Wolfe vääntää rautalangasta tähän lukuun kaiken, minkä NYC:n kaikkivoipa oikeuslaitos saattaa tehdä rahdatessaan kansalaisiaan tuomioistuimen eteen – härmäläinen lukija hieraisee epäuskoisena silmiään tekstiä lukiessaan. Wolfella on epäilemättä autenttista ja perusteellista tietoa käytetyistä menettelytavoista, mikä ilmenee tarinan yksityiskohtien runsaudessa ja tarkkuudessa. Kuvaus saa erityisen sadistisen sävyn, koska esimerkkitapauksemme sattuu olemaan Parka Avenuella asuva pumpulissa kasvatettu waspi, joka putoaa tosi korkealta lihamyllynä jauhavan systeemin nieluun. Kirjailijalla ei ole tarvetta sääliä Shermania. Ex. maailmanvaltias edustaa juuri sitä turhaa joukkoa, jota kirjailija inhoaa sydämensä pohjasta - näin voisi äkkiä kuvitella. – Todellisuudessa Wolfe nauttinee julkisuudesta ja vauraudesta samoin kuin muutkin julkimot; kirjailija on vain keksinyt näppärän tavan rahastaa kokemuksillaan. Sherman on roolitettu tahdottomaksi nappulaksi härskissä pelissä, joka riistää häneltä viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet. Sherman miltei lynkataan ja kieritetään tervassa ja höyhenissä kuin törkein pahantekijä. Shermanille tuskin löytyy vastinetta todellisessa elämässä, mutta Wolfe tarvitsee juuri tällaisen yksilön rovionsa sytykkeeksi. Matka oikeustalolleEtsivät Martin ja Goldberg hakevat huonosti nukkuneen Shermanin Park Avenuelta. Shermanilla on pukeutunut tyylikkääseen vaikkakin vaatimattomaan kokopukuun, valkoiseen paitaan ja yksiväriseen tummansiniseen solmioon. Killian liittyy joukkoon, koska sattuu olemaan Shermanin palkkaama asianajaja. Etsivät puhuttelevat Shermania etunimellä. Hänet luokitellaan heti kättelyssä tavallisten kuolevaisten joukkoon. Tässä vaiheessa kohtelu vielä kirveltää jossain määrin Shermanin hiipuvaa itsetuntoa. Martinin ohjaaman auton takapenkki on täynnä lasten lahjapakkauksissa käytettäviä styroxpähkinöitä, jotka tarttuvat tiukasti Shermanin vaatteisiin. Sherman kuljetetaan oikeustaloon rekisteröintikeskuksen sivuovesta kuten muutkin Bronxin konnat ja katujen kasvatit Killianin raivoisista vastalauseista huolimatta. Tämä ei ollut sellainen siisti valkoisen miehen pidätys, mistä Killian oli sopinut Fitzgibbonin kanssa. Martin toteaa kylmästi, että Abe Weiss on päättänyt tehdä pidätyksestä mahdollisimman näyttävän, sillä Shermanin kaltaisia tapauksia ei Bronxissa juuri nähdä. Sateen kastelema mielenosoittajien ja toimittajien lauma ja kamerameri syöksyy Shermania vastaan, kun etsivien auto kaartaa oikeustalon rampille. Käsirautoihin kahlittu Sherman viedään jonon hännille. Pastorimme valmentama aggressiivinen iskujoukko vaatii uhriamme myöntämään kaiken, mistä he ovat lukeneet The City Lightin palstoilta. Kuin pisteenä i:n päälle paikalle ilmestyy myös sankaritoimittaja Peter Fallow, joka kysyy Shermanilta, haluaisiko tämä lausua jotain tilanteen johdosta. RekisteröintitoimistoIkuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen läpimärkä ja styroxpähkinöin koristeltu Sherman päästetään rekisteröintitoimiston käytävään. Hänen vaatimattomasta tyylikkyydestään ei ole enää mitään jäljellä. Wolfe panee parastaan ja esittelee toimiston rutiineja unohtamatta vähäisintäkään detaljia. - Tulee mieleen, että kirjailija on varmaan kokenut itse tämän kaiken. Sherman huomaa joutuneensa johonkin helvetin esikartanoon, jossa voidaan pahoin ja lasketaan housuihin. Hän joutuu luovuttamaan kengännauhansa ja housunsa vyön, mikä vaikeuttaa liikkumista. Metallinpaljastin löytää hänen purukalustostaan aarteita, joita toimiston virkamiehet käyvät kilvan ihailemassa. Hänen mielialansa laskee sitä mukaa kuin selli täyttyy oikeuskäsitttelyä odottavista konnista. OikeussaliViemärikäsittelyn läpikäynyt haiseva ja resuinen Sherman pääsee vihdoin tuomarin eteen. Hän ilmoittaa, ettei ole syyllistynyt mihinkään. Apulaissyyttäjä Kramer ja tyylikkääseen asuun pukeutunut Killian kiistelevät takuista, joka oli alun perin sovittu 10000 dollariksi, mutta jonka yleinen syyttäjä kuulemma haluaisi korottaa 25-kertaiseksi. Nuori tuomari päätyy kuitenkin rohkeasti pienempään summaan Kramerin tappioksi ja Sherman päästetään vapaalle. Mitä jäi jäljelle ShermanistaShermanin kiusaaminen ei tietenkään lopu tähän, sillä pastorin iskujoukot odottavat häntä oikeussalin ulkopuolella julistaakseen, miten tätä etuoikeutettua waspia tulee käsitellä. Killan pääsee vihdoin kertomaan TV-kameroille, miten hänen päämiestään oli tarpeettomasti nöyryytetty. Mutta tämä ei Shermania pahemmin ilahduta, sillä hän arvioi olevansa kuollut.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Sarmanto Auvo 20100724 (20100724) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster