Asko Korpela
15 Punaisen kuoleman naamio

• Hauskaa olla pitää, hah hah haa!
• Arvovaltaista väkeä - rahamitalla mitattuna
• Ja meistähän tämä myös näkyy
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Eli seurapiiritapahtuma. Onpa hengenvetoluku välissä. Ei kiristy tässä luvussa rengas Sherman McCoyn kaulan ympärillä. Mutta kyllä tämäkin luku juoneen mahtuu jonkunlaisena sivurypäleenä. Olisiko jännitysmomenttina se, että Judy ja Maria kohtaavat. Judy ei tosin tule tietämään mitään Mariasta. Mutta 'röyhkeästi' panee Wolfe Marian istumaan Shermanin viereen illallispöydässä. Kumma ettei pane Judys suuhun ihmetyksen sanoja, kysymään Shermanilta, että kuka oli se kaunis vierustoveri. Onko siis Judy niin aidosti tietämätön kaikesta? Veikkaanpa, että vielä tulee tietämään.

Hauskaa olla pitää, hah hah haa!

Heh, huomaan että kutsujen isännille on hauskan nimi annettu Bavardage(s). Ranskan kielestä on sana ja tarkoittaa juoruja. Aikamoisia juoruajia ovatkin ja tietenkin kaiken tietävät kutsumistaan henkilöistä. Ihmeellistä naurua nauravat. Mitä mahtaa olla suomeksi nämä 'haw haw haw haw haw haw haw haw haw'? Niin no, sehän tietysti 'ho ho ho...'. Entä sitten 'hack hack hack hack hack hack hack hack hack'? Onhan täällä myös selvä 'hah hah hah...' sekä myös minun suosikkini 'heh heh heh heh heh heh heh heh heh'. Siinäkö se oli koko vokabulaari? Ei, on vielä 'hock hock hock hock hock hock hock hock hock'. Jos koko luvun naurut yhteen jonoon laittaisi, melkein sivu niistä tulisi. No, eipähän kutsujen tunnelmassa mitään moittimista olekaan.

Arvovaltaista väkeä - rahamitalla mitattuna

Mutta enemmän kuin varsinaiseen tunnelmaan, huomiota kiinnitetään vierasjoukon arvovaltaisuuteen. Sitä on aina totuttu siihen, että Amerikassa kaikki ovat kavereita ja sinuja keskenään, mutta ei tämän luvun perusteella niin ole asia. Ja on se muuallakin käynyt ilmi, jo heti aivan ensimmäisillä sivuilla, kun Sherman palvelusväen öykkärimäisyyttä murehtii. Kyllä mielestäni kuitenkin Amerikassa ainakin muodollisesti säätyerot loistavat poissaolollaan. Self-made man on kunniassaan ja ennen kaikkea: 'How much do you make?' eli kuningas raha. Siltä kannalta tässäkin ihmisieä luokitellaan. Vaikka kyllä amerikkalaiset kovasti kunnioittavat kaikenlaisia arvonimiäkin, kun ei heillä itsellään sellaisia ole. Tässäkin nyt esiintyy Baron Hochswald ja Lord Buffing, jolla on mielestäni tosi upea epiteetti-titteli 'short list Poet', kas kun ei ole laitettu suoraan 'short list nobelist', mitä edellinenkin tietenkin tarkoittaa, siis sitä että vaikka vilautettaisiin lyhyttäkin luetteloa Nobel-ehdokkaista, niin Buffing (=biereskelijä!) olisi mukana. Ja sitten on mukana tietenkin designereitä ja muita sellaisia.

Ja meistähän tämä myös näkyy

Ja nämä osaavat myös näyttää arvonsa. Jo Shermankin tulee kuusi korttelia, ei suinkaan tavallisella taksilla, selviten siitä kolmella dollarilla, vaan valkealla erikseen tilatulla limousinella, jonka kuljettajalla on lippuna liehumassa valkea tulkka. Sen varmasti kaikki huomaavat. Hinta $246.50. Siihen hintaan valkotukkainen odottaa kutsujen ajan ja vie myös takaisin kotiin. Jollakin on sellaiset ja sellaiset korvakorut, toisilla ihmeellisiä vaatteita ja laahuksia. Mutta jo on kumma, ellei Amerikassa joku mene kutsuille farkuissa! Ei Sherman kuitenkaan, eikä etenkään Judy. Minulle jäi kyllä sanamuodosta epäselväksi, että oliko paikalla myös Edgar Allan Poe, suuri kirjailija, vai eikö ollut. Onnistuneet kutsut joka tapauksessa.

Palautetta 

Lähetä palautetta!