Asko Korpela
16 Uudesta näkökulmasta

• Haastattelu uudesta näkökulmasta
• Auton katsominen pikku juttu
• Body language: syyllinen löytynyt
• Mutta Serman ei tiedä mitään
• Asianajaja voittaa aina
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Nyt vasta välähtää, mitä tarkoittaa kirjassa tämän luvun otsikko: Tawkin Irish on tietenkin 'Talking Irish', ei kylläkään tarkoita sitä mitä jyväskyläläinen ystävämme tarkoittaa niin sanoessaan. Hän tarkoittaa, että puhuu iirin kielellä. Nämä kirjan sankarit eivät onneksi sitä tee. Eikä otsikko varsinaisesti puhumista tarkoitakaan, vaan työtapoja, elämäntapaa ja asennoitumista. On sillä irlantilaisuudella ihmeellinen voima: maan väkiluku laski 150 vuotta sitten perunasodassa puoleen ja siitä alkoi ulkoirlantilaisten voittokulku. Kuten tässäkin, etupäässä kovanaamoina heitä ihaillaan. ... ja vaiteliaina miehinä! Olen käynyt pyhällä paikalla kivikkoisessa pohjois Irlannissa, ei kuitenkaan Pohjois-Irlannissa, missä tämä elämää suurempi elokuva on filmattu, John Wayne ja Maureen O'Hara.

Tässä on vastapainoa sille, että irlantilaiset joutuivat maanomistusoloista johtuneen perunapulan takia 'maanpakoon' ja valloittamaan Amerikkaa. Irlantilaisia poliiseja ihaillaan ja irlantilaiseksi heittäydytään vaikka oltaisiin juutalaisia, juuri tough guy ominaisuus on se, jota ihaillaan. Varmaan se on NY poliisihommissa arvokaskin ominaisuus.

Haastattelu uudesta näkökulmasta

Tässä luvussa käydään uudelleen läpi yllättävän käänteen saanut rutiinihaastattelu Sherman McCoyn kotona. Ja henki on juuri täsmälleen se, jonka tottumatonkin sai selville jo kuulustelun aikana. Kertaakaan ei ääneen mainittu eikä tajunnanvirtanakaan toistettu, mutta Sherman puhui itsensä nätisti pussiin kutakuinkin ensimmäisistä sanoistaan lähtien.

Totta kai kokeneet poliisit huomasivat, kun kokematon lukijakin huomasi, että tässä on etsitty mies. Tietysti lukija sen alusta lähtien on tiennytkin, mutta lukija tajusi sen että poliisit löysivät etsimänsä. Kaikki tavanomaiset koukerot käytiin läpi ja jo silloin oli helppo huomata, että juuri näillä kuulusteltavan oikeuksista kertomisilla tapaus paljastui ja varmaan todellakin niillä nimenomaan paljastuu eli sillä miten kuulusteltava niihin suhtautuu. Tietenkin mitä tottumattomampi kulusteltava, sitä varmemmin paljastuu, kuten nyt tässä Sherman McCoy. Rutiineihin vedoten hänet syötetään ottamaan asianaja mukaan auton katsastukseen.

Auton katsominen pikku juttu

Sen vuoksi ei muka katsominen nyt onnistukaan, kun ei ole asianajaja käytettävissä. Tämä ei tietenkään estä vähimmässäkään määrin poliiseja hoitamasta hommaa ilman asianajajaa ja vielä ilman asianomistajaakin. Paikallistuntemuksella ja ovimiesten antamien tietojen perusteella selviää auton olinpaikka ja se käydään saman tien katsomassa. Minulle kylläkin jäi sellainen mielikuva, ettei autossa mitään epäilyttävää havaittu.

Body language: syyllinen löytynyt

Kiinnostava 'poliisipsykologinen' yksityiskohta on tässä se, kun poliisit toteavat senkin pikku seikan, että 'Marty' kävi istumaan McCoyn kirjoituspöydän reunalle ikäänkuin kuittaukseksi siitä varmuudesta, että oikea mies on napattu. Ei sentään heittäytynyt niin härskiksi kuin autotallin vartija, että olisi alkanut nimitellä McCoyta sanalla 'hey Sherm'. Vaikka Amerikassa ollaankin ikäänkuin 'tasa-arvoisia' on sielläkin keinot todeta ja ilmaista luokkaerot ihan siinä missä muuallakin. Venäjällä on kiintoisa sinuttelu-teitittely käytäntö. Selvästi korkea-arvoisemmat sinuttelevat alempiarvoisia, mutta ei päin vastoin. Samoin poliisiasioissa: rangaistukseen tuomittua ei teititellä, vaan sinutellaan tietenkin ilman että tällä olisi oikeutta sinutella takaisin.

Niin, tässä auton katsastamisessahan oli ihan pätevän ja laillisen tuntuinen seikka se, että kuka se nyt olikaan nimeltään, sanoo 'I just flashed the badge' eli väläytin vain poliisimerkkiä. Kuka sellaista voisi vastustaa? 'Help yourself' oli vastaus. Siinä se oli, eipä siinä asianajajaa tullut mieleenkään kaivata. Mitä tässä on enää Shermanilla tehtävissä? Asiat lähtevät jyräämään asiantuntijoiden toimesta ja Sherman tulee jäämään nätisti jyrän alle.

Mutta Serman ei tiedä mitään

Sherman ei tästä vielä itse tosin tiedäkään, vaikka toisaalta tietenkin tietää kaiken, mutta ei siis tiedä itsensä olevan jo kokonaan pussissa. Hän vielä turvautuu kalliiseen asianajajaan. Tavoittaa hänet vihdoin ja joutuu kertomaan kaiken, arkaluontoisimpie yksityiskohtia myöten. Mitäpä tässä muuta arkaluontoista on kuin tämä salarakas. Paljastuu tietenkin armotta. Mutta kyllä kokenut asianaja osaa pitää asiakkaastaan otteen. Ei saa puhua eikä pukahtaa asiasta kenellekään. Sillä saavutetaan asiakkaan luottamus ja 'yksinoikeus' jutun hoitamiseen. Toisaalta, onko Maria tunnustanut syyllisyytensä eli että hän ajoi? Ja vaikka olisikin, pysyykö sanassaan, kun rengas kiristyy? Kaikenkaikkiaan asianajaja pystyy luettelemaan uskomattoman määrän kaikenlaisia epävarmuustekijöitä ja vaihtoehtoja jutun etenemiselle niin ettei mitään mahdollisuutta selvitä ilman ja vaikka olisikin asianajaja mukana, voi juttu saada jos jonkinmoisia kääteitä, joten äärimmäistä varovaisuutta on noudatettava.

Asianajaja voittaa aina

Ja vaikkei jutusta mitään tulisikaan niin asianajaja kuittaisi joka tapauksessa omansa pois. Voihan olla että hän onnistuu pitämään Shermanin kokonaan kuivilla. 'My job right now is not to devend you but keep you from even having to have me represent youu.' Suurpiirteisesti lupaa vielä, ettei tässä vaiheessa puhu mitään edes palkkiostaan, koska ei pysty näkemään mitä tästä vielä kehittyy. Tämä Killian, asianajaja vielä lopuksi toteaa, että Sherman on jo viranomaisten tiedossa. Niiden 'lihapullien' käynnistä saakka asia on ollut pihvi. Kannattaisiko ehkä yrittää saada Marialta valaehtoinen kirjallinen tunnustus, että hän ajoi. Kyllä, mutta sitäkään ei passaa Shermanin hoitaa, vaan on parempi että Killian hoitaa homman. Vielä pari sanaa Yalen oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja niin jää lukija taas odottamaan mitä seuraavaksi.

Palautetta 

Lähetä palautetta!