Herkkupaloja suoraan Bronxista
Judy on junaillut heidät - siis myös Shermanin - Viidennellä Avenuella sijaitsevassa pintamestassa pidettäviin pippaloihin, joiden keskushahmoksi kohoaa entinen investointipankkiiri Sherman McCoy. Viimeaikaisten dramaattisten tapahtumien johdosta McCoy'den ja ennen kaikkea Shermanin markkina-arvo on noussut kohisten. Mies on aikaisemmissa seurapiiritapaamisissa hädin tuskin havaittu mitättömyys ja nyt, yht'äkkiä, kuin taikaiskusta, hänestä on tullut lööppisankari, johon kermalla on nyt mahdollisuus tutustua puoli-intiimisti ja kuulla tätä omassa persoonassaan. - Tuleepa mieleen keltaisen lehdistömme suosimat jutut, joiden otsikko on muotoa "Nyt puhuu se-ja-se itse" sen jälkeen kun kyseistä se-ja-se -henkilöä on ensin perusteellisesti möyhennetty ja syyllistetty uutisissa ja otsikoissa.
Paikalle näemme - ei mikään yllätys - samoja julkkuja, joihin tutustuimme jo Bavardagien kutsuilla. Uudesti syntynyt Sherman kertoo innokkaasti yksityiskohtia säästämättä seikkailuistaan Bronxin oikeustalossa. Kuulijat ahmivat jokaisen sanan hänen selostuksestaan. Hän ei ole enää mikään yhdentekevä pankkiiri, joka ei aikaisemmin saanut suustaan edes yksinkertaista latteutta, jota tarvitaan perinteisessä small-talkissa. Nyt uudesti syntynyt Sherman viljelee puheessaan raflaavaa alatyyliä, jolla hän korostaa kokemustensa aitoutta.
Tästä luvusta jää sellainen käsitys, että Wolfe käyttää Judyä lähinnä välikappaleena, jonka tehtävänä on järjestää Shermanin ja turhan joukon tapaaminen. Judyhan jätetään täysin täysin taka-alalle. Judyn toimintaa voisi ehkä perustella sillä, että hänelle avautuu näin mahdollisuus palata takaisin kadotettuun paratiisiin, josta kielteinen julkisuus hänet karkoitti. Ei ilmeisesti haittaa, vaikka hän ja Sherman asuvat eri osoitteissa. Mutta eihän paluu entiseen tietenkään onnistu. Eikä ole syytä ihmetellä, miten tyynesti hän kestää illan tapahtumat ja Shermanin uuden putkasankarin roolin. Kautta koko tarinan on ollut sellainen kutina, että Sherman on ollut hänelle yhdentekevä henkilö. Vain Shermanin luomat puitteet ovat merkinneet hänelle jotain. Kun niitä ei enää ole, myös Sherman joutaa menemään, lopullisesti. Tyypillinen Ison Omenan tarina?
Valkoinen vastaan musta
Ikäänkuin sivujuonteena tapaamme tässä jaksossa anonyymin pormestarin, johon tutustuimme kirjan alussa ja joka joutui pastori Baconin joukkojen vihan kohteeksi rasistiksi leimattuna. Ei ihme, että pormestari kantaa syvää kaunaa Baconia kohtaan. Yhä näkyvämmin esiintyvä musta pastori olisi vihdoinkin pantava järjestykseen. Mutta pormestarailla on myös toinen vihollinen, yleinen syyttäjä Weiss, joka kärkkyy hänen virkaansa seuraavissa vaaleissa. Pormestari haluaisi käynnistää perusteellisen selvityksen Sherman McCoyn jutussa, joka on ollut keskeinen aihe mediassa ja jossa on paljon epäselviä piirteitä. Näin hän pysäyttäisi Weissin etenemisen.
Pormestarin luo saapuu piispa Bottomley episkopaalisesta kirkosta. Kirkon jäsenistö on harventunut ja kirkko potee ankaraa rahapulaa. Piispa haluaisi myydä kirkkorakennuksen jollekin aluerakentajalle ja panna taloutensa kuntoon. Suunnitelman toteutumiselle on ainoastaan yksi este. Kaupunki haluaisi suojella rakennuksen, vaikka sillä ei piispan mukaan ole mitään arkkitehtoonista arvoa. Jos tällainen päätös tehdään, rakennusta ei voitaisi myydä ja kirkkoa uhkaa konkurssi. Piispa on tullut pyytämään pormestarilta apua tähän ahdinkoon.
Rivakka pormestari antaa samalta istumalta suojelulautakunnan puheenjohtajalle määräyksen olla suojelematta kirkon kiinteistöä. Mutta hän esittää samalla piispalle vastapalvelupyynnön. Pormestari haluaisi piispan jäseneksi NYC:n rikollisuutta tutkivaan komiteaan. Piispan mukanaolo lisäisi komitean arvovaltaa ja uskottavuutta, sillä kaupungilla on ongelmia rotujen tasa-arvokysymyksissä mikä synnyttää rikollisuutta. Tyrmistynyt piispa kiittää luottamuksesta mutta ilmoittaa samalla pormestarille, että hänen kätensä ovat sidotut teologisten syiden vuoksi. Pormestari ymmärtää piispan motiivin toisella tavalla. Piispalla on omat henkilökohtaiset ambitionsa. Hän haluaa päästä kaupungin mustien johtajaksi - Baconin tavoin - eikä rinnakkaiselo valkoisten kanssa jossain komiteassa voi tulla kysymykseen. Piispa voi painua hevon kuuseen kirkkonsa kanssa!
Kun hymyt on vaihdettu ja piispa on poistunut, pormestari ottaa uuden puhelun suojelulautakunnan puheenjohtajalla ja ilmoittaa, että se "saakelin rotisko" on sittenkin suojeltava! Syytä mielenmuutokseensa hän ei kerro. Diktaattorin ääni!
|