|
Aamu Park Avenuella
Englannissa tilaustyönä valmistettuun kampavillapukuun - à 1800 taalaa - sonnustautunut Sherman saattaa aamulla tyttärensä pysäkille, jonne lähitienoolla asuvien hyvätuloisten perheiden toivot ovat kokoontuneet saattajineen odottamaan koulubussia. Hän kokee hetken olevansa tyttärensä kelpo isä, kunnon kansalainen. Mutta tunne kestää vain hetken, sillä julkea seksi hyökyy vastaan joka askeleella. Se näkyy naisten pukeutumisessa ja katseissa. Aviokriisin uhka välähtää hetken Shermanin ajatuksissa, mutta sitten korkeampi voima - varmaankin Kiusaaja itse - vakuuttaa hänelle, ettei näissä oloissa voi elää pyhimyksen tavoin!
Sherman ostaa Timesin lehtikioskista, joka pullistelee paljasta pintaa ja pornoa. Taksissa istuessaan hän vilkaisee lehden etusivulla olevaa juttua pormestarista, jota väkivaltaisesti käyttäytyvä väkijoukko uhkaa. Sherman ei edelleenkään ole kiinnostunut aiheesta ja alkaa muistella nuukaa isäänsä, joka käytti työmatkoillaan metroa ja jonka kohtuullisen omaisuuden ja huomattavan leuan hän on perinyt. Perintörahat eivät nähtävästi aivan riittäneet, sillä Sherman joutui ottamaan huomattavan lainan rahoittaakseen 2,6 miljoonaa taalaa maksaneen asuntonsa hankinnan. Tätä asetelmaa hänen varman päälle pelannut isänsä ei olisi missään tapauksessa hyväksynyt. Sherman tajuaa tämän ja huono omatunto kiusaa häntä, sillä hän ei ole aivan varma tulevaisuudestaan. Lukijan annetaan ymmärtää, että Sherman on upporikasta pelaava narsisti, jolle tulee vielä käymään huonosti.
Turvassa kotipesässä
Shermanin työpaikka, Pierce & Piercen meklarihuone sijaitsee Wall Streetillä Manhattanin eteläkärjessä 60-kerroksisen lasitornin 50:nnessä kerroksessa, jonka suurista ikkunoista avautuu huikea näkymä New Yorkin satamaan ja Vapauden patsaalle. Firma on erikoistunut välittämään velkakirjoja ja obligaatioita ja on tottunut pelaamaan suurilla panoksilla. Toimitilat on sisustettu brittiläisen (huonon) maun mukaisilla arvokalusteilla, joilla on haluttu jäljitellä englantilaista kartanomiljöötä. Suhteellisen pieni meklarihuone on pakattu täyteen tietotekniikkaa ja puhelimia, joiden kimpussa rimpuilee kovaääninen joukko yksioikoista v-kieltä viljelevää huippukoulutettua alle nelikymppistä miestä. He ovat kadottaneet vähäisenkin sivistyksen kuorrutuksen tässä armottomassa hornankattilassa. Raha on heidän jumalansa ja käskijänsä. Mutta tämä on Shermanin kotipesä, paikka jossa hän tuntee olonsa turvalliseksi, paikka, jossa hän on kannuksensa ansainnut ja jossa hänellä on (vielä) jonkinlaista arvovaltaa.
Firman omistaja ja toimitusjohtaja Eugene Lopez johtaa tänään meklarihuoneen toimintaa virkistysmatkansa lomassa Englannista käsin. Ilmeisesti käytäntö on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, koska meklarihuoneen yhteyteen on rakennettu neuvottelutila, jota hallitsee suuri muovikaiutin. Ämyri toimii myös mikrofonina, mikä mahdollistaa kaksisuuntaisen viestinnän. Firman terävä kärki, johon Sherman kuuluu, pyytää Lopezilta lupaa suureen välitysoperaatioon tietyissä tarkkaan mietityissa puitteissa. Kyseessä on valtiovarainministeriön markkinoille laskemien miljardien dollareiden arvoisten obligaatioiden huutokauppa, jossa Pierce & Pierce havittelee kaappaavansa leijonanosan. Operaatio tuo onnistuessaan firmalle miljoonien provisiot, sillä obligaatioilla on varma kysyntä. Lopez hyväksyy reunaehdot, jotka ilmoitetaan saman tien malttamattomina odottaville meklareille. Kuin taikaiskusta huone herää h-hetkellä henkiin ja kaupanteko käynnistyy hirvittävän metelin ja huudon säestyksellä. Päivän mittaan obligaatiopotista myydään 40 % ja voittoa kertyy kolme miljoonaa dollaria.
Onnistuneen urakan jälkeen itseensä tyytyväinen Sherman yrittää jälleen pohtia suhdettaan Judyyn, mutta ei siitä nytkään mitään tolkkua tule.
Tässä vaiheessa voi jo kysyä: missä on pihvi? Wolfe on esitellyt draaman henkilöitä, joilla ei ole keskinäisiä kytkentöjä, ja sopiva konna puuttuu. Olemme siis vielä tarinan alkuvaiheessa ...
|