|
Seuraava teksti on epätavallisen pitkä, mutta tarinakin tiivistyy tässä ja on pakko tarkastella sen käänteitä hieman perusteellisemmin. Sorry!
Syyttäjän show
Suuri valamiehistö on kutsuttu koolle kuulemaan apulaissyyttäjä Kramerin todistajia Henry Lambin jutussa. Istunnon tarkoituksena on päättää, riittävätkö todisteet syytteen nostamiseksi Sherman McCoy'ta vastaan. Tiedämme jo, että syyttäjän valmistelema istunto tulee olemaan pelkkä muodollisuus. Todistajien kertomukset tulevat tukemaan toisiaan. Vastaajalla eli Sherman McCoylla olisi ollut mahdollisuus ilmestyä paikalle asianajajansa kanssa, mutta nähtävästi jenkkikäytäntö on sellainen, ettei vastaajan läsnäoloa pidetä tällaisissa tilaisuuksissa tarpeellisena. Tästä tietenkin seuraa, että varsinainen oikeuden istunto, jota johtaa tuomari, saattaa muuttaa huomattavastikin syyttäjän lavastamaa alkuasetelmaa ja yllätykset ovat mahdollisia. Mutta tämä kuuleminen sujuu kitkatta Kramerin johdolla käsikirjoituksen mukaan.
Tarkasti valmennettu, hillitysti käyttäytyvä ja yksitavuisia vastauksia viljelevä Auburn on tuotu paikalle Rikers Islandin tutkintovankilasta. Auburnin esitellään valamiehistölle kaidalta tieltä hairahtuneena lahjakkaana ja kunnollisena nuorukaisena. Tässä tilanteessa ei ole tarpeen kertoa, että hänet napattiin alunperin häkkiin kovapintaisena crackdiilerinä, joka ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Hankalia kysymyksiä ei esitetä, sillä kukaan valamiehistä ei ole perehtynyt todistajan taustatietoihin.
- Voi kysyä, keitä nämä valamiehistön tontut oikeastaan ovat ja onko kenelläkään heistä kompetenssia arvioida todistajia kriittisesti. Kukaan ei ihmettele päivänselvää lavastusta, jonka tarkoituksena on muuttaa musta valkoiseksi. Kramerin briifaama Shelly Thomas ei ilmeisesti ole paikalla. Ehkei Kramer lopultakaan uskaltanut kelpuuttaa häntä joukkoon, koska tyttö oli epäillyt, oliko Auburn sittenkään Henry Lambin tosi ystävä, koska oli ollut hiljaa kuusi viikkoa ystäväänsä kohdanneen onnettomuuden jälkeen. Kyseessä on siis viimeisen päälle varmistettu syyttäjän show.
Vaatimattomaksi valmennettu Roland kertoo, että hän on ammatiltaan taiteilija, mihin Kramer lisää, ettei todistaja ole valitettavasti vielä löytänyt keinoja toteuttaa itseään. Epäsuotuisat olosuhteet ovat ajaneet hänet lavealle tielle, mikä ei ole Bronxin kortteleissa mitenkään harvinaista. Huono tuuri ei välttämättä tee hänestä epäluotettavaa todistajaa. On syytä uskoa, että hänen kertomuksensa pitää paikkansa.
Auburn kertaa yliajon aikaiset tapahtumat Kramerin pikkutarkassa komennossa. Todistus huipentuu kohtaan, missä misuisen näköinen tummaverikkö oli huutanut autoa ajaneelle pitkälle miehelle. "Shomon, varo". Pantakoon merkille erikoinen tapa puhutella Shermania.
Muuan taksiyrittäjä käy todistamassa, että Auburn oli vienyt kipuja valittanneen Lambin sairaalaan. Martin ja Goldberg kuvailevat, miten Sherman McCoy paljastui yliajaneen auton omistajaksi ja McCoyn asuintalon pysäköintitallin vartija kertoo, miten epäilty oli hakenut ja palauttanut mersunsa kyseisenä iltana tapahtumien kulkuun sopivana aikana.
Kuin sokerina pohjalla todistajan aitioon astuu suruaikaa viettävä leski, jonka olemuksen kuvaamiseen Wolfen ylisanavarasto on riittämätön. Valamiehistö ei ole koskaan nähnyt vastaavaa ilmestystä oikeussalissa. Kramer pullistelee itsensä uskottavuusvireeseen. Olisiko kyse yli-ihmiskompleksista, syyttäjän ammattiin liittyvästä käyttäytymishäiriöstä?
Kramer oli psyykannut lesken kertomaan tapausten kulun haluamallaan tavalla, mikä ei aiheuta Marialle omantunnontuskia, kiitos Shermanin viimeisimmän tempauksen. Kramer johdattelee Mariaa kertaamaan kohtalokkaan illan tapahtumat. Mariakin on ohjelmoitu vastaamaan yksitavuisesti. Kramerin dramatisoiman version mukaan kaksi poikaa oli seissyt jalkakakäytävän reunalla ja auto oli hipaissut toista, jolloin Sherman oli pysäyttänyt ja mennyt tarkistamaan mahdollisia vahinkoja. Nuorukaiset olivat lähestyneet autoa, mutta eivät kuitenkaan käyttäytyneet uhkaavasti. Rouva Ruskin oli - ilmeisesti varmuuden vuoksi - huutanut Shermanille: "Shomon, varo" kuten Auburn oli juuri aikaisemmin todistanut. Sitten rouva oli siirtynyt ratin taakse ja he olivat poistuneet paikalta [1].
Kramerin kysymykseen, miksei tapahtumasta ilmoitettu heti poliisille, rouva Ruskin todisti, ettei Sherman "Shomon" McCoy halunnut tehdä numeroa asiasta, jota hän piti vähäpätöisenä, ja sitä paitsi hän ei halunnut tapauksen tulevan työnantajansa ja vaimonsa tietoon [2].
Suuren valamiehistön kuulustelun jälkeen Fitzgibbon työntää Kramerin käteen tuoreen The City light -lehden numeron, jossa etusivulla loistaa Fallowin viimeisin paljastus. Miljonäärin leski oli viihdyttänyt halvassa lemmenpesässään McCoyta sängyssä, jonka kuva näytetään lehden etusivulla. Uutinen on sopusoinnussa päivän kuulusteluannin kanssa. Siis kaikki on putkessa, kuten pitääkin. No hätä!
Pari (turhaa) kysymystä: [1] Kumpikin nuorukainen pystyi kävelemään tapahtuneen jälkeen ja he suhtautuivat rauhallisesti tilanteeseen, vaikka toiseen oli juuri törmätty! Haloo! Miksei valamiehistö reagoi? Ehkä se ei kuulu tapoihin kun vastaajakaan ei ole tämän enempää kiinnostunut todistajista.
[2] Tässä on Marian tai oikeammin Kramerin sana Shermanin sanaa vastaan. Voiko kyseessä olla raskauttava argumentti Shermanin kannalta? Selvinnee jatkosta. Epäilen kuitenkin, että Wolfen logiikka nyrjähtää taas jossain kohtaa ja eteen päin mennään siitä huolimatta pääkirjan mukaisessa järjestyksessä. Näinhän on tapahtunut jo ennenkin, kuten tarkkaavainen lukija on varmaankin hiffannut.
Vastapuoli aseistautuu
Myös Killian on saanut käsiinsä viimeisimmän The City Light'in. Paikalla oleva Sherman noteeraa synkkänä lehden etusivun. Muuttunut ja entinen Sherman kamppailevat keskenään. Entinen on vaihteeksi voitolla ja on huolestunut vaimonsa reaktioista, koska kielteinen julkisuus ei ota hellittääkseen. Sherman ei myönnä vieläkään, että on sekaantunut luksushuoraan, kuten suorasukainen Killian asian ilmaisee. Sherman on kutistunut taas infantiiliseen perusmuotoonsa. Hän todistelee Marian vilpittömyyttä ja varomattomuutta. Eihän Maria voi olla laskelmoiva! Killianille Shermanin puheet pelkkää lötinää. Hän tuntee asiakkaansa paremmin kuin tämä itse.
Fallowin jutussa paljastetaan, että vuokrasäännöstellyn lemmenpesän todellinen käyttäjä on maksanut asunnon vuokranneelle bulvaanille tuplavuokran ja yrittänyt tällä tavalla salata henkilöllisyytensä. Sherman ei ymmärrä, mistä Fallow on tiedon onkinut, sillä bulvaani eli asunnon virallinen vuokralainen on tuskin paljastanut kuviota. Jostain tieto on vuotanut. Sherman alkaa tässä kohtaa muistella, että samana päivänä kun ensimmäinen Fallowin juttu ilmestyi, lemmenpesään oli rynnännyt kutsumatta ja yllättäen iso mies, jonka he onnistuivat karkoittamaan. Samassa välähtää Killianin tehokkaalla apulaisella, monitoimimies Quigley'llä. Hän painelee ulos hakemaan tietoa, kuten hän antaa ymmärtää.
Bernie Fitzgibbon soittaa ja kertoo, että suuri valamiehistö on juuri päättänyt asettaa McCoyn syytteeseen. Piirisyyttäjä tulee tämän vuoksi anomaan Shermanin takuusuumman korottamista. Oikeusistunnon tuomarina toimii vanha tuttumme, Myron Kovitzky. Sherman pelkää, ettei hän kestä tulevaa prosessia. Näköpiirissä ei ole mitään kättä pitempää.
Sherman palaa kotiinsa ja ottaa puhelun Judylle. Hän yrittää vielä kerran houkutella vaimoaan rinnalleen, mutta Judy torjuu päättäväisesti yrityksen. Hän on lukenut The City Light -lehden uusimman numeron ja hän voi korkeintaan antaa anteeksi Shermanille, mutta ei sen enempää. Puhelu päättyy nyyhkytyksiin. Sitten soittaa Killian ja pyytää Shermanin heti toimistoonsa. Olisi jotain näytettävää, mistä ei voi kertoa puhelimessa.
Quigley oli tullut takaisin mukanaan magneettinauhakela. Se pannaan pyörimään ja Sherman tajuaa pienen ihmettelyn jälkeen kuuntelevansa omaa ääntään. Joku on nauhoittanut hänen ja Marian keskustelun, jonka he kävivät Marian piilopaikassa heti Bronxin tapahtumien jälkeen. Kaikki oleellinen on nauhalla: Maria kuvailee ryöstöyrityksen ja myöntää mahdollisesti törmänneensä johonkin, kun kiihdytti pois paikalta. Vuokra-asuntojen omistaja on tehnyt nauhoituksen salaa ovisummeriin kätketyn mikrofonin avulla. Itse nauhuri on piiloitettu lukkojen taakse kellariin. Näin herra Winter on tehnyt kaikissa vuokra-asunnoissa, sillä hän haluaa tällä tavalla kontrolloida, ettei asuntoja vuokrata pimeästi edelleen korkeammalla vuokralla. Ihmemies Quigley oli ymmärtänyt puolesta sanasta, että herra Winter oli Fallowin käyttämä syväkurkku ja että Winter on nauhoittanut rutiininomaisesti vuokralaistensa keskusteluja ja että nauha löytyisi jostain. - Bravo Wolfe!
Killian ja Sherman pähkäilevät aikansa, miten hyödyntää nauhaa, jonka avulla on mahdollisuus torpata syyttäjäviraston manööveri. Sitten uudesti syntyneellä Shermanilla välähtää. Nauha onkin hänen. Hän tallensi keskustelun, sillä The City Light -lehden ensimmäinen Henry Lamb -juttu oli ilmestynyt samana päivänä ja hänen, Wall Streetin Einsteinin, oli varmistettava, että tapaamisesta jää jäljelle jotain, jonka avulla voi puolustautua, jos juttu etenee liian pitkälle. Nauhoitus tehtiin sveitsiläisellä avokelanauhurilla ja eikä Marialla varmaankaan ollut mitään nauhoitusta vastaan, sillä isokokoista nauhuria ei pysty kätkemään vaatteiden sisään.
Yllätetyn Killianin on pakko myöntää, että oikeuden on pakko hyväksy nauhoitus todistuskappaleena, koska se on itse tehty. Mikä helpotus! Nyt voidaan astua oikeussaliin rinta rottingilla. Eri asia on, mitä Maria nyt sanoo. Mutta Marian mielipidettähän ei ole tarpeen kysellä.
- Ei voi muuta kuin ihailla Wolfen uskomatonta kykyä hallita mitä uskomattomampia juonen käänteitä ja vääntää mutkat suoriksi.
|