Divina Comedia
Peter Fallow nauttii suurliikemies Arthur Ruskinin kantapaikassa, kalliiksi luokiteltavassa La Boue d’Argent (= ”Mutaraha”!) –ravintolassa huippukokkien taituroimia herkkuja. Heitä palvelee tiukasti ohjattu tarjoilija-armeija, jota johtaa äärimmäisen muodollinen hovimestari Raphael.
Idea tapaamiseen syntyi kustantaja Steinerin työhuoneessa sen jälkeen kun oli pohdittu, miten The City Light saisi yhteyden Maria Ruskinin aviomieheen, joka saattaa tietää, missä vaimo luuraa. Muodollinen syy tapaamiseen on lehdessä ilmestyvä sarja ”Uudet pohatat”, joka perustuu henkilöhaastatteluihin. Ruskin ei tietenkään voinut kieltäytyä kunniasta ja tehtävä annettiin luonnollisesti Fallowille, jolle aivan kaikki Henry Lambin jutun yksityiskohdat eivät ole vielä selvinneet.
Fallow kuuntelee ikävystyneenä, kun Ruskin selostaa innostuneesti, miten hänestä tuli miljonääri. Ratkaiseva oivallus oli pyhiinvaeltajien kuskaaminen Mekkaan lentoteitse lähes loppuun ajetulla kalustolla. Rahaa tulvi ovista ja ikkunoista, eivätkä muslimit tajunneet, että heitä lennättävän yhtiön omistaja oli juutalainen.
Heidän rattoisa ja ruokaisa tapaamisensa keskeytyy äkillisesti, kun Ruskin saa kesken kaiken sairaskohtauksen. Ravintolassa syntyy totaalinen kaaos. Sen ohjesääntö ei tunne tällaista tapausta. Mikään ei pelasta Ruskinia ja hän saa äärimmäisen makaaberin lopun.
Tapahtuman virkistämä huippujournalistimme uutisoi pohatan kuoleman The City Light –lehdessä omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Maria Ruskinista on siis tullut rikas perijätär, joka tulee valitettavasti jäämään NYC:n haaskalintujen saaliiksi. Mutta Fallow ei edelleenkään tiedä, missä Maria luuraa.
Wolfe vaatimattomana
Kirjailija on sangen vaatimaton otsikoidessaan luvun neutraalisti ”Kuolema New Yorkin tyyliin”, sillä kyllä tyyli on silkkaa Wolfea. Danten Jumalainen näytelmäkin kalpenee tämän jakson rinnalla, joka kuvottaa äärimmäisessä realismissaan ja etovissa yksityiskohdissaan.
|