Huomaan, että ylitän tässä jaksossa Askon asettaman ylärajasuosituksen. Joitain kohti on ollut pakko kirjoittaa auki, sillä Wolfella on tapana tarjota tietoa jyvä kerrallaan, mikä tekee lukemisen välillä hankalaksi. Judy näyttää Shermanille kaapin paikanLong Islandin rantaklubilla on idyllinen tunnelma. Sherman McCoyn isä viihdyttää Judyä ja terassille kokoontunutta seuruetta jaarituksillaan. Hajamielisenä kuuntelevan Shermanin katse harhailee naapuripöydässä, jossa istuu mm. klubin presidentti, ökyrikas Pollard Browning vaimoineen. Campbell viihtyy parin samanikäisen tytön kanssa hiekkarannalla. Sherman on vajonnut ajatuksiinsa. Hän murehtii ties kuinka monennen kerran typerää puhelinsoittoaan ja sekoiluaan Bronxissa. Olisiko kaikki tämä varoitus Jumalalta? Mikseivät hän voisi muuttaa perheensä kanssa pois New Yorkista ja hyljätä suuruudenhullun Wall Streetin? He tulisivat toimeen paljon vähemmällä eikä hänen tarvitsisi enää ottaa huikeita riskejä. Shermanin isoisäkin oli lähtöisin Knoxvillestä, pikkukaupungista. Sherman alkaa viritellä mielessään sovintoa Judyn kanssa. Tilanne sähköistyy arvaamatta kun Campbell ryntää kiihtyneenä terassille ja saa kysytyksi, "isä ... mitä sinä teet?" Tytär odottaa vastausta saman tien, sillä hän haluaa tehdä vaikutuksen rannalla odottavaan leikkitoveriinsa, jonka isän kirjapaino työllistää 80 ihmistä. Kysymys yllättää täysin Shermanin, joka ei ilmeisesti ole aikaisemmin joutunut tekemään tiliä tekosistaan ekaluokkalaiselleen. Terassille kokoontunut seurue valpastuu ja seuraa huvittuneena tyttären ja isän välistä vuoropuhelua. Draama alkaa tihentyä, sillä isä on jäämässä häviölle, koska ei pysty antamaan Campbellin yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertaista vastausta. Näyttämön ottaa suvereenisti haltuunsa Judy, jolla on yhtä ja toista hampaankolossa miehensä syrjähypyn johdosta. Hän suuntaa sanansa näennäisesti tyttärelleen, mutta kohde on tietenkin hänen petollinen miehensä, jota hän vertaa satuolentoon, joka ostaa ja myy kakunpaloja ja pitää joka palasta murusen ikään kuin palkkiona itselleen. Muruista voi sitten syntyä hyvällä onnella jättiläiskakku. Sherman ja hänen isänsä yrittävät protestoida, mutta sitten Judy panee paremmaksi ja paljastaa, miten rahaa tehdään keinottelemalla Pierce & Piercen tapaan Ranskan hallituksen obligaatioilla. - Tässä kohtaa ihmettelen, mistä tähän asti pörssistä kiinnostumaton Judy on saanut tietonsa, tuskin mieheltään, jonka kanssa hänellä on olemattomat puhevälit. Onkohan Wolfe sotkeutumassa lankoihinsa? Shermania loukkaa syvästi rinnastamisensa murusien keräilijään. Hän yrittää vastahyökkäystä ehdottamalla itselleen ammatinvaihtoa pörssimeklarista sisustussuunnittelijaksi. Tämä ei tee vaikutusta Judyyn, jonka on helppo torjua hänen yrityksensä vedoten Shermanin ilmeiseen lahjattomuuteen. Campbell tajuaa pettyneenä, ettei hänen isänsä oikeasti tee mitään ja purskahtaa itkuun. Sherman on julkisesti nolattu. Tämän jälkeen on turha haaveilla sovinnosta Judyn kanssa. - Aika yksitoikkoista tämä Shermanin nuijiminen. Mitähän yksinkertaisesta miesparasta mahtaakaan jäädä jäljelle! Kramer yllätetäänApulaissyyttäjä Bernie Fitzgibbon soittaa juttuvuoroaan odottavalle Kramerille osastolle 62, jossa kokematon, jäsenkirjan turvin virkaansa ylennetty tuomari Jerome Meldnik yrittää hallita oikeussalin tavanomaista kaaosta, ja kysyy, onko Kramer nähnyt The City Lightin tämänpäiväistä numeroa. Siinä on pitkä artikkeli Henry Lambin tapauksesta. Weiss on vauhkona, koska jutussa syytetään jepareita ja paikallista oikeutta vitkuttelusta. Milt Lubell peesaa tiiviisti taustalla. Fitzgibbonin soitto saa Kramerin tolaltaan ja hän epäilee, että kavalaksi paljastunut rouva Lamb on laverrellut toimittajalle kaiken. Kramer järjestetään saman tien syyttäjän toimistoon tekemään tiliä tekosistaan. Kramer tapaa vielä samana iltana ruskeaa huulipunaa käyttävän tytön Muldownyn ravintolassa Manhattanilla, vaikka tilanne näytti päivällä uhkaavalta. Innokas apulaissyyttäjämme on ilmiselvästi tehnyt vaikutuksen sangen ujoksi paljastuvaan Shelly Thomasiin, jolla ei näytä olevan mitään läheisempää tuttavuutta vastaan. Tilanne kehittyy siis lupaavasti. Mutta minne mennä, kun tytöllä ei ole omaa asuntoa? Kramer tajuaa, että pitemmälle menevät siirrot merkitsisivät rahanmenoa. Ravintolaillat ja hotelliyöthän maksaisivat. Himon ja köyhyyden ristiriita korventaa Kramerin sisintä. Fallow vauhdissaFallow paistattelee pitkästä aikaa toimituksessa Sir Gerhard Steinerin (alias Kuollut Hiiri) armon loisteessa. The City Light on ilmeisesti iskenyt kultasuoneen. Seurapiiritoimittajamme on paljastanut monia uusia jännittäviä asioita Isosta Omenasta. Fallow panee kehuista juopuneena runsain mitoin omiaan kuvaillessaan Harlemin laitaväestön elämää kuulijoilleen, jotka korottavat hänet samaan luokkaan1700-luvulla eläneen kurjaliston kuvaajan William Hogart’in kanssa. (Sivuhuomautuksena todettakoon, että Hogart’in myöhäisempi inkarnaatio tuli tunnetuksi taitavista Tarzan–sarjakuvistaan!). Steiner tajuaa, että lehden on vastakin julkaistava tositarinoita NYC:n kovaosaisista ja että Fallow on juuri oikea mies tähän tehtävään. Fallowin syväkurkku Albert Vogel (joka antoi ratkaisevan vinkin) soittaa sopivasti toimitukseen ja kertoo miten joku nörtti oli selvittänyt ajoneuvorekisteristä, että Bronxissa törmäillyt mersu löytyy 124:n joukosta, josta syyllisen löytäminen alkaa jo olla mahdollista. Mitäpä muutakaan Fallow voi tehdä kuin ryhtyä hommiin. Tapaaminen Marian salaisessa lemmenpesässäSherman ja Maria keskustelevat The City Light –lehden tuoreesta jutusta, jossa kuvataan seikkaperäisesti Bronxin tapahtumia. Sherman vajoaa tapansa mukaan entistä syvempään alhoon, mutta Marian kantti kestää ja hän myöntää puolihuolimattomasti, että juuri hän ajoi autoa ratkaisevalla hetkellä, joten hän myös päättää, miten heidän tulee suhtautua tilanteeseen. Marian tunnustus helpottaa tilapäisesti Shermanin ahdinkoa. Tällä kriittisellä hetkellä (teatraalinen käänne!) oveen koputetaan ja jättiläiskokoinen nuori mies astuu sisään ja ihmettelee keitä he ovat, sillä asunto on vuokrattu neiti Bollille. Tilanne kehittyy uhkaavasti ja mies, joka edustaa asunnon omistavaa kiinteistöyhtiötä, ihmettelee, miksei varsinaista vuokralaista ole koskaan tavattu täällä. Hän päättää jäädä asuntoon odottamaan neiti Bollin saapumista ja istuutuu tyylikkääseen nojatuoliin, joka ei kuitenkaan kestä hänen ruhoaan vaan rysähtää kasaan. Syntynyttä kaaosta hyväkseen käyttänyt Maria uhkaa miestä seurauksilla ja korvausvaatimuksilla, mies saa jalat alleen ja juoksee ulos asunnosta. Sherman ihmettelee epäluuloisena , miksi mies tuli asuntoon juuri nyt kun The City Light –lehti on heidän kannoillaan. Kuka oli hänet lähettänyt? Maria onnistuu kuitenkin rauhoittamaan Shermanin sillä kertaa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Sarmanto Auvo 20100507 (20100507) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster