksen tutkinnassa. Pastori Baconin nimen mainitseminen on sähköistänyt tunnelmaa. ”Tapaus” saa nyt ilmaa siipiensä alle. Näin se menee kaikkialla. Kun julkisuus uhkaa, viranomaiset saavat vauhtia liikkeisiinsä.
Kurkistus koulumaailmaan
Seuraavana päivänä tapaamme Fallowin soittelemassa Henry Lambin äidinkielen opettajalle. Äiti Lambin kanssa on jo tullut jutelluksi. Kyseisessä Bronxin koulussa ei tunneta oppilaista puheenollen sanaa ”erinomainen”, vaan siellä on ainoastaan ”yhteistyöhaluisia” ja ”hengenvaarallisia”. Henry oli ensin mainittua lajia. Toinen hyvä puoli: hän olisi saanut päästötodistuksen – oli siis käynyt tunneilla ja osaa lukea ja kirjoittaa. Keskustelusta saamme masentavan kuvan bronxilaisesta koulusta. Tasosta ja tasokursseista ei sovi puhua. Kuudenkymmenen lukuvuoden alussa alottaneen koululaisen joukko kutistuu vuoden loppuun mennessä kolmeenkymmeneen.
Sosiologista luotausta
Teksti soljuu edelleen helppolukuisena ja monisanaisena. Wolfe viljelee kovasti ihmisten nimiä – melkeinpä ohikulkijatkin nimetään, eikä lukija tiedä, pitäisikö nimet panna muistiin vastaisen varalle vai ei. Tämä kertomus vaikuttaa pikemminkin New Yorkin varjon puolen sosiologiselta luotaukselta, kuin esimerkiksi henkilötyyppien kehittelyltä ja analysoinnilta. Opimme toki päähenkilöiksi kehittyvien yksilöiden ominaisuuksista yhtä ja toista. On juoppoa ja työhönsä sekä eläämäänsäkin kyllästynyttä luuseria, joilla kaikilla tosin on töitä – toisin kuin alinta kastia edustavilla, yleensä mustilla, virkakoneiston hampaisiin joutuneilla.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100313 (20100313) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster