Päämajan pojat
Abe Weissin aivotrusti, Kramer, Fitzgibbon, Martin ja Goldberg, on koolla juonimassa seuraavaa siirtoa. Martin on löytänyt pari kaveria - Bronxin crackbisneksen erikoismiehiä - jotka tuntevat Henry Lambin jutun avaintodistajan Roland Auburnin. Heillä on jotain uutta kerrottavaa Henry Lambin tapauksen tiimoilta. Ovat jostain kuulleet, että Auburn halusi näyttää mammanpoika Henrylle, miten auto keikataan. Sattumalta McCoy ajoi juuri silloin paikalle ja Auburn onnistui pysäyttämään hienon Mersun heittämällä jotain raskasta sen eteen. Auto pääsi kuitenkin karkuun pyyhkäisten vieressä seisoskelleen Lambin kumoon.
Bernie Fiztgibbon toteaa saman tien, että tässä on selitys sille, miksei Lamb sairaalaan mentyään sanonut mitään siitä, että oli joutunut auton tönäisemäksi. Hän ei halunnut tulla yhdistetyksi jonkun auton keikkaamiseen.
Martinin kertomus ja Fitzgibbonin tulkinta eivät sovi lainkaan Weissin piirustuksiin, sillä nehän ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Auburnin tulee kertoa valamiehistölle. Vaikka Martinin löytämä parivaljakko voisi luoda uutta valoa Lambin juttuun, Weiss ei halua, että heitä ryhdytään kuulustelemaan. Siihen ei kuulemma ole aikaa! Fitzgibbon jyrätään toistamiseen. - Kovaa peliä oikeuden varjolla!
Aivotrustin neuvonpito saa uuden käänteen, kun Milt Lubell, Weissin tiedottaja tulee huoneeseen kädessään tuore The City Light -lehden numero. Fallowin raportti Arthur Ruskinin muistotilaisuudesta paljastaa, että McCoyn seurassa ollut nainen on rahamiehen leski Maria Ruskin. Fallow on todennut tämän omin silmin. Abe Weiss päättää siltä istumalta, että leskeä on kuulusteltava mahdollisimman pian ja että tieto käänteestä välitetään heti medialle. Weiss ei halua jäädä jutun nopeissa käänteissä Fallowin jalkoihin.
Kuulustelu
Kolmikkomme Kramer, Martin ja Goldberg menee tapaamaan Arthur Ruskinen leskeä tämän kotiin, joka sijaitsee todella rikkaiden alueella Viides Avenue 962:ssa. Talon edessä päivystää lauma nuhjuisia kuvaajia ja reporttereita, jotka Weissin esikunta on hälyttänyt paikalle. Kramerin itsetuntoa hivelee, kun toimittajat tunnistavat hänet, Lambin jutun energisen apulaissyyttäjän.
Maria istuu korkeaselkäisessä nojatuolissa vierellään kaksi asianajajaa. Hänen tyylikäs olemuksensa tyrmää aluksi Kramerin, ennenkuin keskustelu on päässyt kunnolla edes alkuun. Niin, minkä Kramer sille mahtaa, että hänellä, häränniskaisella bodarilla, on erityinen heikkous, kauniit naiset, ja että Maria Ruskin on aivan omaa luokkaansa. Leski on tietoinen aiheuttamastaan reaktiosta. Hän näyttää hallitsevan tilanteen hyvin.
Kramerilla on aluksi vaikeuksia pitää ajatuksensa koossa. Hän tarjoaa yhteistyötä syyttäjäviraston kanssa, koska Maria hyötyisi siitä. Sitten Kramer saa sanotuksi, että eräs todistaja oli nähnyt Sherman McCoyn seurassa naishenkilön, jonka tuntomerkit sopivat Maria Ruskiniin. Kramer panee merkille, että Marian aataminomena nytkähtää tuskin havaittavasti. Maria nielaisee! Kokenut kuulustelija noteeraa lesken reaktion. Hänen itseluottamuksensa palaa tuota pikaa ennalleen. Maria on hänen näpeissään.
Shermanin hukkareissu
Abe Weissin valtuuskunnan käynti on virkistänyt Marian muistia. Hän soittaa Killianin toimistoon ja ilmoittaa haluavansa tavata Shermanin mahdollisimman pian. Sherman tietäisi paikan. Mikä onnenpotku! Juuri tätä Killian on odottanut. Ja Sherman on valmis koitokseen. Hän saa piuhat vaatteittensa alle. Hän vapautuisi syytteestä, jos Maria myöntäisi ajaneensa autoa väitetyn yliajon aikana. Mitä Marialle sitten tapahtuisi, on bagatelli juttu. Sherman on muuttunut uudeksi ihmiseksi, mutta sitähän ei Maria voi edes kuvitella.
Kohtaaminen sujuu aluksi ikäänkuin mikään ei olisi muuttunut heidän välillään. Maria odottaa innokkaana ja Shermanin selkään teipattu nauhuri pyörii. Marialla on upea surupukunsa yllään ja Sherman tuijottaa hämillään ex-rakastajatartaan. Hän haluaisi puristää Marian rintaansa vasten, mutta perhanan mikrofoni on väärässä paikassa. He keskustelevat tovin Marian äkillisestä katoamisesta. Maria moittii edesmennyttä miestään, joka on syyttänyt häntä huoraksi palvelijoiden läsnäollessa. Nyt herra Ruskin ei enää komentele vaimoaan, joka voi tehdä, mitä lystää.
Maria kertoo kolmikon käynnistä ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan pullistelevasta Kramerista, joka oli ilmoittanut, että jos Maria vahvistaisi toisen todistajan eli Roland Auburnin kertomuksen, häntä, Mariaa, ei voida syyttää mistään, kun taas Shermanin syyllisyys olisi tämän jälkeen kiistaton. Kun Sherman ihmettelee, miksei Maria voinut kertoa totuutta kuulustelijalle, Maria toteaa ainoastaan, että halusi ensin tavata Shermanin. Empaattiseksi heittäytynyt Maria ihmettelee, ettei oikein tiedä, miten Shermanin kanssa tulisi menetellä. Hän haluasi siis jo vaihtaa aallonpituutta. Shermanissa on vielä vetovoimaa!
Maria lähestyy Shermania ja pyrkii lähituntumaan. Piuhoitettu miehemme yrittää pitää naista loitolla, mutta ei voi tälle mitään. Kissa-hiiri-leikki huipentuu siihen, kun Maria löytää piuhan ja jotain kovaa Shermanin selkäpuolella. Seuranneen vapaapainiottelun voittaa tietenkin Sherman, joka luikkii tiehensä Marian kiljunnan säestämänä irronnut nauhuri selässä roikkuen. Nauhoituskeikka tuotti vesiperän. Tunnustus jäi saamatta ja Maria on takuulla entistä luotettavampi syyttäjän todistaja!
- En edelleenkään tajua, että Maria olisi halunnut tavata Shermanin vain intiimin jälleennäkemisen vuoksi. Näin Wolfe kuitenkin antaa ymmärtää. Ristiriitaisesti käyttäytyvä Maria sijaitsee hänen ihmisgalleriassaan tosi bimpojen joukossa. Mutta marionetithan kääntyvät kaikenlaisiin asentoihin. Logiikasta ei ole niin väliä.
|