Tässä nyt on varsin ihmeellinen kertomus erään sortin arkipäivästä. En muista ennen tällaista lukeneeni, vaikka kaikkien alkoholismia koskevien tilastojen perusteella tämän täytyy olla varsin tavallinen tapaus. Vie aikansa ennen kuin lukija pääsee selvyyteen, mistä on kysymys. Hänkin siis aluksi ikäänkuin mukana deliriumin rajamailla merkillisessä psykedeelisessä seikkailussa, unessa, mutta ei ihan tavallisessa unessa, vaan poikkeavassa. Kuinka sattuukaan, on läheinen ihminen ollut silmäleikkauksessa ja puudutuksessa ja leikkauksen jälkeisessä tiputuksessa on ollut 'sopimatonta' lääkettä, josta on näyttänyt aiheutuvan juuri tämän tapaisia unia. Marc Chagallin tunnettu taulu ihmisestä lentämässä Pietarin taivaalla on tullut etsimättä mieleen. Sitten on muistunut mieleen aikaisemmin koettu natriumin puute ja sen merkilliset seuraukset. Vastalääkkeeksi tiputuslääkkeiden vaihto ja metvurstia ja suolakurkkua. Oireet hävinneet. Mahtaako siis deliriumin rajalle vievä alkoholin nauttiminenkin syödä suolan, kun krapulaakin suolakurkulla ja suolasillillä hoidetaan?
Unohtuiko suola?
Tässä on äärimmäisen mukaansa pakottava kertomus krapulaisen tiestä selvyyteen, mutta ei ainakaan näin ensi lukemisen jälkeen muistu mieleen mitään suolan osuutta. Sanahan tässä lopulta miehen herättää eikä kuvauksessa muutenkaan niinkään ole kysymyksessä toipumisen prosessi kuin krapulan kurjuuden kuvaus.
Taaskin on mielestäni todistus kirjailijan tarkkanäköisyydestä, kun hän puhuu puhelimen soimaan pärähtämisestä sanalla 'explosion'. Mikä mahtaa olla suomennos. Nyt en pystykään tarkistamaan, kun jouduin jättämään matkalle lähdön takia juuri tätä varten hankkimani suomennoksen taakseni. Ja samaa rataa tämän 'räjähdyksen' aiheuttamat seikat sydämen tachycardia eli hidaslyöntisyys - tuttu sana, koska itselläni tämä oire on aihettanut tahdistimen asennuksen. Ei ole viiteen vuoteen ollut tachycardiaa (40 ja alle), vaan jatkuvasti vähintään 70 lyöntiä minuutissa.
Ja vieläkin pahempaa: valtava verenpaine aivoihin. Halvauksen oire. Tämä riipaisee minua. Noinko se tapahtuu? Suvussa on kaksi läheistä tapausta: isä ja serkku. Tietysti myöskin ihmeelliset unet ovat tuttuja, mutta ei sentään näin ihmeelliset. Sen sijaan nykyisellä 'työmaallani' eli venäjästä suomeksi ja englanniksi kääntämässäni ja paraikaa nettiin näillä kolmella kielellä sovittamassani kirjassa puhutaan näistä asioista ennen kaikkea Castañedan pistos otsikon alla. On olemassa eräitä yrttejä... Siis myös alkoholilla saadaan samaa aikaan.
Mitä tarvitaan, että lukija heräisi (=ostaisi)?
Tässä krapula on työasioissa saatua ja työasioilla tästä surkeasta tilasta myös mies herätetään henkiin. Kysymys on siitä, onko työasia eli tehtäväksi tarjoutuva lehtijuttu riittävän 'ärhäkkä' herättämään parkkiintuneen ja kaiken kokeneen toimittajan. Kysymyksessä on tämä 'meidän juttumme', tapaus McCoy tai itse asiassa paremminkin tässä vaiheessa tapaus Henry Lamb, nuori mies, jota on auto täytäissyt kohtalokkain seurauksin. Sitä nyt syöttää virkistykseksi The City Lightin brittiläissyntyiselle toimittaja Fallowille, Peter Fallowille hänen, jaa miten tuota nimittäisi: avustajansa Vogel. Tällainen töytäisy nyt on näillä kulmilla sellaista pullaa, että siihen pitää liittää aikamoiset höysteet, että se sävähdyttäisi.
Etninen aspekti on aivan välttämätön, mutta ei vielä riittävä ehto. Jotakin muuta pitää vielä olla tyyliin 'mies puri koiraa' eli tavanomaisesta poikkeavaa. Broken wrist eli murtunut ranne ei tietenkään ole mitään eikä edes asian hoituminen sairaalassa etnisten näkökohtien pohjalta, vaikka se hyvää höystettä onkin. Jos olisi ollut 'a middle-class white kid' kysymyksessä, olisi otetty X-ray ja CAT ja 'nuclear magnetic resonance'. Tekee mieli heittää perään, että 'koska olisi voitu olla varmoja, että ne myös maksetaan tariffin mukaan, toisin kuin tässä 'black boy' tapauksessa. Vaikka olisi kuinka kunnollinen perhe. Mutta jos ei ole rahaa niin ei ole rahaa.'
Reverend Bacon ehkä
Yksi hyvä höyste jutun kiinnostavuudelle on se, että siihen liittyy tämä kohupastori 'Reverend Bacon'. Vaikkei hän ole mikään Martin Luther King eikä piispa Tutu, eikä voida odottaa, että saisi joskus Nobelin, niin on kuitenkin paikallinen silmätikku. Juttu hänen ansiostaan voidaan lukea, lehteä saatetaan myydä. Joutuisiko tässä vielä menemään paikan päälle sinne Bronxiin? Ei houkuttele. Avustaja väittää pystyvänsä järjestämään Baconin haastattelun, äidin haastattelun, jopa sairaalaan kontaktin. 'Ummmmmm' - alkaisiko jo hetätä. Joko maistuu tomaattikeitto ja valkoviini?
Kurkistus poliisilaitokselle
Sitten hypätään taas poliisien kyytiin. Monessa kohdassa on jo tullut mieleen, että nyt tuo asia on paljon helpompaa, kun on kännykät. Silloin ei muuta mahdollisuutta kuin lankapuhelin. Totta kai niitäkin oli siihen aikaan jo kaikkialla, mutta kuitenkin. Mitenkä tavoitat henkilön tien päällä? No oli siis jonkinlainen hälyytyslaite. Jos se piippasi, oli etsittävä puhelin ja otettava yhteyttä. Sellainen oli nyt Kramerilla ranteessa.
Sitten kerrotaan asiaa poliisilaitoksen sisällä. Mahdoinko ymmärtää oikein? En jaksanut tarkemmin selvittää: oliko poliisilaitoksella kytketty ketjuilla kirjoituspöytiin kolme henkilöä odottamaan, että olisi kuulustelijoilla aikaa? Tämän käsityksen sain. Ellei olisi kytketty, olisivat karanneet ja mahdolliset silminnäkijän todistukset lentäneet taivaan tuuliin.
Miten saisi tietoa Henry Lambista?
Palataan Fallowiin. Hän onkin jo toimessa: haastattelee Henry Lambin koulun rehtoria. Onnistuu lypsämään tältä joitakin ynähdyksiä itse tälle valmiiksi suuhun panemiinsa Henry-pojan koulumenestyksestä sorvattuihin myönteisiin arvioihin. Onhan tämä nyt puhelimessa sentään paljon helpompaa kuin mennä itse paikan päälle. Ja saisiko sieltä sen kummempaa? Puhelinkeskustelu on pitkä eikä siinä haastateltava todellakaan juuri mitään paljasta kuin ehkä itse asiassa hyvin hyvin vähäisen kosketuksensa koko Henry Lambiin. Ei enää ole essee-kokeita, vaan kruksataan vaihtoehdoista. Oh.. silloinko se oli? Tämä on koettu. Onko niistä päästy tai edes pyritty eroon nytkään? Koko korjaustehtävä ja siis sekin vähäinen kosketus oppilaan sieluun voidaan sysätä tietokoneelle.
Oppilaan edistyksen standardeissa tunetaan sellaiset tasot kuin 'honor student' ja 'higher achiever'. Ja tässä Henry Lambin koulussa 'honor student' on sellainen, joka on läsnä, ei häiriköi, yrittää oppia ja selviytyy ok lukemisessa ja aritmetiikassa. Näillä standardeilla: onko Henry Lamb 'honor student'? Tähän huipentuu Henryn koulun rehtorin pitkä puhelinhaastattelu. 'On näillä standardeilla' - kuuluu vastaus. 'Kiitoksia paljon, herra Rifkind.' Mutta älkää vain siteeratko minua! Joudun tosi vaikeuksiin, jos siteeraatte. Onko varma, ettei teillä ole tarvetta 1981 Thunderbirdille?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20100314 (20100314) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster