Kaikenmaailman muka omista yhtymäkohdista lukupiirin kirjoihin on tullut varmaan sivullisen mielestä minun kohdallani jo jonkinlainen tyhjänpäiväinen pakkomielle. Löydän muka selviä yhtymäkohtia omaan elämääni vähän joka puolella. Mutta ei kai se mitään, kun tavallaan kirja sillä tavoin puhuttelee. Tämän tekstin luin pari päivää sitten, mutta mitään sellaista ei tule äkkiä mieleen, eikä kirjan marginaalissa ole mitään merkintöjä. Onko siis kirja tässä kohdassa jotenkin kaukaisempi? - Onpa sittenkin reunassa pieni pystyviiva, joka viittaa sanoihin Liverpool prole. En kylläkään ymmärrä mitä tämä voisi tarkoittaa. Nyt olisi suomennos poikaa sanan prole kohdalla. Ei nyt sentään riitä syyksi, että olen viettänyt kesän Liverpoolissa kaksi vuotta ennen Beatlesia eli 1960. Hyvä kun kuitenkin katsoin Wikipediasta: on yksinkertaisesti 'proletaari' eli köyhä, tietenkin tuttu sana, siis Liverpoolilainen köyhä. - Ei kuitenkaan yhtymäkohtaa!
Ankeat on tunnelmat
Vähän on tässä luvussa todellakin ankeat tunnelmat ja jonkinlaista 'prolen' kuvausta. Alussa on hyvinkin ankeat, niin että sitä joutuu ihmettelemään, että mistä tässä on kysymy: ehkä narkkarin houreista vai mistä? Vähitellen selviää, että ehkä keltaisesta lehdistöstä on kysymys, The City Light. Mikähän on tämä ripple ja sen filthy snout? Jälkimmäisen ymmärtäisin 'saastaiseksi kärsäksi', mutta tämä 'ripple'? Wikihän tietää kaiken, kysytään: Ripple is the more common name for a capillary wave in fluid dynamics. Ripple can also refer to: Ripple (charitable organisation), a non-profit ... Ripple (electrical)#Time-domain ripple, the unwanted periodic voltage dc power supplies ... - Ei nyt oikein välähdä.
Taitaa olla kysymys krapulaisesta toimittajasta, jonka puhelinsoitto herättää. Häntä vaaditaan heti lähtemään johonkin. Lupaa sen tehdäkin. Edelleen meikäläinen ulalla: 'scalp grandma, then rob her', 'nylje isoäidin päänahka ja ryöstä hänet!' Vähintäänkin omituista puhetta. Kohta kymmenen sivua eli kolmannes viikon tekstistä, eikä vielä järjen häivää.
Tabloid lehden lumo
Jaha, sitten samalla sivulla kuin maininta Liverpoolilaisesta proletaarista on maninta myös The City Light lehden ulkoasusta 'tabloid'. Itse asiassa sana tuskin tarkoittaa varsinaisesti vain ulkoasua, vaan pikemminkin lehden laatua: keltaisen lehden ominaisuutta, iltapäivälehteä, joka elää sensaatiomaisella uutisaineistolla. Minulle tabloid tarkoittaa ennen kaikkea lehden kokoa. Oikeastaan: jos Savon Sanomat olisi tabloid, en olisi sen ainoan sanomalehden tilaamista lopettanut. Ja jos se siirtyy tabloid kokoon, saatan uudelleen ryhtyä tilaamaan. Mutta tämän on kaksipiippuinen juttu. Toinen piippu on se, että luen kaiken selälläni sängyssä. Perinteistä lehteä on sillä tavoin vaikea lukea, tabloid-lehti menee hienosti. Sydänvaivojen takia minun ei oikeastaan passaisi pitää käsiä siinä asenossa kuin lukeminen edellyttää, varsinkaan siinä asennossa, mitä iso sanomalehti edellyttää. Ja toinen piippu on, että mainittu lehti on sisällöltään yhtä heiveröinen kuin varsinaiset tabloid-lehdet, ei kylläkään mikään sensaatiolehti, mutta niin kovin hento sisällöltään - ja sisältää muulla tavoin mielenkiinnotonta aineistoa.
En ole teidän autokuskinne
Sitten hypätään takaisin kirjan juoneen: esiintyy Albert Teskowitz, syytetyn puolustusasianajaja tapauksessa Herbert Cantrell alias Herbert 92X. Tässäkin on kunniastaan arka Herbert, joka ei pidä siitä että häntä puhutellaan pelkällä etunimellä. 'En ole teidän autokuskinne!' - Limo driver ei kai sentään tarkoita limonaadilähettiä, joka tuo tilauksesta kotiin virvoitusjuomakorin, kuten siellä on tapana. Vai onkohan niin, että vain olutta (ja tietenkin pikaruokaa) hankitaan näin, kuten muistan hyvin omalta Amerikan ajalta. Turmiollinen tapa: minulle kasvoi vuodessa aikamoinen outokumpu. Onneksi sattui kotiinpaluupäiväksi perjantai, jolloin Helsinkiin saavuttuamme kaikki suomalaiset näyttivät olevan juovuksissa, näin yhdessä päivässä enemmän juopuneita kuin koko Amerikan vuoden aikana. Päätin, että se loppuu tähän. Niin kävi ja kumpu häipyi hämmästyttävän nopeasti ja ahdistus pallean paikalla - kilot kylläkään valitettavasti eivät. Tarvittiin lisäponnistus pari vuotta myöhemmin. - No mutta johan tuli taas yhtymäkohtaa!
Sitten seuraa taas mielenkiintoista pohdintaa oikeudenkäynnin vaihtoehdoilla. Jotenkin se vaikuttaa toisaalta realistiselta, mutta toisaalta aika oudolta. Meikäläinen on tottunut ajattelemaan, että eri voi olla monta erilaista oikeudenmukaista ratkaisua: vain yksi on oikein. Näin ei siis missään tapauksessa ole amerikkalaisen käytännön mukaan. On vaihtoehtoja ja vaihtoehdoilla on hintansa, sekä rahassa kuten kaikella muullakin, että myös 'kärsimyksen' määrässä.
Wagon Drain
Sitten seuraa ilmiö Wagon Drain. En ihan viimeisen päälle pääse tästäkään selville, mitä se lopulta tarkoittaa. Kun varsinainen virka-aika päättyy, on Wagon Drain tauko, jonka aikana kaikki suuntaavat autojensa parkkipaikoille. Jää sanomatta, mitä siellä. Olisiko niin, että panaan rahaa parkkimittariin, vai mitä muuta. Sitten pohditaan yllättäen kysymystä, onko varaa autoon vai ei. Olen luullut, ettei tällaista kysymystä Amerikassa ole ollenkaan, vaan on vain kysymys: millaiseen autoon on varaa. Kaiken hintaisia on saatavilla, jos ei nyt ihan 10 dollarista lähtien niin ei paljon muutakaan. Titysti on iso kysymys, isompi: onko varaa käyttää autoa. Mitä halvempi auto, sitä kalliimpaa saattaa sen käyttö olla. On ehkä varsinainen Gas guzzler. Ihan oikein: kirjoitin sanan vain näyttääkseni että tunnen sen: 'bensasyöppö' olisi suomeksi. Ja kun on Wagon Drain oikeuden palvelijoille, on tauko myös valamiehistöllä, myös tällä ihmeen ihanalla Miss Shelly Thompsonilla, joka ohi mennessään suo hymyn ihailijalleen Kramerille. Mutta se on vain 'vino hymy' vailla minkäänlaisia lupauksia tai edes varsinaista ystävällisyyttä - just a trace of smile.
I goofed
Sitten on mausteeksi vähän varsinaisen sankarimme Sherman McCoyn elämää, sekin sakkautumassa alavireiseen suuntaan. Kurssit oikkuilevat Shermanin tappioksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Sherman näyttää jäävän ansaan. Joku on huomannut Shermanin spekuloinnin tietyillä papereilla ja järjestää keinotekoista vipinää paperissa saaden Shermanin ostamaan kallilla ja myymään halvalla. 'I goofed' (to make a silly mistake) joutuu toteamaan.
Fiske ja inkivääriolut
Lopuksi esitetään kouluesimerkki tapauksesta 'mies sortumassa alkoholismiin'. Mr. Ed Fiske toteaa: ei ole taskussa kuin 30 dollaria ja tilipäivään on vielä muutaman päivä. Tänään ei siis poikkeamista kaidalta tieltä, vaan suoraan kotiin. Mutta siellä jo kotikulmilla oli se trattoria ja sieltä kuuluu ääniä. Kaikki poikkeavat siellä töistä palatessaan, kaikki ovat tuttuja tässä asiassa. Hello siellä ja hello täällä. Ok, mutta tänään vain appellsiinimehua ja inkivääriolutta. Mutta kun isäntä tarjoaa (aluksi sisäänheittomielessä), ei häntä voi loukata kieltäytymällä. Ja niin menee vodka Southside, ja toinen, ja vieläkin... Ja sitten vielä dinner. Seuraakohan tästäkin vielä jotakin...
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20100301 (20100301) o Ajk kotisivu o Wolfe o WebMaster