Wolfe on tutuilla vesillä tässä jaksossa – hänhän tutustui Bronxin oikeuslaitoksen toimintaan aloitellessaan kirjan kirjoittamista 1980-luvulla. Teksti on pikkutarkkaa ja inhorealistista dokumentointia ja antaa sangen epämiellyttävän kuvan suurkaupungin suoraviivaisesta tavasta paimentaa kaidalta tieltä suistuneita kansalaisiaan.
Piirisyyttäjä Richard A. Weissin linnoitus
Apulaissyyttäjä Larry Kramerin työhuone sijaitsee Bronxin yhdeksänkerroksisessa piirikunnantalossa, johon tutustuimme alustavasti jo kertomuksemme alkupuolella. Kaksi muuta, apulaisyyttäjää Ray Andriutti ja Jimmy Caughey, on tungettu samaan huoneeseen yhdessä Kramerin kanssa. Henkirikosten selvittelyyn erikoistuneen kolmikon sujuva v-kieli osoittaa heidän olevan täysin kotonaan Bronxin hornantuutissa.
Monumentaalisen rakennuksen merkittävin henkilö, piirisyyttäjä Richard Abraham (Abe) Weiss, juutalaisen yhteisön valioita, vallanhimoinen demokraattisen puolueen paikallistähti, johtaa valtakuntaansa paneloidussa luksustilassa, jota NYC:n pormestarikin voisi kadehtia. Jostain syystä tuomarit on tässä tarinassa sijoitettu hierarkiassa Weissin alapuolelle. Weissin linnoitus jakaa tuomiota liukuhihnalta, sillä brutaalissa Bronxissa tapahtuu kaiken aikaa. Talo on täynnä aseistettuja vankkarakenteisia vartijoita, joiden toimenkuvaan kuuluu väkivaltaisten asiakkaiden taltuttaminen sopivaa väkivaltaa käyttäen.
Tavanomainen päivä oikeussalissa
Rikosjutuille varatun osasto 60:n istuntosalin kunkku on tuomari Myron Kovitsky, jonka tapasimme kertomuksen alkuvaiheessa. Mies on kovaksi keitetty auktoriteetti, joka ohjaa suvereenisti tapahtumia. Hänellä on huomattavia draamanäyttelijän ominaisuuksia. Mikään ei tunnu järkyttävän hänen mielenrauhaansa ja hänellä on ainutlaatuinen kyky sanoa – v-kielellä tietenkin - viimeinen sana, joka hiljentää sekä hankalimmatkin asiakkaat, joita näköjään riittää, että tarvittaessa myös salissa istuvan levottoman asianomistajien ja heidän tukijoittensa joukon, joka seuraa epämääräisenä laumana juttujen käsittelyä. Salissa on välillä huikea toritunnelma, joka ei tulisi kysymykseenkään suomalaisessa oikeusistuimessa. Asianajajat on tässä hullunmyllyssä luonnehdittu kolmannen luokan juristeiksi, surkeiksi reppanoiksi.
Ohjelmassa on edustava joukko tapauksia, joista kuvastuu kaupunginosan elämäntapa kaikessa loistossaan. On sitä sun tätä: nuoren tytön raiskaus, imbesilliltä vaikuttavan nuoren miehen tekemä aseellinen ryöstö, jonka Kovitsky yrittää kuitata lievemmällä rangaistuksella, jos vain nuori konna suostuisi ns:uun sovitteluratkaisuun, ja pisteenä i:n päälle koraania lukevan käännynnäismuslimin Herbert 92X:n suorittama tappo. Kaikki sangen rasittavia esimerkkejä, joita suomalainen oikeuslaitos ei pystyisi kuuna päivänä hoitelemaan. Jokaisen tapauksen taustalla näyttää vaikuttavan jokin vakava persoonallisuushäiriö tai yhteiskunnallinen vinoutuma. - Tässäpä työmaata Obaman sosiaalisille projekteille!
Valamiehistössä vaikuttaa harvinaisuus, ruskeaa huulipunaa käyttävä tyttö - todennäköisesti waspi - saa oikeuden palvelijat nyrjäyttämään niskansa. Kramer on päättänyt voittaa tytön huomion puolelleen. Tähän hänelle tarjoutuu tilaisuus, kun hän on päättänyt loistaa syyttäjänä Herbert 92X:n jutussa, jolla ei bronxilaisen mittapuun mukaan ole suurtakaan merkitystä, mutta jossa valamiehistöä kuitenkin tarvitaan.
Antisankarimme, waspien luokan loistavan edustajan, tapaus tullaan myöhemmin käsittelemään samaisella foorumilla, joten tiedämme nyt mikä häntä odottaa.
Punainen lanka pilkahtelee sanatulvan seassa
Kuin vahingossa oikeusbunkkerin seinien sisään tunkeutuu tieto Bronxissa tapahtuneesta yliajosta. Epämääräinen tapaus elää toistaiseksi vielä ruohonjuuritasolla, mutta siinä on jotain (WASP!), johon kunnianhimoinen syyttäjämme Abe Weiss saattaa tarttua. Hänhän tarvitsee värillisen kansanosan - Bronxin enemmistön - suosion matkalla kohti vallan huippua. Toistaiseksi Weiss ei kuitenkaan tiedä jutusta mitään.
(Wikipedia tietää:In modern North American usage, WASP may include people apart from English background, from Dutch, German, Huguenot (French Protestant), Scandinavian, Lowland Scottish, Austrian, Swiss, and Welsh backgrounds. Strictly speaking, many people now referred to as "WASPs" are not Anglo-Saxon – that is, the descendants of the Germanic peoples who settled in Britain between the 5th century and the Norman Conquest. Therefore, in modern times the term WASP is sometimes applied to individuals who are technically non-Anglo-Saxons, including people with: Dutch descent, such as the Vanderbilt and Roosevelt families. German descent, such as the Rockefeller, Heinz, Astor families. French descent, such as the Du Pont family. Scottish descent, such as the Carnegie, Getty, and Forbes families. Ulster Scots descent such as the Mellon family. Anglo-Irish such as the Ford family. Welsh descent, such as the Morgan family. Norwegian (and other) descent, such as the Hilton family.)
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Sarmanto Auvo 20100402 (20100402) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster