|
Tätä lukujaksoa lukiessani sain todellisen hepulin ja ryhdyin kirjaan tekemään merkintöjä intoa puhkuen. Alkupuolisko oli ihan vain tavanomaista Wolfen hyvää tekstiä, aivan herkullista kuin savon murre tai mikä muu hyvänsä murre. Oikein pitäisi vilkaista, miltä näyttää suomennettuna tämä sanoja aidosti puhekielen tapaan yhteen liittäen tehty teksti: Whadda I gotta do with you guys? ja we 'gotta get out in fronta this case'. Mielestäni hyvin aidon tuntuista työmaakeskustelua esillä olevasta asiasta. Tällaisessa keskustelussa oleelliset pintit pistävät esiin ja asiaa tulee puitua monelta kantilta. Loistavaa palvelua myös lukijalle. Juonitaan, että miten pystyttäisiin hoitamaan sairaala, joka tuli tehneeksi munauksen kun ei heti alkuun riittävän hyvin tutkinut tönäistyä poikaa. Aika ilkeätä temppua suunnitellaan Shermanin pään menoksi.
Sherman on todella pulassa
Mutta on Sherman pulassa muutenkin. Maria on hävinnyt. Ei vastaa puhelimeen. Mitä merkitsee? Luultavasti sitä, että on hänkin hankkinut asianajan, joka on tukkinut ensi töikseen hänen suunsa samalla tavalla kuin on Shermanin suu tukittu Killianin toimesta. Ei sanaakaan kenellekään. Mariakin on kahden tulen välissä. Jos on kiintynyt Shermaniin, on myös työpaikkaansa. Nyt ei auta hötkyillä.
Sitten tulee esiin tämän lukujakson otsikkoasia: vastapalvelupankki. Vanha kunnon poeriaate: you scratch my back, I scratch your back. Se toimii kaikkialla. Tämän ystävänpalvelun ja korruption välillä on vain veteen piirrety viiva. Ei ole oikeuslaitos New Yorkissa, kuten ei varmaan muuallakaan tämän systeemin ulkopuolella. Eikä vastapalvelupankki toimi vain jo tapahtuneiden asioiden suhteen vaan sinne voidaan tehdä 'talletuksia' eli tehdä favoreita tulisiksi hiiliksi vastapuolen pään päälle odottamaan tulevaa käyttöä.
Jos oli suunniteltu ilkeätä temppua Shermanin pään menoksi. Kuva lehteen: joku osoittamassa sormella Shermania ja sanomassa 'Hän se oli'. Niin kyllä tämä osataan toisellakin puolella. Killian suunittelee mininauhurin kätkemistä Shermanin paidan alle. Sillä tavoin ehkä saataisiin Marialta tunnustus nauhalle. Shermanin mielestä hyvin epämiellyttävä temppu. Mutta Killian sanoo: perfectly 'kosher' ja legal in New York. Omat puheet, keskustelut saa nauhoittaa. Kiintyy huomio sanan 'kosher' käyttöön. Mahtaako olla yleisemminkin tällaisessa käytössä, vai onko Wolfen tässä keksimä. Veikkaan että on yleisempi.
Entä hepuliasia?
Mutta missä on se hepuliasia? Viidellä viimeisellä sivulla. Kaikki alkaa kiinalaisista syömäpuikoista, oikeastaan vain siltä kohtaa, missä puikoistakin on kysymys. Itse muuten teen täsmälleen kuten tässä Vogel. Ilman muuta kiinalaisessa ravintolassa puikot: maassa maan tavalla. Olenkin juuri Amerikassa oppinut varsin taitavaksi. Samassa ajassa puikoilla pistelen kuin muut lusikalla. Kysymys on ei puikoista vaan siitä kuinka Fallow on todella saanut Vogelin liipaiseman jutun läpi. This thing gets down to the very structure of the city itself. Tämä on se hepulilause: kokonaan alleviivattu. Jatkuu: the class structure, the racial structure, the way the system is put together. Ei olekaan enää kysymys mitättömästä tsuh, tsuh tönäisystä, vaan asia on onnistuttu ymppäämään struktuuriin. Syystäkin saa sekä Vogel että Fallow olla tyytyväinen ja nostella maljoja - joo, muuten ihan kuten me noin kuukausi sitten Balashovin kanssa, kun hän oli onnistunut pääsemään struktuuriin eli kaksi televisio-ohjelmaa. Skype-puhelimessa viinilasia nosteltiin. Minulle kylläkin on vieläkin epäselvää, että mikä on minun osuuteni. Olisivatko siis jotenkin - ei, se on sen amerikkalaisen asiassa. En oikein sitäkään ymmärrä, mutta jos saan nettisivut siihen kuntoon kuin on tarkoitus, en ihmettelisi...
Ja mikä on se pointti tässä struktuuriin pureutumisessa? Sekin on selvällä lyhyellä lauseella ilmaistu: Is a black life worth less than a white life? Tällaisen yksinkertaisen kysymyksen on Fallow onnistunut nostamaan esiin. Ja sehän puree vuoren varmasti. Sitten tässä vielä puhutaan median todellisuudesta. Tosi, että pressi ja TV kilpailevat, mutta on myös niin, että TV on huomattavasti vakuuttavampi, jos juttu on olemassa myös painettuna. Tämä on selvää Wolfen ammattitaitoa ja tarkkanäköisyyttä.
Ja vielä pikkuhepuli...
Sitten on vielä kokonaisuuden kannalta ihan mitätön hepulijuttu. Ensin on todettu kuinka tämä jo aikaisemmin todettu vapaa lounas toimii. Jos olet työssä, saat vapaan super-subin. Ja työssä olet, jos juttu on kesken, vaikkei sitä juuri nyt käsiteltäisikään. Mutta se hepuli on tämä super-sub. Muistuu nimittäin mieleen, että itse Amerikassa ollessamme hyvin usein lounas oli juuri nimenomaan super-sub. Ja mikä on tämä super-sub? Se on suunnileen jalan pituinen täytettu batonki, jonka ulkomuoto on kuin sukellusveneen. Siitä nimi sub eli submarine. En muistakaan, että olisi sanottu super-sub, vaan nimenomaan submarine tai sitten 'hoagie', joka kuitenkin tulee varmaan sanasta 'hot-dog', joka sinänsä on vähän eri asia. Mutta olen melko varma että Philassa vuonna 1974 käytettiin molempia sanoja samasta täytetystä voileivästä: tonnikalaa, paahtopaistia, salaattia, juustoa... Ja muistan nimenomaan myös hinnan: $1.05. Oikein pitää lähettää viesti Edith ystävällemme ja kysyä tietäisikö paljonko hoagie nyt maksaa. Niitä sai kampuksen standeista.
Edelleen on minulla alleviivattuna hepulimielessä, kun täällä sanotaan, että 'In civil case a Bronx jury is a vehicle for redistributing the wealth.' Todellakin: sen käsityksen saa amerikkalaisesta oikeusjärjestelmästä. Tulonjaon tasoitus toimii siellä niin. - Vielä on alleviivattu yksi herkullinen sana: Super subia ei syödä 'eat' vaan 'whale, whaling', siis 'valastellaan'.
Ja sitten Wolfe heittää pommin, jota todella on kyllä jo osattu odottaa. On löytynyt heppu, joka raahasi Henry Lambin sairaalaan. Hän pystyy kuvailemaan auton ajajan. Hän haluaa tehdä kaupat. Wants to make a deal. Tämä amerikkalaisen oikeusjärjestelmän kukkanen, joka meillä ei tulisi edes mieleen, vaan katsottaisiin törkeäksi lainrikkomukseksi. Näin ymmärtäisin. Onko Pp samaa mieltä?
|