- Wolfen tarina on jälleen niin visuaalista, että sen voisi toteuttaa sellaisenaan teatterin lavalla. Puhelin saa jaksossa yllättävän keskeisen roolin ... Miten tuon sanoisi tyylikkäästi...Shermanista on tullut työnantajalleen Pierce & Piercelle rasite ja hänelle on tehtävä jotain ennen kuin suurempaa vahinkoa ehtii syntyä. Englantilaiseen sisustustyyliin ihastunut toimitusjohtaja Eugen Lopwitz on pyytänyt Shermanin luokseen kuulemaan tuomiota. Hölkkähulluksi kuvailtu kuoppaposkinen Lopwitz istuttaa Shermanin työhuoneensa laiskanlinnaan ja ilmoittaa menevänsä suoraan asiaan. Shermanin epäonniset sekoilut velkakirjabisneksessä eivät muka ole painavin syy ripitystilaisuuteen, mutta jos sittenkin... Lopwitzin esiintyminen on tässä vaiheessa siinä määrin kesyä, että kipsissä olevan Shermanin ajatukset karkaavat The City Light –lehden viimeisimpään uutisointiin, jonka mukaan nyt ollaan lähellä Henry Lambin tapauksen läpimurtoa. Lopwitz ottaa kesken kaiken puhelun kultakurkku-Shafletille, tenorille, joka viihdytti Shermania Bavardagen pariskunnan kutsuilla, kuten muistanemme. Lavojen valtias kiitää parhaillaan jossain Wisconsinin ja Etelä-Dakotan yläpuolella Lopwitzin suihkukoneessa keikkamatkalla Vancouveriin, ja kuuluvuus yläilmoihin ei liene paras mahdollinen. Puhelinyhteys katkeaa ja Lopwitz suuntaa hetkeksi huomion Shermaniin. Hän kaivaa erehtymättömästä muististaan esiin avainsanan giscard. Tähän ranskalaiseen arvopaperiinhan Sherman kompastui komeasti ja Lopwitz menetti tässä sekoilussa sievoisen omaisuuden – siis epäonnistunut velkakirjabisnes taitaa sittenkin kummitella taustalla! Mutta keskustelu juuttuu taas paikoilleen, kun toimitusjohtajan sisustusarkkitehti antaa puhelinraportin epäonnisista pellavaverhopaneelikaupoistaan Englannissa. Tässä vaiheessa Lopwitzin adrenaliinikehitys on alkanut vilkastua siinä määrin, että hän esittää hyvin henkilökohtaisen kysymyksen: ovatko Shermanin yksityisasiat jotenkin retuperällä ja tarvitseeko hän mahdollisesti lomaa? Sherman päättelee kohteliaasta sananmuodosta, ettei vielä ole tulossa potkuja. Mutta ennen kuin hän ehtii muotoilla sopivaa vastausta, puhelin soi jälleen ja Tommy Killian ilmoittaa haluavansa vaihtaa mahdollisimman pian muutaman sanan. Bernie Fitzgibbon on juuri soittanut ja varoittaa, että Sherman halutaan huomenna kohdata virallisissa merkeissä. Pahaenteinen varoitus! Muotoilu löytyy aivan itsestäänLopwitz ei ole suinkaan häiriinny puhelun johdosta vaan jatkaa ripitystä vauhtiin päästyään. Sherman on mokannut aivan liian monta velkakirjaoperaatiota viime aikoina, eikä ole näin ollen enää lunastanut paikkaansa osaston parhaana tuloksentekijänä. Mutta tämän pitemmälle ei Lopwitz pääse, sillä Killianin ilmoituksen järkyttämä Sherman nousee yht’äkkiä pystyyn, pyytää anteeksi ja poistuu esimiehensä hämmästykseksi huoneesta. Sherman saa yhteyden Killianiin ja kuulee, että syyttäjänvirasto on päättänyt pidättää hänet huomenna oikeudenkäyntiä varten. Pidätykselle on kuulemma riittävät perusteet, sillä on löytynyt todistaja, yliajon silminnäkijä, jonka lausunto on ollut ratkaiseva. Fitzgibbon ei paljastanut, kuka todistaja on, mutta Maria se ei kuitenkaan ole. Pidätys tullaan tekemään tahdikkaasti ennen kuin lehdistö ehtii paikalle. Näin ovat Killian ja Fitzgibbon sopineet herrasmiesten tapaan. – Mutta mitä mieltä mahtavat Weiss ja Kramer olla sopimuksesta? Tyrmistynyt Sherman palaa Lopwitzin huoneeseen ja kertoo, mitä hänelle tapahtuu huomenna. Sherman vakuuttaa, että mitä tahansa lehdistö kirjoittaakin, häntä ei voi syyttää mistään ja että hänen omatuntonsa on puhdas. Lopwitz suosittelee isällisesti - ikään kuin olisi odottanut jotain tällaista – tutun asianajajansa puoleen kääntymistä ja ehdottaa, että Sherman ottaa virkavapaata kunnes asia on ratkennut. Lopwitz ei tietenkään halua, että lehdistö yhdistää hänen firmansa ja Shermanin jollain tavalla toisiinsa. Sherman ymmärtää, että hänen taloutensa tulee romahtamaan, sillä todennäköisesti hänelle ei makseta edes peruspalkkaa, joka ei muutenkaan riittäisi edes lainojen hoitoon. Hänen vaurauttaan voisi siten luonnehtia spekulatiiviseksi. – Mietin, olisiko tässä kysymys tyypillisestä jenkkimaailman ilmiöstä, elämäntavasta, joka lepää kokonaan spekulaatioiden varassa? Sherman tajuaa senkin, mitä Lopwitz on koko tapaamisen aikana hänelle koko ajan viestittänyt: hän ei enää merkitse pennin vertaa Pierce & Piercelle. Mauri on työnsä tehnyt, Mauri saa mennä. Talo on täynnä ahkeria ja kunnianhimoisia seuraajia. Sanoisin, että tyylikkäästi annetut potkut!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Sarmanto Auvo 20100704 (20100704) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster