|
(En saa tästä osiosta mitään erityisiä kiksejä. Tylsän oloista monisanaista jankutusta. Wolfen ruuti alkaa väljähtyä.)
Bacon jälleen asialla
Tavanomaista äärimmäistä kankkustaan poteva Peter Fallow herää puhelimen hermoja raastavaan meteliin. Soittaja on Albert Vogel, jonkin sortin asianajaja, joka kertoo, että hän voi antaa vihjeen, josta voisi syntyä helkkarinmoinen juttu. Hän ehdottaa Fallowille tapaamista ja lupaa tarjota lounaan. Ilmainen ateria on naula joka vetää ja Fallow saa itsensä joten kuten liikkeelle.
Tapaamispaikka on Regent's Park, pintamesta, jossa vanhat varakkaat äijät kestitsevät nuoria naisia pysyvimpien suhteiden toivossa. Vogel jaarittelee yhtä ja toista ja huonovointisella Fallowilla on vaikeuksia seurata hänen sanatulvaansa. Vogel pääsee vihdoin asiaan ja kysyy puolihuolimattomasti, tuoko pastori Bacon hänelle mitään mieleen (Bacon, oli soittanut Vogelille ja pyytänyt tältä pientä palvelusta; Vogel on vainunnut, että Fallow, syvällä uiva brittitoimittaja tulee tarttumaan hänen syöttiinsä). Horroksen partaalla nuokkuva Fallow nyökkää, koska nimessä on jotain tuttua. Sitten Vogel kertoo surullisen tarinan pastori Baconin suojatista rouva Lambista ja hänen kelpo pojastaan Henrystä, joka joutui Bronxissa Mercedes-Benzin töytäisemäksi ja miten valkoihoinen ajaja oli paennut paikalta, miten huonosti poikaa on sen jälkeen hoidettu ja miten välinpitämättömästi poliisi ja syyttäjänvirasto on tähän kaikkeen reagoinut. Vogel kertoo, että tapaus on herättänyt raivoa Bronxin asujaimistossa ja jotain voi tapahtua ellei Henry Lambin asiaa hoideta toisin. Näin on pastori Bacon uhannut. Fallow pysyy suurin piirtein kärryillä tajuamatta vielä, että kysymys on hänelle luvatusta helkkarinmoisesta jutusta.
Vogel lupaa järjestää Fallowille tapaamisen rouva Lambin ja pastori Baconin kanssa ja käynnin sairaalan teho-osastolle, missä Henry Lamb'iä hoidetaan. Kuin ohimennen hän toteaa Fallowille, ettei tällä ole juuri muita vaihtoehtoja kuin ryhtyä hommin, sillä potkujen uhka on todellinen.
Ajatus potkuista vaikuttaa brittiin sähköiskun tavoin ja hän tajuaa, että tästä pitäisi saada kasaan jotain, vaikka aihe tulee NYC:n jetsetin ulkopuolelta. Kuparisepät takovat vielä hänen pääkopassaan, kun hän palautuu hämmästyttävällä nopeudella toimittajaksi, merkitsee tarmokkaasti muistiin Vogelin tarjoilemia tiedonmurusia ja varaa toimitukselta tilaa jutulle. - Olisiko onni sittenkin potkaissut Fallowia juuri ennen kuin Kuollut Hiiri ehtisi vetää lopulliset johtopäätökset?
Tapahtuu toisaalla...
Apulaissyyttäjä Kramerin vyöllä oleva hakulaite hälyttää hänen päivystysvuorollaan levottomalla Bronxin poliisiasemalla. Milt Lubell, Abe Weissin lehdistöpäällikkö, raportoi, että Fallow-niminen brittiaksentilla puhuva toimittaja oli soittanut The City Light - lehdestä ja kertonut Bronxissa tapahtuneesta yliajosta ja kaikesta, mikä liittyi tapaukseen. Kramer oli ehtinyt jotenkin toipua Baconin suorittamasta aivopesusta ja kertoi kyllästyneenä, että hän tuntee tapauksen, tavanomaisen paskapökäleen, ja että sitä tutkitaan. Lubellin ilmoitus sai Kramerin mielenkiinnon kuitenkin nousemaan hitusen, sillä vaikka se, mitä tapahtui juuri silloin Bronxissa, tuntuikin hänestä yhdentekevältä, lehdistöllä oli aina kyky panna vauhtia alueen byrokraatteihin.
Samaan aikaan puolikoomasta herätetty lehtimiehemme ahersi puolityhjässä toimituksessa ja haastatteli puhelimitse Henry Lambin opettajaa, herra Rifkindiä, joka suostui pitkähkön lypsämisen jälkeen kertomaan, että poika oli itse asiassa oikein mukava heppu, Bronxin vakiintuneen mittapuun mukaan jopa huippuoppilas, osallistui tunneille, ei häiriköinyt, oli yrittänyt oppia jotain sekä osasi peräti lukea ja laskea.
|