Keskittymisvaikeuksia
Finanssimies Sherman McCoylla on keskittymisvaikeuksia. Harlemin oletettu onnettomuus vaivaa hänen omaatuntoaan. Pitäisikö ilmoittautua poliisille vai ei? Välillä maailmanvaltiaan itsevarmuus voittaa, välillä taas muisto epämääräisestä tömähdyksestä Mersun takaosassa pujahtaa hänen mieleensä. Hän on ostanut paikallislehden nähdäkseen, onko onnettomuus uutisoitu. Lehteä ei voi selailla työpöydän ääressä, vaan hänen on mentävä käymälän koppiin tutkimaan sitä niin, ettei lehden rapina vain kuulu asioillaan pistäytyvien korviin. Onpa miehellä miljoonatulojensa vastapainona orjuuttava työilmapiiri! Kontrolli on tiukka kuin jollakin kaupan myyjällä. Helpottava vessakäynti: lehdessä ei ole mitään asiasta!
Sula mahdottomuus!
Sherman pystyy välillä tienaamaan asiakkaalle sievoisen summan rahaa – ja epäilemättä samalla bonuksen itselleen. Niitä tarvitaankin. Hän laskeskelee leveän elämäntapansa kustannuksia – miljoonaasunnon lainanhoitokulut haukkaavat ison siivun vuodessa. Jos pahin tapahtuu, eli mikäli onnettomuudesta heittyy pienikin varjo hänen päälleen, hänen uransa Pierce&Piercellä on lopussa. Ja edessä on muutto pienempään asuntoon. ”Sula mahdottomuus!” hän päättelee.
Ongelmia Pikkupaimenessa
Samaan aikaan kaksi nuorta episkopaalisen hiippakunnan edustajaa – Edward Fiske III ja hänen aisaparinsa lakimies Moody – ovat Harlemissa hiillostamassa mustaa pastori Baconia. Seurakunta on antanut hänen hoteisiinsa 350.000 dollaria ”siemenrahoja” Pikkupaimenen päiväkotia varten. Nyt on käynyt ilmi, että Pikkupaimenen päiväkodin johtokunnan yhdeksästä jäsenestä seitsemällä on vankilatausta. Lisäksi päiväkodin lupahakemus on hylätty, ja hankkeen eteen ei ole tehty vielä mitään. Fiske ja Moody haluaisivat nyt saada rahat sulkutilille, kunnes hanke etenee.
Monta rautaa tulessa
Musta pastori pitää valaisevan oppitunnin valkoisille nuorillemiehille. Mustan nuorulaisen on Harlemissa vaikea välttää poliisin kouraa – siten rikosrekisteri ei ole siellä mikään maankaatoasia. Sitäpaitsi rahat ovat jo suurelta osin kiinni – mustien hankkeissa. Ja – hän todistelee – ne on alunperinkin tarkoitettu ”höyryn kontrollointiin”. Toisin sanoen niiden on määrä osaltaan estää mustan väestön aikaansaama räjähdys, jonka uhkaa pastori väläyttelee. Baconin puhelin soi tuon tuostakin ja miehet alkavat vähitellen oivaltaa, että siinä on johtaja, joka pitelee monia lankoja käsissään. Todellakin, luvun otsikon ”Kansanjohtaja” työssään. Rasistinen pormestarikin pitäisi syöstä virastaan. Pastorilla on jopa jonkinlainen finanssialan firmakin, monien muiden ohella. Tuttu Pierce&Pierce vilahtaa puhelinkeskustelussa liikekumppanin ominaisuudessa. Pastori puuhaa myös ravintola-alan painostustehtäviä: mustia tarjoilijoita pitää saada hienoihin ravintoloihin – muuten uhkaa mielenosoitus.
Muuan yliajo
Eräs puhelinsoitto kytkee tämän rahanperintäepisodin teoksen pääjuoneen. Mustan nuorukaisen äiti hakee pastorilta apua – hänen poikansa on koomassa ja, yllätys yllätys, häntä on töytäissyt Mercedes Bentz, joka on sitten paennut paikalta. Äiti ei uskalla mennä poliisin puheille, sillä hänestä on pidätysmääräys maksamattomien parkkisakkojen takia. Valkoisen parivaljakon yhä epätoivoisemmaksi ilmennyt perintätehtävä jää suorittamatta, kun tärkeämmät asiat vaativat pastorin huomiota. – Aika ovelaa juonenkehittelyä kirjailijalta. Kirjan keskeistä kuviota, yliajoa, kierretään kuin kissa kuumaa puuroa lähestyen sitä eri suunnista. Viime jaksossa Bronxin oikeustalolta, nyt mustan pastorin työhuoneesta. Molemmissa tapauksissa puhelinsoiton välityksellä. Samalla valotetaan New Yorkin mustien asuma-alueiden rotuongelmien varjostamaa todellisuutta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20100220 (20100220) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster