Kukko ja härkä
Apulaissyyttäjä Lawrence "Larry" Kramer ja hänen esimiehensä yleinen syyttäjä Richard Abraham "Abe" Weiss katselevat suurta mielihyvää tuntien Sherman MacCoyn jutun televisiolähetyksistä tehtyjä videoita. Oikeussalissa työskennellyt taiteilijatar oli kuvannut Kramerin kaljuksi häränniskaiseksi jättiläiseksi, joka tekee selvää syytetystä. Mikrofonimetsikön edessä paasaava Weiss saa tietenkin uutislähetysten ykköskohtelun. Spurgua erehdyttävästi muistuttava entinen huippupankkiiri McCoy ja hänen viimeisen päälle viilattu asianajajansa Tommy Killian vilahtavat hetken ruudussa. Lehdistö on kiitettävästi seurannut Park Avenuen superwaspin karskia ja kompromissitonta kohtelua The City Light'in johdolla, vaikka viraston voimakaksikolle on selvää, että televisio näyttelee tässä näytelmässä ratkaisevan roolia. Tyhmimmänkin bronxilaisen täytyy nyt tajuta, ettei syyttäjänvirastolla voi olla rasistisia aikomuksia. Euforisessa tilassa oleva Weiss puhkeaa julistamaan näkemystään värillisestä kaupunginosasta, jota hän kuvaa ihmissuhdelaboratorioksi. Hän näkee itsensä kukkona kukkojen joukossa kaitsemassa sekalaista alamaisjoukkoaan.
Abe palkitsee Larryn suorituksen pyytämällä häntä jäämään voileipälounaalle työhuoneeseensa muutaman tärkeän henkilön seurassa. Kramer kokee, että hänen nousunsa hierarkiassa on vihdoinkin käynnistynyt.
Kuollut mies
Sherman McCoylle on tapahtunut jotain peruuttamatonta viimeisimmän simputuksen jälkeen. Hän on kadottanut minuutensa. Hän tuntee olevansa kuollut. Mutta samalla hänessä on käynnistyt metamorfoosi. Onko kysessä klassinen tri Jekyll - Mr Hyde muunnos, jää nähtäväksi.
Haaskalintu ja hänen renkinsä
Sir Gerald Steiner, The City Lightin julkaisija ja omistaja pysyy tuskin nahoissaan näyttäessään ykköstoimittajalleen Peter Fallowille lehden huippupaparazzin nappamaa inhorealista valokuvaa, joka dokumentoi Shermanin totaalisen dumppauksen. Steiner tuntee tekopyhästi olevansa mustan väestönosan hyväntekijä kun itse pastori Baconkin on noteerannut lehden kiistattomat saavutukset.
|