|
Tämä teos kyllä ansaitsee myös vihonviimeisen kommentin. Tämä on ollut lukupiirin parhaita ellei paras luettava 10 vuoden ja noin 20 kirjan joukossa. Harmi, että piiri on mennyt pieneksi. Olisi ansainnut ja kestänyt paljonkin laajempaa käsittelyä. Tämä teos jos mikä on pullollaan mielenkiintoista tietoa Amerikan oloista. Täydentää ja selkeyttää ratkaisevasti sitä kuvaa, jonka olen saanut siellä vuoden asuttuani vähän ennen tämän teoksen tapahtuma-ajankohtaa.
Onko tämä nyt sitten luokiteltava yhteiskuntasatiiriksi? Sellainen ainakin mieleen tulee. Tässä ei kaunistella Amerikan oloja, mutta ei siinä ole mitään sellaistakaan, mikä saisi mielen kääntymään Amerikkaa vastaan, ei ainakaan minun mieltäni.
Epilogin alussa ilmoitetaan aikaisempien tapahtumien saamasta viimeisestä käänteestä. Sherman McCoyta riepotellaan käsiraudoissa, Henry Lamb menehtyy tajuihinsa tulematta. Minua kyllä ihmetyttää edelleen, ettei asian oikea laita ole käynyt ilmi. Tässä sanotaan kyllä ihan oikein: McCoyn Mercedes oli tönäissyt Lambia näine kohtalokkaine seurauksineen. Se oli kyllä McCoyn auto, mutta ratissa oli hänen ystävättärensä. Ei voi olla auton omistaja syyllinen. Suomessahan tietääksenii on tapahtumassa vähän jotakin samaa: auton omistaja saa liikennesakot. Onko siinä jokin klausuuli ’jos ei ajajaa tunnisteta’ tai jotakin. Ei tunnu oikeudenmukaiselta.
McCoy esitetään joka tapauksessa täysin muuttuneena persoonallisuutena. Hän ilmoittaa, ettei ole missään tekemisissä Wall Streetin kanssa ja että on ammattimainen syytetty. Hän on täysin antautunut kohtaloonsa: ilmoittaa pukeutuneensa vankilaa varten vaikkei ole saanut tuomiotakaan. Hän kieltäytyy käyttämästä asianajajaa ja ajaa itse omaa asiaansa. Saa kyllä minulta myötätuntoa sikäli, että kyllä oikeuden pitäisi toteutua siitä huolimatta, jos laki kerran on kaikille sama. Ei saisi olla kiinni puolustuksen sanakäänteistä.
Tämä alun perin pieni, mutta kohtalokas tönäisy panee isoja asioita liikkeelle: rahasummissa ei miljoonaa pienempää yksikköä lainkaan tunneta, tuomarit menettävät virkansa ja toiset saavat. McCombin perhe hajoaa. Ei ole vailla perusteita McCoyn suuhun laitettu lause: ’If this case was being tried in foro conscientiae [in the court of the conscience], the defendants would be Abe Weiss, Reginald Bacon, and Peter Fallow of the City Light.’
|