Asko Korpela
25 Pilkahtaako valoa?

• Uusi lehti ja uusi, parempi tarina
• Spekulantti ja hänen varjonsa
• Syntyy piiritys ja omaisuudelle arvon alennus
• Putoaako Sherman sittenkin jaloilleen?
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Nyt jo kotia piiritetään kuin ennen vanhaan linnoja. Eikö se juuri Amerikassa käypä sanonta olekin: Kotini on linnani. Siis ihan tosissaan Shermanin kotia piiritetään! Mutta tässä entistä synkempien pilvien lomassa pilkahtelee myös pieni valon vilaus. Tähän asti asiassa on tuotu esiin yksipuolinen Shermanin vastainen näkemys. Nyt mainitaan sellaisiakin seikkoja, tosiseikkoja, jotka eivät syyllistä Shermania, vaan ovat tämän puolella.

Uusi lehti ja uusi, parempi tarina

Esiintyy uusi sanomalehti ja uusi tarina: Sherman McCoy saattoi paeta ryöstäjiä! Ja juttu häntä vastaan saattoi olla tekaistu. Asialla epäilyttävä hahmo, poliisin vanha tuttu Roland Auburn. Tästäkö kimmastuu Reverend Bacon. Tämähän uhkaa kaataa hänen rakentamansa korttitalon. Tämä on tarkoitushakuista rasismia. Nyt on painetta päästettäväksi saakka. On lähdettävä ristiretkelle Park Avenuelle.

Tässä pitkin matkaa on Reverend Bacon osoittautunut eräänlaiseksi varjohahmoksi itselleen Sherman McCoylle. Hänkin on nimittäin vahvasti kiinni sijoitusbisneksessä. Se näyttää loppujen lopuksi olevan hänellä pääasia. Hänen keinottelunsa näyttää tapahtuvan jopa epäilyttävämmällä pohjalla kuin Sherman McCoyn. Sherman tekee sitä ammatikseen, ei ole varaa viluriin. Virheitä voi sattua ja pahaksi onneksi on nyt sattunutkin: giscardit menivät metsään. Mielestäni erittäin tarkkanäköisesti esitetyllä tavalla. Shermanin elämäntilanne vaikutti koko hänen persoonaansa. Se kuului hänen äänestään puhelimen kautta tuhansien kilometrien päähän ja hän menetti sen takia kaupan. Marginaalit ovat pieniä mutta volyymit valtavia.

Spekulantti ja hänen varjonsa

Reverend Baconilla ei ole komennossaan tällaisia volyymeja, mutta hän spekuloi yleishyödyllisiin tarkoituksiin myönnetyllä verovapaudella ja summat ovat siinäkin säätiöluokkaa eli moninkertaiset tavanomaisen palkkatulolla elävän tuloihin verrattuna. Tässä annetaan kyllä oiva kuva tälläkin tasolla tapahtuvan spekuloinnin merkityksestä. Sherman kauhistelee asianajopalkkiotaan 75 000 dollaria, sen jälkeen mainitaan Shermanin asunnon arvoksi 3 miljoonaa dollaria ja kohta Reverend Bacon ilmoittaa kiireidensä syyksi sen että hänen täytyy avustaa rouva Lambia 100 miljoonan dollarin oikeusjutussa. On siis kysymyksessä tapaus: lohta kannattaa kalastaa vaikkei saisikaan. Herää kysymys: kuka on rikas ja kuka köyhä? Mitataanko rangaistus syyllisen rahassa vai uhrin rahassa? Tietysti syyllistä on rangaistava niin että tuntuu. Mutta eikö uhrillekin pitäisi riittää hänen elämänlaatuunsa mitoitettu korvaus? Mielestäni 100 miljoonaa tahattomasta töytäisystä on aika kova hinta ja niin ruhtinaallinen korvaus, että melkein kannattaisi järjestää lavastettu onnettomuus.

Syntyy piiritys ja omaisuudelle arvon alennus

Joka tapauksessa asiat saavat sen käänteen, että Shermanin kotitaloa ryhdytään piirittämään. Tästä huolestuvat talon asukkaat. Luvataan kyllä olla Shermanin puolella roskaväkeä vastaan, mutta sittenkin parempi vaihtoehto olisi, jos Sherman muuttaisi pois kunnes tilanne rauhoittuu. Talon ovelle ei enää pääse vapaasti. Ovimiehet ovat tiukilla piirittäjien kanssa. Shermanilla olisi toki pari paikkaa. Vaimo ja tytär ovatkin jo muualla. Toivottavasti saavat olla rauhassa. Shermanin ei auta lähteä. Muut paikat ovat paljon turvattomampia kuin tämä. Tilanne käy niin ahdistavaksi, että Sherman spekuloi kaksipiippuisen laukaisemisella: ulottuuko käsi liipasimelle piipun suussa ollessa vai onnistuuko varpaalla. Hänelle soitetaan. Kiinteistövälittäjä on tilanteen tasalla ja tarjoaa asunnosta sen 3 miljoonaa. Alhaalta kuuluu koko ajan väkijoukon karjunta: ME OLEMME JURY, SINÄ OLET SYYLLINEN. Tytär kyllä tulee suremaan minua. – Johon Killian: Mitä oikein puhut?

Putoaako Sherman sittenkin jaloilleen?

Loppujen lopuksi tilanne laukeaa siten, että Shermanin adrenaliini nousee pintaan, kun taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, hänen entinen kurssikaverinsa tulee ja ilmoittaa antavansa täyden tukensa Shermanille, mutta sitten vetoaa korkeampiin voimiin ja kehottaa häntä muuttamaan pois, ettei talon arvo laske. Nyt Sherman todella suuttuu ja heittää kurssikaverinsa ulos. Kertoo Killianille, mitä oli oman päänsä menoksi hautonut, mutta nyt kokonaan kääntänyt kelkkansa ja päättänyt taistella. Odotamme jännityksellä, miten tämä kaikki päättyy. Olemme jo niin lähellä loppua, että sormet herkästi pläräävät viimeisiä sivuja. Melkein tekisi mieli vilkaista. Mutta ei todellakaan passaa. Lätsähtää koko mielenkiinto. Kyllä nyt kuitenkin Wolfe on sellaisen letin palmikoinut, että ihmettelen, miten se selvitetään. Kunhan ei vain olisi tulossa jonkinlainen Aleksarnteri suuren ratkaisu: solmu miekalla tai sama Salomonin tuomio lapsikiistassa. Miten se olikaan: eikö se sentään jäänyt pelkäksi uhkaukseksi?

Palautetta 

Lähetä palautetta!