Viinaan menevä toimittaja
Jälleen marssitetaan esiin uusi henkilö. Kun Peter Fallowin kännäyskierroksen ja krapulan kieltämättä vetävässä kuvauksessa päästään riittävän pitkälle alkaa lukijalle selvitä, että kysymyksessä on lehdentoimittaja.. Hänellä tulee arvattavasti olemaan jokin rooli Shermanin tai oikeastaan Marian suorittaman yliajon uutisoinnissa Miehellä on ilmeinen alkoholiongelma. Hän on englantilaissyntyinen ja toimii englantilaisen rahamiehen perustamassa lehdessä. Rahamies Gerald Steiner – juutalainen tietenkin – jota Fallow kutsuu Kuolleeksi Hiireksi palkkasi hänet suurin toivein lehtensä tähtireportteriksi. Fallow kun oli sattunut kirjoittamaan yhden huippujutun englantilaisista kultapossukerholaisista. Se perustui hänen silloisen naisystävänsä sisäpiiritietoihin. Kun suhde päättyi, ei mestarijuttujakaan enää tullut. Tämän yhden täysosuman turvin kuitenkin irtosi työpaikka New Yorkista.
Mitä tapahtui viime yönä?
Päätoimittaja Steiner on jo menettänyt uskonsa tähtireportteriinsa ja niin on syytäkin. Fallow ottaa työpaikalle raahauduttuaan krapularyyppyjä vaatekaapissa olevan vanhan päällystakkinsa suojissa, ja on olevinaan puhelimessa täydessä työn touhussa. Käry on vähällä käydä, kun Steiner ilmestyy peräämään kirjoituksia, joita ei tahdo syntyä. Reportterillamme on myös taloudellisia ongelmia. Asunto on surkea ja kuvottavassa kunnossa – Wolfe kiinnittää suurta huomiota henkilöidensä asuntoihin – lisäksi Fallowilla on työtoverilleen maksamatta sadan taalan vippi, ja mitähän muuta vielä? Krapulahuuruissa putkahtaa miehen mieleen jokin häpeällinen tapaus viime yöltä, mutta hän torjuu sen. Myös lapsuudessa tai nuoruudessa on tapahtunut jotakin traumaattista. Rappiolla mies tuntuu pahasti olevan, ja ellei ihmettä tapahtu, potkut tulevat. Hän kaipaisi ”suurta juttua” kuten oikeuslaitoksen Gibraltarin luuseritkin. Lukija tietää, että sellainen jo muhiikin mustassa Bronxissa.
”Jo-hooouuu!”
Sitten poiketaankin oikeussaliin, jossa apulaissyyttäjä Kramer kuuntelee surkeaksi kuvatun puolustusasianajaja Teskowitzin ponnetonta puolustuspuheenvuoroa. Tämä koettaa osoittaa muslimi Herbert 92X:n syyttömäksi, itseään puolustaneeksi perheenisäksi. Ennenkuin Kramer pääsee syytetyn kimppuun kuuluu henkilökunnan suista huuto ”Jo-hooouuu!”, jolla John Wayne antoi uudisasukkaille merkin ajaa vaunut yöksi piiriin. Tämä merkitsee oikeudelle puolen tunnin taukoa, jonka aikana oikeusvirkamiehet siirtävät autonsa pimeän tulon uhatessa lähemmäksi oikeustaloa. Juttu oli nimittäin venymässä, ja kukaan ei uskaltaisi pimeässä kulkea autolleen. Kramer havaitsee ruskeaa huulipunaa käyttävän naisen jopa hymyilevän hänelle! Tosin vain aavistuksen verran. Kramerilla ei ole autonsiirtohuolia, mutta hänen huolensa tulee olemaan kolmen korttelin matka New Yorkin vaarallisimmalle metroasemalle ja junan odottelu siellä. Kyllä on yhteiskunta polvillaan roskaväen edessä – eikun sosiaalisten ongelmien raastama. Kramerin harmiksi asianajaja Teskowitzilla on auto, uusi Buick Regal!
Shermanin emämunaus
Ennenkuin istunto jatkuu, poiketaan toteamaan, että Sherman on tehnyt emämunauksen suosittelemalla hyvää asiakasta ostamaan kolmella miljoonalla paperia, jota on keinotekoisesti vedätetty ylöspäin. Sherman on niellyt syötin – luvun otsikko viittaa tähän – ja asiakas kärsii 60 000 dollarin tappion; lisäksi hänellä on kasa paperia, jota hän ei halua. Esimiehen puhuttelu tästä seuraa. Lisäharmina Gisgard-paperit, joita Sherman ajatteli juuri tämän asiakkaan ostavan melkoisen potin – nyt ei tule mitään, sillä asiakas on esimiehen mukaan ”kusikiukkuinen”. – Samaan aikaan oikeussalissa: Kramer aloittaa kovan hyökkäyksen Herbert 92X:ää vastaan. Hän puhuu uhrin puolesta: siinä istuu nyt terveenä ja hyvin voivana laitonta asetta kantanut viattoman ihmisen tappanut mies! Neiti Shelly Thomas oikein juopuu Bronxin päihdyttävästä rikollisuudesta!
Vodkaa Etelän malliin
Kirjailija on muuttanut tekniikkaa: luku kerrallaan esiteltyjen henkilöiden vaiheisin mennään nyt yhä hengästyneemmässä tahdissa. Peter Fallow astelee illalla metroasemalle. kun hänellä ei ole varaa taksiin. Hän on tehnyt krapulapäissään raittiuslupauksen. Ensin hän ei aio edes mennä englantilaisten kantapaikkaan Leicesteriin, mutta askeleet vievät hänet vääjäämättömästi sisään. Tarkoitus on tilata tuoremehua ja ginger alea, mutta tilaus vaihtuukin vodkaksi Etelän malliin – useaksi sellaiseksi. Huulet lentelevät ja juttu kulkee.
Kalan hetki
Jossakin vaiheessa tulee ”kalan hetki” eli on löydettävä maksaja. Suomessakin olen kuullut puhuttavan ”kultakalasta”, joka pistää kapakassa pöydän koreaksi. Sellainen löytyy nyt, tyhmä ja rikas amerikkalainen Ed Fiske, Harlemin ruhtinas. Tuttu viime jaksosta. Siinä toinen koukkuun käyvä kala. Fiske erehtyy tilaamaan kierroksia ja haltioituu omista jutuistaan, joita ryypyn kärkkyjät kohteliaasti kuuntelevat. Yksi toisensa jälkeen häipyy pöydästä, Fallow muiden mukana, ja koko alkuperäinenkin lasku jää kalan maksettavaksi. Englantilaiset halveksivat jenkkejä, mutta maksajiksi nämä kelpaavat. Vielä on pummaajaksi osoittautuneen Fallowin löydettävä ilta-aterian maksumies. – Lukujakso on sujuvaa kerrontaa. Lukija pääsee tutustumaan New Yorkin elämään jälleen hieman uudesta näkökulmasta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100228 (20100228) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster