Hommage à Georg McManus ja Stanley KubrikTämäkin osuus voisi sopia toteutettavaksi jollakin Broadway–näytämöllä ja nimenomaan siellä. Bavardagen pariskunnan rakentamat puitteet korostavat NYC:n äkkirikastuneen joukon elämän turhuutta, jota Georg McManus karnevalisoi jo 30- ja 40-luvuilla taitavasti piirtämissään Vihtori ja Klaara -sarjakuvissa - Uusi Suomi julkaisi niitä viime sotiemme aikoihin ja ne ovat jääneet kirkkaina mieleeni. Kuorrutuksen alla velloo oudon hedonistinen maailma, jonka henkiset prosessit pyörivät yhteiskunnan pintailmiöiden, seksin ja mammonan ympärillä irrallaan reaalimaailmasta. Jakso dokumentoi päähenkilön Sherman McCoyn reaktioita. Hakematta tulee mieleen Stanley Kubrikin viimeiseksi jääneen filmin, Eyes Wide Shut, tosikkomainen seurapiirilääkäri, Bill Harford (filmissä perussimppeli Tom Cruise), joka vaeltaa kuin unessa käsittämättömäksi muuttuneessa maailmassa. Kaakatuksella vahvistettua small-talkiaMenestyvä liikemies Leon Bavardage ja hänen energinen vaimonsa Inez ovat koonneet luksuslukaaliinsa parinkymmenen yksilön verran NYC:n kuohukermaa, muutaman lordin, taiteiden ja kirjallisuuden satunnaisia jättiläisiä, yhden poliitikon, julkihomoja, bisnestitaaneja ja pari yleisvälkkyä seuralaisineen. Melkein Nobel-palkittu runoileva englantilainen lordi Buffing ei selvästikään kuulu joukkoon, mutta hän on paikalla isäntäväen erityisvieraana. - Ihmettelin aluksi, mikä voisi yhdistää kyseistä lordia ja isäntäpariskuntaa, ja päättelin että tuskin mikään, mutta sitten oivalsin, että hän onkin Wolfen vieras, jolle on varattu aivan erikoinen tehtävä, kuten kohta huomaamme. Judy sattuu kuulumaan rouva Bavardagen sydänystäviin, joten myös McCoyt ovat saaneet kutsun. Ja Sherman kuskataan tapahtumapaikalle kuin uhrilammas supertyylittömään asuun sonnustautuneen vaimonsa kanssa. Parikymmenpäinen seurapiiri on ryhmittynyt tai ryhmitetty ryppäisiin, joiden keskiössä joku verbaalivirtuoosi huolehtii small-talkin jatkuvuudesta. Illan emäntä taluttaa Shermanin ryhmään, jonka keskipisteessä vaikuttaa ylipitkä, itseään täynnä oleva tenorikuuluisuus, jonka erityispiirre on räjähtävä, maskissa (=kasvo-onteloissa) hyvin istuva juuri oikeilla aallonpituuksilla resonoiva hohotus. Sherman huomaa muutaman turhan yrityksen jälkeen, ettei hän saa ryppääseen mitään kontaktia. Kaikkien ryhmien ominaispiirteenä on kovaääninen naurunkaltainen kaakatus, jota Judy täydentää omalla versiollaan. Pidättyväinen Sherman turvautuu niin sanottuun seurapiirivirnistykseen, jolla hän välttää osallistumasta yleiseen mekkalointiin. Asetelma olisi täydellinen, jos huippujournalisti Peter Fallow osallistuisi tilaisuuteen. Mutta hänen tähtihetkensä koittaa varmaankin myöhemmin. Shermanin ja Marian yllättävä kohtaaminenShermanin huomaa järkytyksekseen, että hänet on sijoitettu illallispöydässä rouva Maria Ruskinin viereen. Asetelman tekee erityisen herkäksi se, että Judy istuu katseenkantaman päässä. Mutta kaikki sujuu juoheasti small-talk –savuverhon turvin. Sherman onnistuu kertomaan poliisien yllätysvierailusta, jolloin Marian pokeri alkaa rakoilla. He sopivat tapaamisen seuraavaksi päiväksi. BIG TALKJälkiruoka on parhaiksi nautittu kun illan isäntä esittelee prominentin vieraansa, lordi Buffingin – Sherman oli juuri saanut kuulla pöydässä, että lordi on homo, joka on sairastunut aidsiin. Kalpea, haamumaiseksi kuvattu vieras nousee hitaasti seisomaan ja alkaa puhua. Kaakatus on vaiennut sen verran, että seurakunta pystyy seuraamaan hänen esitystään. Brittitaustaansa korostaen Buffing antaa ymmärtää muutamaan maailmankirjallisuuden titaaniin viittaamalla edustavansa eri kulttuuria kuin läsnäolevat, mikä hiljentää viimeisetkin kaakatukset. Hän kertoo - kuulijakunnalle todennäköisesti tuntemattomaksi jääneestä - viimeiset vuotensa Bronxissa viettäneestä runoilija Edgar Allan Poesta, joka kirjoitti tarinan ruhtinas Prosperosta. Ruhtinas eristäytyi linnaansa, jonne kokosi parhaat ihmiset ynnä ruokaa ja juomaa kahdeksi vuodeksi suojatakseen heitä maassa riehuvalta kulkutaudilta, Punaiselta Kuolemalta. Linnassa järjestettiin naamiaistanssiaiset, joiden oli määrä jatkua niin kauan kunnes tautivaara olisi ohitettu. Mutta alati kiihtyvä juhla jatkui ja jatkui ja väkeä veti puoleensa tanssiaisten viimeinen, seitsemäs huone. Eräänä yönä sinne ilmestyi kuolemaksi naamioitunut vieras, jonka Prospero yritti heittää linnasta ulos, mutta kuoli koskettaessaan tätä, sillä vieras olikin pelätty ja odotettu Punainen Kuolema. Juhlijat ovat koko ajan tienneet, mitä he tulisivat kohtaamaan, mutta se ei hillinnyt heidän pohjatonta haluaan nauttia lihallisista iloista viimeiseen saakka. Buffingin mukaan Edgar Allan Poe kuvasi jo yli sata vuotta sitten, mitä nykyiselle kulttuurille ja elämäntavalle tulee tapahtumaan. Etikkaa etiketin asemestaLordi päättää esityksensä tyrmistyneen hiljaisuuden vallitessa. Kirjoittamatonta etikettiä oli rikottu, eikä illan arkkitehti Inez Bavardage ollut taatusti odottanut mitään tämänkaltaista. Teflonpintainen turha joukko toipuu vähitellen, mutta ei tavoita enää alkuperäistä euforista tunnelmaa. Kotimatkalla käy ilmi, ettei lordin puhe ollut tehnyt Judyyn mitään vaikutusta. Hän oli vieläkin pyörryksissä kokemansa johdosta. Hän ei ilmeisesti ollut lähelläkään viimeistä huonetta. Sherman sen sijaan tajusi kuulleensa oraakkelin äänen, joka oli osoittanut sanansa suoraan hänelle.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Sarmanto Auvo 20100608 (20100608) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster